Kuva: Pasi Huttunen
SARJAKUVA | Tyylistä toiseen ennakoimattomasti poukkoilevan kauhukokoelman tarinat jäävät usein kovin tyngiksi, mutta tarjoavat kuitenkin pureskeltavaa ja kiehtovaa estetiikkaa.
”Post Mortem väläyttelee paljon potentiaalia ja antaa aihetta odotella perusteellisemmin ajateltuja ja kirjoitettuja tarinoita.”
ARVOSTELU
Post Mortem – Joensuun sarjakuvaseuran kauhujulkaisu
- Josase, 2021.
- 148 sivua.
Joensuun sarjakuvaseura katosi kartalta joksikin aikaa, mutta nyt se on tullut takaisin ryminällä. Seuran tuorein julkaisu, loppuvuodesta 2021 julkaistu kauhuteemainen Post Mortem on melkoinen tiiliskivi niin monipuolisuutensa kuin tekijäkaartinsa suhteen. 22 taiteilijaa on piirtänyt ja kirjoittanut julkaisuun. Tyylit vaihtelevat animesta eurooppalaisempaan ja tyylitellymmästä realistisempaan.
Löyhänä kokonaisuutta nivovana teemana on kauhu sillä tavoin kuin tekijä on sen päättänyt tulkita. Osalla tekijöistä on enemmän kieli poskessa ja toinen on kuolemanvakavissaan.
Tarinat ovat lyhyitä, välillä vain katkelmia. Näyttää olleen tietoinen valinta priorisoida tarinoiden määrää niiden mitan kustannuksella. Syntyy selkeä vaikutelma, että Joensuun sarjakuvaseuran vaikutuspiirissä ollaan enemmän orientoituneita kuvataiteeseen kuin tarinoiden kirjoittamiseen. Tekstit eivät välttämättä aina vakuuta vahvuudellaan, vaikka piirtojälki onkin usein lumoavaa.
* *
Sarjakuva on kauhutarinoiden kertomiseen hyvä väline. Se antaa mahdollisuuksia välittää tunnelmia visuaalisesti, ja samalla voi rakentaa dramaturgiaa perinteisellä tarinankerronnalla. Kuva säästää sanoja ja pureutuu joskus paljon syvemmälle.
Tekee vaikutuksen, kuinka vähillä aineksilla voi kertoa niin paljon myös sarjakuvassa. Erityisesti Jokke Saharisen hyytävä yhden sivun ja kolmen kuvan kertomus on erittäin voimakas. Ja se vieläpä koskettelee tuskallisen ja kauhean ajankohtaista pandemian teemaa. Mieleen tulee anekdootti Ernest Hemingwaysta, joka suutahti kun hänelle piruiltiin niukkasanaisuudesta ja kirjoitti kuuden sanan romaanin: For sale: baby shoes, never used.
* *
En ole esimerkiksi kauhuelokuvien suuri ystävä, mutta kauhusarjakuva kiinnostaa. Sarjakuvan parissa genrerajat ovat väljempiä ja lukijalla on isompi rooli tulkinnassa kuin elokuvan katsojalla.
Post Mortem vaikuttaisi viestivän, että sarjakuvaskene voi Joensuun seudulla hyvin. Tekijäkaartissa on konkarien lisäksi nuorempia tekijöitä. Tekijäkaartissa on toki tekijöitä muualtakin, mutta paljon myös omalta alueelta.
Joensuun sarjakuvaseuran edellinen julkaisu Pinnan alla ilmestyi vuonna 2020, mutta sitä ennen taukoa ehtikin olla kahdeksan vuotta; Striptyykki julkaistiin vuonna 2012. Sopii toivoa, että julkaisutahti pysyy jatkossa tiiviimpänä. Sopii myös toivoa, että julkaisukanavat pidemmille sarjakuville löytyvät jostain.
Post Mortem väläyttelee paljon potentiaalia ja antaa aihetta odotella perusteellisemmin ajateltuja ja kirjoitettuja tarinoita, joita moni katkelmista saa toivomaan tulevaksi.
Pasi Huttunen
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Komea kokoelma sitoo väritetyn klassikkosarjakuvan yksiin kansiin – arviossa Halo Jonesin balladi
SARJAKUVA | Nuoren naisen avaruusseikkailu 5000-luvun taitteessa on hyvää ja ajatuksia herättävää viihdettä.
Demonauhoituksista ja ystävyydestä – arviossa Mika Lietzénin Death Metal
SARJAKUVA | Turkulaisen death metal -bändin tarina on elegantisti piirretty vierailu 1990-luvun alun Turussa.
Kostonhimoinen psykokissa – arviossa Pökäle-sarjakuvakirjat
KIRJAT | Sophie Souidin ja Thomas Hjorthaabin Pökäle liikkuu juuri ja juuri hyväksyttävyyden rajamailla ja kuvaa iloisesti epäsopivia aiheita.
Anne Strengin unenomainen sarjakuvateos Kulkijoiden juhlat tarjosi pakopaikan todellisuudesta
SARJAKUVAKLASSIKOT | Anne Strengin sarjakuvateoksessa Kulkijoiden juhlat matkataan fantasiamaailmassa ja tavataan sen erinäisiä asukkaita.
