”Metsät ovat täynnä luonnon omia lumiveistoksia.”

1

Palapelit on yksi hienoimmista meditaation muodoista. Keskittyminen, keskittyminen ja keskittyminen. Palapelin rakentaminen ei ole nopeuslaji. Fokuksessa on aina seuraavan palan löytyminen. Flow alkaa siitä, kun kuva pikkuhiljaa muodostuu ja uudet palat löytävät oman paikkansa.

Jos elämässä on monta palloa ilmassa yhtä aikaa, palapeli rauhoittaa. Palapeliä kootessa saa pieniä palkintoja jokaisen oikean palan löytämisen myötä. Kaiken kruunaa tietysti se, kun palapeli on valmis. Kannattaa valita itselle mielenkiintoinen kuva, jossa riittää haastetta, ja jota jaksaa katsoa. Itse valitsen useimmiten maalauksia.

Perinteinen palapeli valmistetaan maalaamalla kuva tasaiselle alustalle ja leikkaamalla se palasiksi. Tavallisimmin palapelin kuvat esittävät maisemia tai rakennuksia. Ensimmäisen palapelin valmisti luultavasti lontoolainen kartantekijä John Spilsbury vuonna 1760. Guinnessin ennätysten kirjan mukaan suurin palamäärä on 212 323. Tyypillisimmät palapelit ovat 1 000–2 000 palan pelejä. Uteliaille ja ahkerille löytyy myös kolmiulotteisia ja pallopalapelejä.

Suuria palapelejä harrastaville suosittelen hankkimaan palapelimaton, johon keskeneräisen palapelin voi rullata odottamaan seuraavaa kokoamissessiota, ellei rakenna sitä kertaistumalta. Kuvassa Edvard Munchin Huuto. Siihen meni kahdelta hengeltä noin rapiat 25 tuntia.

2

Metsään meneminen on hyvä asia. Menet sitten lumikengillä, suksilla tai ilman vimpaimia, kävellen. Ei tarvitse kuin katsoa ympärilleen. Metsät ovat täynnä luonnon omia lumiveistoksia. Tykkilumi on maalannut uniikin maiseman mitä uskomattomimmiksi taideteoksiksi. Silmä lepää. Mieli lepää. Lumi lisää hyvinvointia. Se heijastaa luonnonvaloa moninkertaisesti ja auttaa kaamosoireisia jaksamaan.

3

Ostin itselleni joululahjaksi Sanna Wickströmin Unelmakarttakirjan (Otava, 2017). Ajattelin, että on hyvä pysähtyä ja tehdä välitilinpäätös. Miettiä mitä haluan ja toivon.

Kirja aikuisten tehtäväkirja, joka johdattelee omien unelmien lähteille. Se koostuu lyhyistä teksteistä ja tyhjistä sivuista. Kirja innostaa värittämään, kirjoittamaan leikkaamaan ja liimaamaan. Siinä puhutaan pilvilinnojen kultareunuksista ja tiivistyneistä sadepisaroista. ja ehdotetaan sanomaan itsellesi: ”Minulla on suunta, minulla on intohimo, pystyn tässä hetkessä muuttamaan asioita istuttamalla aikomuksen siemenen ja kastelemalla sitä energiallani joka hetki”.

Oman unelmakarttakirjan tekemiseen ei ole mitään sääntöjä eikä aikarajaa. Se viettelee miettimään tulevaisuuden toiveita.

Samantyyppisiä unelmakirjoja on lukuisia, eri näkökulmilla tehtyjä. Tässä nimenomaisessa kirjassa minua viehättää pakottomuus. Kirjaa ei suoriteta, eikä tehdä väkipakolla, siinä keskitytään tiedostettuihin ja tiedostamattomiin omiin unelmiin.

4

Neulominen on hauskaa. Nykyisin. Kyllä minäkin olen tuskaillut kouluaikana kantapään kanssa, putosin kerran likakaivoonkin käsityöpussini kera. Nyt kantapäät sujuvat. Neuloa voi mitä vain. Mikä ikinä innostaa. Patalappua, sukkia, puseroita, villahousuja, peittoja. Itselläni on työn alla villapusero.

Kannattaa aloittaa pienimuotoisesta tuotoksesta, kuten vaikka villasukat vauvalle. Tulee nopeasti valmiiksi, ja tuottaa iloa käyttäjälleen. Tärkeää ovat työhön sopivat hyvät langat ja sukkelat puikot.

Asiantuntevaa opastusta neulomiseen ja lankoihin saa hyvin varustetuista käsityöliikkeistä ja ystävällisiltä ammattitaitoisilta myyjiltä. Sekä tietysti internetin ihmeellisistä syövereistä, josta löytyy muun muassa Rilla Tervosen Opi neulomaan villapaita -video-opastus.

#kässänopenpainajaisenvillapaita #opineulomaanvillapaita

5

Kirjat on parasta juuri nyt, ja parasta aina. Olen onnellinen siitä, että osaan lukea. Kirjat ovat parhaita. Ne viihdyttävät, ajatteluttavat, antavat voimaa, ihastuttavat, vihastuttavat, hengästyttävät, lisäävät tietoisuutta ja vievät uusiin sfääreihin.

Yleensä luen paria kirjaa yhtä aikaa. Toinen kevyempi, jota voi nauttia muutamien sivujen vauhdilla iltaisin ja toinen vaativampi, jonka maailmaan pitää keskittyä useammaksi tunniksi.

Nyt yöpöydälläni on upouusi Han Kangin Valkoinen kirja. Ohut, mutta painava. Ja, koska korona on kaapannut teatterit voin parempia päiviä odotellessani lukea ikävääni kaikki Shakespearen draamat ja 2000-luvulla ilmestyneet uudet näytelmät.

Korona-aika antaa tilaa myös klassikoille. Omasta kirjahyllystäni voisi napata esimerkiksi jonkin seuraavista: Mika Waltarin Sinuhe Egyptiläinen, Mihail Bulgakovin Saatana saapuu Moskovaan, Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla 1–3, Fjodor Dostojevskin Rikos ja rangaistus, Astrid Lindgrenin Veljeni Leijonamieli, Frank McCourtin Seitsemännen portaan enkeli, Jane Austenin Ylpeys ja ennakkoluulo, John Irvingin Garpin maailma… Lista jatkuu ikuisuuteen.

Maarit Saarelainen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua