Parasta juuri nyt (7.12.2021): Desenterradas, Teini-Pää, Tamikrest, Limpe Fuchs, Ismo Alanko

07.12.2021
levoton tuhkimo by hanna maria gronlund kulttuuritoimitus INSTA

Desenterradas.

Tällä palstalla Kulttuuritoimituksen väki kirjoittaa ajattomista ja ajankohtaisista asioista, jotka heitä juuri nyt kiehtovat. Juhani Koivisto on ahminut uutta ja vanhaa musiikkia sekä lukenut Ismo Alangosta.

1

Desenterradas on espanjalainen post-punk-yhtye. Yhtyeeltä ilmestyi muutama kuukausi sitten ensimmäinen albumi Danzando en el Caos (2021).

Mikään uusi tulokas bändi ei kuitenkaan ole. Yhtyeellä on kymmenen yhteistä vuotta takanaan. Levy on huumaavan upea. Musiikki vyöryy päälle samaan aikaan miellyttävän pehmeästi ja lopullisen iskun sydämeen antaen.

Joku voisi järkätä joskus Desenterradasin Suomeen!

2

Kävelin joskus keskellä yötä Tampereen Pispalan Vastavirta-Klubille. Ei ollut hajuakaan mikä bändi siellä soitti, mutta ihastuin välittömästi. Ehdin kuunnella noin kaksi biisiä ennen kuin yhtye lopetti. Siinä sitten joltain kysyin ja selvisi, että bändi on Teini-Pää.

Teini-Pää kuvailee itseään sanoilla ”nössöpunk & teenage dream”. Ehkä Teini-Pää onkin sellaista, en tiedä, mutta aivan superloistava bändi on joka tapauksessa kyseessä.

Yhtyeeltä on julkaistu tänä vuonna kolme singleä: Näin sen unessa / Kissat ja koirat, Downtown sekä loistavista loistavin Tähdet tähdet. Kaikki kolme biisiä ovat heti laakista hittejä. Tammikuussa 2022 ilmestyy yhtyeen ensimmäinen albumi. Mahtavaa!

3

Pohjois-Afrikan ja Saharan alueelta tuleva tuareg blues tai desert blues nousi maailmanmaineeseen legendaarisen Tinariwen-yhtyeen ansiosta 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä. Muita oleellisia tuareg-yhtyeitä olivat Group Inerane ja Group Bambino.

Minulle näistä yhtyeistä paras ja rakkain on kuitenkin Tamikrest. Kuten edellä mainitut, Tamikrest yhdistelee pohjoisafrikkalaisia juttuja länsimaiseen rockmusiikkiin. Sähkökitarat kutovat verkkojaan ja maagiset laulumelodiat sekoittuvat siihen. Musiikki tuo mieleen luonnossa sykkivät solut, jotka liikkuvat ja pumppaavat koko ajan mutta ovat samalla kiinteästi jotain yhtä ja samaa.

Tamikrest esiintyy tänään tiistaina 7.12.2021 Tampereen Klubilla! Parasta!

4

Saksalainen perkussionisti ja äänitaiteilija Limpe Fuchs täytti tänä vuonna 80 vuotta. Limpen ja hänen miehensä Paul Fuchsin ensialbumi Stuermischer Himmel ilmestyi nimellä Anima-Sound vuonna 1971.

Limpe Fuchs on yksi kotimaansa krautrock-genren tärkeimmistä innoittajista. Visualisoinnin mestari loihtii itse rakentamillaan soittimilla improvisaatioita ja kiehtovia ääniveistoksia, kuten saimme Tampereen pääkirjasto Metson musiikkiosastolla kokea vuonna 2018. Oli todella upea konsertti.

Pari päivää sitten Fuchsilta ilmestyi uutta musiikkia sisältä levy Solaia (2021). Levy sisältää kaksi pitkää teosta (“one side korg, one side pendelun strings”). Maagista, kaunista, rauhoittavaa ja jylhää äänimaisemaa. Samaan aikaan julkaistiin myös alun perin vuonna 1987 ilmestynyt Via-albumi uudelleenjulkaisuna. Kannattaa kuunnella molemmat.

