Miksi voimme yhä huonommin? Ahdistaa non stop -sarja löytää syitä valtavasti

Sonia Stenius tutkii Ylen sarjassa Ahdistaa non stop syitä sille, miksi niin monen mielenterveys on nykyään heikoilla.

Sonia Stenius koettaa penkoa suomalaisten mielenterveyssolmuja Ylen sarjassa Ahdistaa non stop (2021). Sarja ei varsinaisesti koske pelkästään diagnosoitavissa olevia psyykkisiä sairauksia, vaikka painopiste niissä onkin, vaan käsittää ”ahdistuksen” kaikenlaisena psyykkisenä pahoinvointina, joka ylittää normaalin stressin. Pääosassa ovat henkisesti huonosti voivat nuoret.

Kuusiosainen sarja ehtii esitellä useita ahdistuksen lisääntymisen tavallisia syntipukkeja ja muutamia hiukan harvinaisempia. Välillä katsojasta tuntuu, että oikeastaan kaikki maailmassa on päin peffaa. Lapsia ei hyvistä aikomuksista huolimatta osata kasvattaa, opettajilla ei ole aikaa kohdata oppilaita yksilöinä, työelämässä kiristetään tahtia koko ajan ja sosiaalinen media riivaa mieltä arvaamattomin tavoin. Harva pääsee terapiaan, eikä silläkään ole toimivuustakuuta. Onko mikään ihme, että elämä on vaikeaa!

Joka jaksossa on useita asiantuntijahaastateltavia lastenpsykiatri Jari Sinkkosesta mediatutkija Olli Seuriin. Usein heillä on mielenkiintoisia näkökulmia aiheeseen, mutta välillä heidän tehtäväkseen jää lainata auktoriteettiaan lausunnoille, jotka ovat jokaiselle muutaman mielenterveyttä käsittelevän uutisen lukeneelle itsestään selviä.

Hiukan oudosti haastateltavina on myös toimittajan läheisiä, jotka miettivät asioita omalla perstuntumallaan. Heidän mietintänsä selkeyttävät jaksojen rakennetta ja lisäävät inhimillisyyttä, mutta varsinaista asiasisältöä ne eivät tuo.

Lisäksi mukana on mielenterveysongelmia kokeneita nuoria ihmisiä kertomassa omaa tarinaansa avoimesti, omilla nimillään ja kasvoillaan. Heillä on rohkeuden lisäksi kykyjä analysoida elämäänsä kameralle vangitsevasti, ja monessa jaksossa he varastavatkin show’n. Haastateltavia ei myöskään esitetä pelkkinä sairaskertomuksina, vaan kokonaisina ihmisinä. Myös Stenius itse kertoo sarjan mittaan ajoista, joina on kohdannut mielenterveyden järkkymistä.

Sarja erittelee laajan joukon ahdistuksen mahdollisia osatekijöitä, mutta jättää auki sen, mitä meidän pitäisi yhteiskuntana tai yksilöinä tehdä. Ahdistuksen juurien tutkimisen jälkeen näyttää oikeastaan entistä mahdottomammalta tehdä ihmisistä vähemmän ahdistuneita, onhan niin moni asia huonosti tai ainakin riski hyvinvoinnille. Sarja ei kuitenkaan pyri mässäilemään kurjuudella ja ahdistamaan lisää, vaan onnistuu olemaan neutraali trivialisoimatta asiaansa.

Ahdistaa non stop ei tee mielenterveysongelmista friikkisirkusta eikä säälimisen aihetta, vaan koettaa tosissaan todistaa, että psyykkisellä pahoinvoinnilla on syynsä ja se koskettaa todella monia meistä. Elämäänsä taitavasti avaavien haastateltavien uskallus laittaa itsensä likoon ja Steniuksen paneutuminen aiheeseen ovat ihailtavia. Paljolti käsivaralla kuvattu ja aiheissaan rohkeasti rönsyilevä sarja on kuitenkin enemmänkin taiteellinen ja intiimi kuvitus aiheeseensa kuin ratkaisukeskeinen raportti.

Eli Harju

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua