Kuva: Hans Viebrock
VALOKUVATAIDE | Valokuvataiteilija Jari Arffman on tutkinut tamperelaisia ihmisiä kaupunginosa kerrallaan kohta 20 vuoden ajan. Viime syksynä hän kuvasi asiakkaita Nekalan baareissa. Kulttuuritoimituksella on ilo julkaista 1.4.2021 videoteos Dokumenttiprojekti Tampere II Baarikärpäset.
Marita Salonen
Dokumenttiprojekti Tampere alkoi Lentävänniemen kaupunginosasta vuonna 2003, kun Sara Hildénin museon silloinen johtaja, professori Timo Vuorikoski ehdotti Jari Arffmanille kaupunginosien kuvaamista ja tarjoutui ateljeekuraattoriksi tekemään kuvavalinnat.
Mistä siis on kyse? Taiteilija itse määrittelee näin:
– Universaaleihin arvoihin, ihmisoikeuksiin ja taiteenvapauteen perustuvasta kotiseutukuvauksesta. Sitä paitsi, tamperelaiset ovat kauniita!
Ensimmäiset vuodet veivät Arffmania määrätietoisesti ympäri Tamperetta. Kuvia syntyi keskusta-alueiden lisäksi Santalahdesta Hervantaan, Pyynikiltä Messukylään. Nyt työ on edennyt jo 19. kohteeseen, Nekalaan.
[Katso videoteos täältä.]
– Välillä DPT on ollut telakalla, mutta olen käynnistänyt sen taas uudelleen. Vuonna 2018 syntyi nyt Galleria Telakalla verkkonäyttelynä nähtävä Taiteilijakuvia työhuoneilla. Viime syksynä valokuvasin tamperelaisia Nekalan kolmessa perinteikkäässä pubissa: Katiskassa, Railossa ja Wanhassa Tapissa.
– Ravintoloita parjataan koronalingoiksi, ja niiden toimintaa rajoitetaan. Kuvasalkku muistuttaa kolikon toisesta puolesta: pubit ovat julkisia olohuoneita, paikkoja, joissa tavata, näkyä ja kokea yhteyttä kanssaihmisiin.
Koko projektin tarkoituksena on hahmottaa valokuvataiteen keinoin, mistä tamperelaisuudessa on kyse.
Jari Arffman Nekalan Katiskassa. Kuva: Hans Viebrock
Mustavalkoiselle kinofilmille
Jari Arffman sanoo olevansa oikeastaan katukuvaaja. Hän kuvaa yhä ainoastaan mustavalkofilmille.
– Viitisentoista vuotta sitten valokuvaus digitalisoitui. Piti tarkkaan miettiä, mitä tekisi. Siinä vaiheessa päätin, etten heitä roskiin analogista ammattitaitoani.
Arffman rakensi uuden pimiön ja toisenkin uuden pimiön. Ja joutui selittämään kollegoille valintaansa.
– Tämä on se ammattitaito, joka mulla on ja jota aion käyttää. Pimiötyöskentelyn lisäksi skannauttelen sitten filmejä digitaalisen kuvankäsittelyn guruilla.
– Pikkuhiljaa mustavalkokinofilmille kuvaamisesta on tullut vahvuus, koska ammattimielessä juuri kukaan muu ei enää tee tätä.
Jari Arffman Nekalan Railossa. Kuva: Hans Viebrock
Taiteenvapaus on sananvapautta
Keväällä 2004 tapahtuu dramaattinen käänne. Hatanpään terveysasema ja potilaiden odotussali. Kameran suljin räpsähtää neljä kertaa. Poliisit. Pidätys. Syyte ja rangaistusvaatimus salakatselusta.
Legendaarinen lakimies Matti Wuori kiinnostuu ja näkee ennakkotapauksen mahdollisuuden.
Tuosta tapahtumasta on kulunut 17 vuotta.
Nyt Jari Arffman puhuu oikeudenkäynnistä ensimmäisen kerran julkisesti.
– Matti Wuori sanoi syyttäjälle oikeudenkäynnin tauolla, että sananvapauden puolesta mennään vaikka korkeimpaan oikeuteen.
Syyte hylättiin. Tampereen käräjäoikeuden päätös oli historiallinen: Terveyskeskuksen odotussalissa kuvaaminen ei ole salakatselua. Paikka on julkinen, kaikille avoin tila.
Miten kävi Hatanpäällä otettujen kuvien?
– Poliisi vaati filmin kamerasta pois poliisiasemalla, kun puhuin vielä puhelimessa Journalistiliiton päivystävän lakimiehen kanssa. Myöhemmin poliisi kehitti filmin. Ja kehitti ihan päin persettä, filmi alikehittyi pahasti.
Todistusaineisto tuli siis tuhottua? Jari Arffmania ei naurata vieläkään.
– Ei ollut henkisesti helppo prosessi.
Jari Arffman Nekalan Wanhassa Tapissa. Kuva: Hans Viebrock
Tekemisissä maailman kanssa
Jari Arffman on junantuoma tamperelainen. Hänen junansa saapui Kajaanista vuonna 1986, Tampereen yliopistoon, jossa hänestä tuli yhteiskuntatieteiden maisteri, pääaineenaan kansainväliset suhteet.
– Politiikan tutkimuksen laitoksella olisi ollut töitä, mutta halusin olla tekemisissä maailman kanssa enkä eristäytyä tutkijan kammioon.
Journalismikin puhutteli, mutta kuvataide vei voiton. Niiden yhdistelmästä alkoi syntyä omintakeista taidetta.
– Taiteessa esimerkiksi ihmisoikeudet, tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus yhdistyvät konkreettiseen työskentelyyn. Toisaalta taide on viimeinen olemassaoleva totaalisen vapauden alue.
Arffman pitää siitä, että valokuvataiteessa näkyvä todellisuus on aina mukana. Tavallisesti hän kysyy kohteiltaan luvan kuvaamiseen, mutta ei aina.
– Käytännössä luvan saaminen voi tapahtua myös nonverbaalisella hyväksymisellä. Jotkut oikein asettuvat kuvattavaksi jo siinä vaiheessa, kun lähestyn kameran kanssa.
”Tamperelaisuus ei tarkoita asettumista joitakuita toisia vastaan ja heidän poissulkemistaan ulkopuolelle.” Kuva: Hans Viebrock
Tamperelaisuuden ytimessä
Jari Arffman on siis tutkinut kohta 20 vuoden ajan, mistä tamperelaisuudessa on kysymys. Alkaako selvitä?
– Tampereella ei tarvitse alistua nurkkapatrioottisuuteen eikä korostaa omaa erinomaisuuttaan suhteessa muihin ollakseen aito tamperelainen. Tamperelaisuus ei tarkoita asettumista joitakuita toisia vastaan ja heidän poissulkemistaan ulkopuolelle.
– Päinvastoin, ”me” tarkoittaa, että meillä on jotain yhteistä ja että voimme myös toimia yhdessä. Tamperelaisuus on kaikille avointa siihen mukaan haluaville eikä se ole poissulkevaa. Tämä on yksi tapa ilmaista se, että Dokumenttiprojekti Tampere on luovuttamattomiin universaaleihin arvoihin, ihmisoikeuksiin ja taiteenvapauteen perustuva kotiseutukuvaus.
Arffman on kaikkien näiden vuosien aikana tutkinut tamperelaisuutta yhteisön sisällä mutta myös sopivasti ulkopuolisena, junantuoman silmin. Välillä hän on kiertänyt ympäri maailmaa, asunutkin Barcelonassa ja Los Angelesissa.
– Pohjimmiltaan sivistys on ihmiseksi tulemista, inhimillisyyttä, joka toteutuu yhteisössä.
Koska kyse on tamperelaisuudesta, voimme olettaa varmuudella, että tulossa on vielä ennen näkemättömiä kuvia, jotka liittyvät Hakametsään ja jääkiekkoon.
Viisi minuuttia rauhoittumiseen
Dokumenttiprojekti Tampere II Baarikärpäset -videoteos julkaistaan Kulttuuritoimituksessa kiirastorstaina 1.4.2021 muodossa, jota Jari Arffman kokeilee ensimmäisen kerran. Nekalan baarikuvat esitetään videona yhdistettynä muusikko Tapani Rinteen sävellykseen.
Musiikin esittää Rinteen kanssa pianisti Iro Haarla.
– Musiikki muuttaa kuvan ihan toiseksi. Tässä se on viiltävää ja oivaltavaa, siinä on inhimillistä säröä. Näyttely on slide show, jossa on saundi mukana. Toivon, että ihmiset löytävät viisi minuuttia aikaa rauhoittumiseen.
Katso videoteos täältä.
Jari Arffman
Näyttelyt Suomessa ja ulkomailla
Dokumenttiprojekti Tampere muualla
- Finlaysonin Mediatunneli 2004–2007
- Checkpoint Tampere, Mustan Taiteen ja Tampereen Taidemuseon julkaisu 2017
- Copyright Tampere -näyttely, TR1-taidehallissa Finlaysonilla 2011–2012
- Taiteilijakuvia työhuoneilla 31.12.2021 saakka Galleria Telakan verkkosivuilla
Lue lisää Dokumenttiprojekti Tampereesta
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Ruotsalainen Painkiller-sarja näyttää maan pitkän historian monikulttuurisena maana
TELEVISIO | Riemastuttavat päähenkilöt, ensiluokkaisen hyvät näyttelijät ja omintakeinen huumori ovat ruotsalaisen Painkiller-sarjan tukijalat.
Soiva elämä: Tampere Filharmonian soittajat äänestivät omista muotokuvistaan näyttelyn
NÄYTTELY | Tampere-talon Soiva elämä -näyttely esittelee talon sinfoniaorkesterin soittajien elämää konserttien ulkopuolella. Projektissa syntyi myös lyhytelokuva Lakana, jonka löydät tästä jutusta.