5

Katja Kettu kirjoitti kirjan Ismo Alangosta. Tai tuntuu, että Kettu kuljetti Alangon kertomaa tarinaa eteenpäin ja siitä muodostui kirja. Kirja julkaistiin muutama kuukausi sitten nimellä Ismo Alanko (Johnny Kniga, 2021). Toimittajat Oskari Onninen (Helsingin Sanomat) ja Tero Alanko (Suomen Kuvalehti) ovat sinänsä pätevissä arvosteluissaan lytänneet kirjan totaalisesti, eikä Kulttuuritoimituksen Ilkka Valpasvuokaan pahemmin kirjasta pitänyt.

Mutta minä pidin ja pidän. Olen selaillut kirjaa pari viikkoa sieltä täältä ja nyt pari yötä lukenut alusta alkaen. Tyytyväisenä odotan, että saan lukea vielä kirjan viimeiset parisataa sivua.

Näistä muista arvosteluista on käynyt ilmi esimerkiksi, että kirja on heikosti toimitettu, asioita toistetaan ja paljon löytyy myös asiavirheitä. Kyllä näin taitaa olla, mutta luen kirjaa niin kuin kuuntelen Ismo Alangon musiikkia. Välillä on täydellisiä hetkiä ja välillä tulee vähän, että jaa-a mitähän tämäkin nyt on. Tykkään usein molemmista hetkistä – täydellisistä ja niistä, jolloin olen aika nolosti ulkona. Toki mieluusti luen kirjan toisen painoksen, johon käsitykseni mukaan tämän ensimmäisen painoksen erheitä on korjattu.

Kirja on yhden ihmisen eli Ismo Alangon näytös. Katja Kettu on haastatellut monia ihmisiä, mutta kaikki lainaukset ovat Alangon, kun taas muiden haastattelut on sijoitettu perustarinan sisään. Alangon tarinointi on vuolasta ja kiinnostavaa. Ihmiset ja myös Alanko muistavat asioita niin kuin muistavat. Kettu kuin ohimennen muutaman kerran kirjoittaakin: ”Bändin jäsenillä on tästäkin eriäviä mielipiteitä, mutta antaapa olla ja katsotaan, mitä tuleman pitää.”

On erittäin kiinnostavaa, kuinka Alanko avaa tai välillä jättää avaamatta yksittäisiä lauluja. Niitä käydään läpi paljon, lähes koko tuotanto ruoditaan läpi. Alangon tyyli kirjoittaa laulujen sanoja on kärjistetysti sanoen sellainen, että hän tekee ensin biisin ja sitten vasta ihmettelee, että mitähän nämäkin sanat tarkoittavat. Uskoisin, että tarkan tietoisuuden ja jostain mielen sopukoista poimittujen ajatusten yhdisteleminen tekee Alangon laulut avoimiksi monille ihmisille löytää niistä tartuntakohtia.

Ensimmäinen oma kasettini oli Hassisen Koneen Täältä tullaan Venäjä. Tai ehkä se oli veljeni, mutta muistanpa asian nyt näin. Kun levy ilmestyi vuonna 1980, olin kahdeksanvuotias ja siitä asti olen diggaillut todella paljon Ismo Alangon tekemisiä, viimeisimpänä kokemuksena Tavastian Neljäkymmentä laulujen vuotta -konserttisarjan kolme huippua keikkaa. Huippua musiikkia, huippuja keikkoja ja puutteistaan huolimatta aivan huippu kirja!

Itsenäisyyspäivä oli eilen, mutta sen kunniaksi vielä tähän loppuun yksi Alangon hienoimpia biisejä. Tässä versiona soololive vuoden 2017 albumilta Yksin Vanhalla.

”On mulla unelma, vapaa maailma
ilman rajoja
kauniita sanoja vai?

 

No on, on, on
mutta älä sure ystäväni
mä teen omat tehtäväni

 

Sä saat tehdä, mitä sua huvittaa
ihan mitä vaan
mutta mullon unelma”

 

(On mulla unelma / Ismo Alanko)

Juhani Koivisto

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua