Arpan kakkoslevy Kinovalon alla ammentaa pehmeään folkpoppiinsa Kokkolan Ykspihlajasta vuosien takaa

Kuvat: Andre Pozusis / Johanna

Aaro Airola on Kokkolasta kotoisin oleva laulaja-lauluntekijä, jonka taiteilijanimellään Arppa julkaisema omakustanteinen debyyttilevy Laavalamppuja (2020) sai musiikinystävät höristämään korvia vilpittömän koskettavilla pop-kaunokaisillaan. Arpan heleän mietiskelevän lauluntekijyyden täydentää osuvasti rikkaan melodinen ja sävykäs bändi, jossa soittavat kitaristi Ville-Veikko Airaniemi, basisti Antti Ahoniemi sekä rumpali Okko Saastamoinen. Levysoundiin tuo mukaan oman kädenjälkensä tuottaja Väinö Karjalainen.

Perinteikkään Johannan julkaisema kakkosalbumi Kinovalon alla (2021) on oodi Airolan kotiseudulle, Kokkolan Ykspihlajalle. Menneiden vuosikymmenten muistelmat tuovat osaltaan kappaleisiin ajatonta patinaa. Levy jatkaa debyytin jalanjäljillä, tiivistäen kaavasta jälleen pienen kauniita timantteja. Raukeasti näppäilevä avausraita Täällä taas nousee kuiskailevan hissuttelevista säkeistään vaivihkaa isompiin sovituksiin, jossa pienuus ja heleys pysyvät silti vahvimpina prinsiippeinä. Huomaamattomat stemmat nousevat tukemaan Arpan laulua, ja lopussa yllytään lallatteluun asti, mutta yhtä lailla kepeän pienesti.

Hiukan kuulaammin ja aamuöisemmin pohdiskeleva Leikkiä sanoilla hipsuttelee kaikuisasti. Yks kriisi svengaa myös öisesti mutta tuo bassoa ja kitaravinkua enemmän etualalle. Raukea takapotkuinen tunnelmointi yhdistelee kaihoa taiten hillittyyn maalailuun. Alkoholistin ajatusmaailmaa avaava Väistä funkkaa säröllä jopa hikisesti tikittäen. Metsässä tarkoituksella hidastaa jälleen hyvin riisuttuun kuiskailuun, kasvattaen sovitusta hillitysti kerroksittain hiukan täyteläisempään asuun.

Kinovalon alla -albumi sisältää alusta loppuun erittäin hyvää materiaalia, mutta muutama raita on vielä ylitse muiden. Laila Kinnusen kanssa jatkoilla viihtyvä, kohtalokkaasti rokkaava Laila on yksi tähtihetki. Biisin ajattoman oloinen svengi ja hikisen paahdon onnistuneesti kuulaaseen heleyteen yhdistävä maisema kelpaisi vaikka Pauligin kahvimainokseen, vaikka niissä harvemmin ihan vastaavaan tummaan paahtoon ylletään. Tilutuksellekin löytyy paikka, kun vastapainona on heleyttä.

Viipyillen stillitaukojen kanssa askeltava Pölynä ilmassa on malliesimerkki hillitystä kasvattelusta, joka saa kumartamaan ihaillen yhtyeen sovituksellisille näkemyksille. Arppa olisi niin paljon vähemmän ilman umpitaitavaa yhtyettään. Timanttista!

Oulu (theme) askeltaa jälleen svengaavammin, jopa hilpeästi nytkytellen. Arpan kuiskaavasti kaartava laulu on korvakarkkia huohottavammassakin ympäristössä. Albumin nimibiisi Kinovalon alla vinguttelee öisen raukeasti, virveliniskujen purskahdellessa harkitun rauhattomasti. Musiikillisen maiseman päällä Arpan laulu ei hötkyile vaan istahtaa kaikessa rauhassa korkealle baarituolille pohdiskelemaan.

Viimeisenä soi koko levyn paras yksittäinen täky. Torvilla koristeltu Hauki on helmi muutenkin vahvalla albumilla, tarinallisesti tasapainoisin yksilö ja reippaan aurinkoisen haikeuden leimaama napakymppi. Tämä on se kappale, jota tullaan hoilaamaan festivaalien päälavojen edessä kaulakkain, kännykkälamppujen tuodessa vaikutelman kynttilänvalosta. Loistava lopetus!

Ilkka Valpasvuo

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua