Kuvat: Veikko Somerpuro / Tammi
KIRJAT | Kirjallisuudentutkimuksen avaaminen nuorisokielellä on haastavaa. Maria Laakso ja Johanna Rojola suoriutuvat siitä pääsääntöisesti hyvin.
”Kepeästi mutta selkeästi itseään ilmaiseva kirjallisuudentutkija on lottovoitto kaikille turhan puisevaa tieteellistä jargonia karsastaville.”
ARVOSTELU
Maria Laakso: Taltuta klassikko goes länsimainen kirjallisuus
- Kuvittanut Johanna Roju Rojola.
- Tammi, 2021.
- 320 sivua.
Tamperelaisen kirjallisuudentutkijan, kirjoittajan ja kirja-alan jokapaikanhöylän Maria Laakson Taltuta klassikko! (Tammi, 2019; lue arvio täältä) sai Finlandia-ehdokkuuden nuorten tietokirjasarjassa. Sarjakuvataiteilijanakin tunnetun Johanna Roju Rojolan teemaan sopivasti kuvittama kirja tarttui härkää sarvista nuorten, ja miksei aikuistenkin, lukemattomuuteen ja tarjosi kepeän huumorin sävyttämällä tyylillä ja mukavan väljällä fontilla tiivistelmät kahdeksasta kotimaisesta kirjaklassikosta Aleksis Kiven Seitsemästä veljeksestä Väinö Linnan Tuntemattomaan sotilaaseen ja Aino Kallaksen Sudenmorsiameen.
Laakso kertoi olennaiset kirjailijasta, kirjan juonesta, analysoi kirjaa ja sen klassikkoasemaa nykypäivän silmin ja teki kaiken pilke silmäkulmassa – tosissaan, muttei turhan vakavasti.
Nyt parivaljakko sukeltaa samoilla laseilla länsimaiseen kirjallisuuteen ja sen eri aikakausiin antiikista nykypäivään. Taltutettavana on kaksinkertainen määrä teoksia, kaikkiaan kuusitoista teosta Homeroksen Odysseiasta Danten Jumalaisen näytelmän kautta Shakespeareen, Austeniin, Dostojevskiin ja Morrisoniin. Kaanoniin kuuluvien teosta avulla avataan myös eri aikakaudet, niiden näkökulmat, lajityypit, tyylit ja perustelut siihen, miksi tällaisia valintoja on tehty.
Kepeästi mutta selkeästi itseään ilmaiseva kirjallisuudentutkija on jo sinänsä lottovoitto kaikille turhan puisevaa tieteellistä jargonia karsastaville, mutta näkökulma avata kirjallisuutta ”helpommin” niille, joille kynnys on korkea, on hatunnoston arvoinen. Klassikontaltutus avaa paljon lukevallekin silmiä monen kirjan suhteen, että kiinnostaako vai ei, jos on jäänyt joku keskeinen avainteos lukematta.
Ihan täysin en silti lämpene Laakson paikoin hiukan kankeaankin nuorisokielen käyttämiseen. Paikoin tekstissä vilahtelevat ”nuorisosanonnat”, kuten I feel you bro, sori siitä, heavyuser, mahtiäijä, häppeninki, guugeloida, häshtägien käyttö ja niin edelleen, särähtävät omaan korvaan mukahauskoina setämäisinä/tätimäisinä pyrkimisenä jollekin mystiselle ”samalle tasolle”.
Mutta minä en olekaan ”pääkohderyhmää”, vaikka toki nuorisoalalla töitä tehneenä tällainen on valitettavankin tuttua. Arvostan Laakson tapaa välttää kankeutta, mutta läikehtiikö välillä jo vähän yli?
Joka tapauksessa Taltuta klassikko goes länsimainen kirjallisuus (Tammi, 2021) on ansiokas ja viihdyttävä teos, josta saa hyvin kuvaa länsimaisen kirjallisuuden historiakaaresta ja joistakin sen keskeisistä teoksista sekä helposti ymmärrettävää analyysiä syy-seuraus-suhteista, perusteista ja teoksiin ja tekijöihin liittyvistä myyteistä.
Toivottavasti Laakso–Rojola-kaksikko jaksaa vielä ottaa työn alle myös muun maailman klassikot. Niitä odotellessa, tervetuloa ajelulle halki länsimaisen kirjallisuuden aikakausien! Kiinnitä turvavyöt ja laita selfiekeppi valmiuteen!
Ilkka Valpasvuo
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Mikko Nenosen runokokoelma ei saa tähtiä vaan pääskysen, voikukan, sammakon, västäräkin ja lapsen hymyn – arviossa Hengittävä eläin
LEVYT | Tamperelaisen Mikko Nenosen toinen runokokoelma Hengittävä eläin saa lukijan ymmälleen, hämilleen – mitä ihmettä tästä sanoisi ja kirjoittaisi?
Hirviömaailmassa Aapo voittaa pelkonsa ja löytää itsestään ihmeellisen kyvyn – arviossa J. S. Meresmaan Varjokahle
KIRJAT | Lumola-sarja on lempeää kauhufantasiaa, jonka parissa viihtyy aikuinenkin tarinoiden ystävä. Varjokahle päättää trilogian.
Koulu pelastaa nälkäkuolemalta ja antaa lukemisen lahjan – arviossa Helvi Hämäläisen elämäkerta Kauneudenrakastaja
KIRJAT | Helvi Hämäläinen oli 1900-luvun suomalaisista naiskirjailijoista se, joka tiesi mitä halusi, aina saamatta sitä. Minna Maijalan elämäkerrassa jokaisella sanalla on merkityksensä.
Osamu Dazain Narrin kukkia on lyhytromaani, joka ei luota tarpeeksi omiin vahvuuksiinsa
KIRJAT | Dazai yrittää tuoda esiin jotain uutta ja erilaista, mutta keino on niin kuin useimmat neljännen seinän rikkomiset, eli se on vanhentunut alta aikayksikön.