Parasta juuri nyt (28.10.2021): There I Ruined It, Räjähtävät kissat, Invisible Differences, Suurteoksia, Mitä on elämä?

28.10.2021
levoton tuhkimo by hanna maria gronlund kulttuuritoimitus INSTA

Kissat räjähtelevät korttipelissä ellet keksi toimivaa strategiaa pommin purkuun. Kuva: Exploding Kittens Inc.

Tällä palstalla Kulttuuritoimituksen väki kirjoittaa ajattomista ja ajankohtaisista asioista, jotka heitä juuri nyt kiehtovat. Lepe Parviainen on ollut koukussa kissakorttipeliin ja miettinyt mitokondrioita ja autismia.

1

Saksan virallinen Oktoberfest-sivusto kertoo koruttomasti: “The Oktoberfest 2021 will not take place due to the Corona pandemic.” Ei kai auta muu kuin sisuuntua ja viikata nahkahousut ja dirndl-mekko takaisin kaappiin.

Omaehtoiseen Oktoberfest-juhlintaan on onneksi tarjolla muutakin kuin olutta ja Lidlin vehnärinkeleitä. There I Ruined It -videotaiteilija on julkaissut YouTube-tilillään NWA:n Straight Outta Comptonista baijerilaisen polkkaversion. Katselua voi jatkaa vaikka bluegrass-versiolla Michael Jacksonin hitistä Bad tai swing-versiolla Nirvanan Unplugged-biisistä Come As You Are. Prost, pilalla on kaikki!

2

Etsitkö vieläkin isänpäivälahjaa tai oletko jo aloittanut joululahjoista stressaamisen? Sattuuko lähipiirisi pitämään kissoista, räjähdyksistä ja yleisestä hupsuttelusta?

Exploding Kittens on mielikuvitusrikas korteilla pelattava koko perheen seurapeli, joka toimii mainiosti kaksinpelinäkin. Pelin ovat luoneet The Oatmeal -sarjiksen piirtäjä Matthew Inman ja Xboxin muotoilujohtaja Elan Lee. Pelissä yritetään olla saamatta käsiinsä heidän versiotaan Pekasta eli räjähtävää kissaa ja tehdä jäyniä toisille. Kouluikäiset lapset keksivät nopeasti voittoisia strategioita ujuttaa pommi kaverille ja hauskuutta lisää taktiikoiden oivaltava muotokieli ja kuvitus.

Korttien merkityksen oppii helposti, vaikkei osaisi vielä englantiakaan ja pelin tuoksinassa pääsee huutamaan voitonriemuisesti ”Nope!”, kun estää kaverin aikeet. Heitätkö peliin sateenkaarta oksentavan kissan, pistätkö rapukävelyksi vai puetko päälle gepardin irtopyllyn?

3

Viime aikoinakin on käyty julkista keskustelua siitä, mikä on aikuiselle ihmiselle normaalia ja mistä olisi syytä olla huolissaan. Pitäisikö päätä säätää vai onko häiriö todellisuudessa?

Ranskalaistaiteilija Mademoiselle Carolinen aikuisille suunnattu sarjakuvateos Invisible Differences (Onipress, 2020) ottaa osaa tähän keskusteluun normeista ja poikkeavuudesta. Sarjakuvan on käsikirjoittanut sosiaalipsykologi ja autismiaktivisti Julie Dachez. Sarjakuva kertoo 27-vuotiaan Margueriten tarinan. Hän on herkkä aistiärsykkeille, joutuu tsemppaamaan sopeutuakseen toisten sosiaalisiin odotuksiin ja kokee olevansa erilainen kuin kaikki muut. Hän tunnistaa itsessään Aspergerin piirteet ja saa diagnoosin, mutta se on vasta alku hänen elämänsä mullistukselle.

Teoksen alkusanoissa Dachez omistaa kirjan kaikille, joilla on jokin erityisyys ja vahvistaa heitä ajattelemaan, ettei heidän tarvitse parantua mistään. Sen sijaan neuroepätyypillisten ihmisten kannattaisi ymmärtää oma tärkeä roolinsa kulttuuristen normien kyseenalaistavana voimana.

4

Aivan liian vähälle huomiolle on Kulttuuritoimituksessakin jäänyt Saara Turusen ja Petra Maisosen toimittama antologia Suurteoksia (Tammi, 2021). Siinä 20 suomalaiskirjailijaa esittelee jonkin teoksen, joka on muuttanut heitä jollain tapaa ihmisinä ja kirjailijoina. Antologian rajauksena toimii miestekijöiden poissulkeminen eräänlaisena kritiikkinä sille, että suurin osa kirjallisuuden kaanonista on ollut mieskeskeistä. Varsinaiset teokset lukija joutuukin sitten etsimään erikseen, ja se kieltämättä alkaa houkuttaa usean esittelyn jälkeen.

Mukana antologiassa ovat mm. Nura Farah, Koko Hubara, Katriina Huttunen, Anna Kortelainen, Merete Mazzarella, Riikka Pelo, Pirkko Saisio, Milja Sarkola, Helena Sinervo ja Astrid Swan. Esiteltäviä teoksia puolestaan on Alice Munrolta, Leena Krohnilta, Virginia Woolfilta, Anaïs Niniltä ja monelta muulta.

Tekstikokoelma on virkistävän monimuotoinen. Meiju Niskalan huikeassa esseessä Tove Janssonin Kesäkirjaa käsitellään esineenä. Sirpa Kähkönen kirjoittaa siviilien ylisukupolvisista sotakokemuksista Marja-Leena Mikkolan Mykän tyttären kautta. Useat muutkin sijoittavat suurteoksensa oman henkilöhistoriansa puitteisiin; aina ei tosin ole aivan selvää kuinka fiktiivistä omaelämäkerrallisuus on. Toivottavasti tämä konsepti saa jatkoa aina uusin tekijöin!

5

Brittiläisen biokemian tutkijan Paul Nursen lähes taskukokoinen Mitä on elämä: Viisi askelta biologian ymmärtämiseen (Karisto, 2021) jatkaa tieteen Nobel-palkittujen populaareja teoksia. Tästä kaiken biologisen elämän perusteiden läpivyörytyksestä ei välttämättä ole Daniel Kahnemanin teosten veroiseksi bestselleriksi, mutta sen lukeminen on monella tapaa syvästi tyydyttävää.

Riippuen siitä kuinka hereillä jaksoi koulussa biologian tunneilla olla, kirjasta selviää jo unohtuneita tai täysin uusia faktoja soluista, geeneistä ja evoluutiosta. Tieteen lomassa Nurse kertoo kuivan hupaisia sattumuksia elämästään, kuten eräästäkin roskikseen jo heitetystä soluviljelmästä. Nurse kelailee myös, onko itseään kehittävä ja kopioiva tietokoneohjelma elämää – kysymys, jota scifin parissa taajaan käännellään.

Kirja jättää hämmentävän tunteen siitä kuinka vähän ihminen oikeastaan hallitsee oman kehonsa toimintaa, vaikka kuinka kuvittelisi biohakkeroivansa itseään. Jokainen solu ja elin on itsessään päämäärähakuinen kokonaisuus.

Lepe Parviainen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua