Jos koronarajoitukset vielä jatkuvat, yleisöä ei enää kauaa naurata – eikä esiintyjää. Kuva: Kuka pelkää Virginia Woolfia / Tampereen Teatteri
KOLUMNI | Missä yhteiskunnan toiminnoissa on parhaiten otettu huomioon koronavirus ja sen aiheuttamat rajoitukset? ”Väitän, että teattereissa”, Kari Pitkänen vastaa kolumnissaan.
Missä yhteiskunnan toiminnoissa on parhaiten otettu huomioon koronavirus ja sen aiheuttamat rajoitukset? Väitän, että teattereissa.
Kävin viime vuonna vain kerran teatterissa, syksyllä. Tampereen Teatterin Frenckellissä esitettiin Edward Albeen Kuka pelkää Virginia Woolfia – klassikkoa, jonka jo kauan olin halunnut nähdä juuri näyttämöllä.
Hienon ja intensiivisen illan täydensi Tampereen Teatterin väen rikkumaton koronasuoritus. Käsidesistä, turvaväleistä, katsomon täyttämisestä ja sieltä poistumisesta sekä turvallisesta väliaikatarjoilusta huolehdittiin tarkalleen. Vain joka toinen istumapaikka oli käytössä.
Maskipakko oli ehdoton, eikä kukaan sitä vastaan pullikoinut. Väki tuntui olevan liikkeellä terveempänä kuin koskaan. Lähes kolmetuntisen näytelmän aikana vain yksi katsoja uskalsi kerran yskäistä maskinsa takana.
Sekin olin minä itse.
* *
Teatterit, konserttisalit, museot, klubit ja koko kulttuuriala on määrätty lunnaiden maksajaksi ja kärsijän osaan, kun maassa torjutaan koronavirusta keinoja kaihtamatta.
Ravintoloilla on rajoituksensa, kauppakeskuksilla ei niitäkään, mutta teatterien ja konserttipaikkojen ovet pysyvät kuukausikaupalla kokonaan kiinni – siitäkin huolimatta, että juuri niissä osataan ottaa epidemian asettamat rajoitukset poikkeuksellisen hyvin huomioon.
Baaripöydässä saa istua iltaa porukalla vieri vieressä tai ihan vain tuijotella yksikseen lasin pohjaa. Teattereille ei sallita sitäkään vähää, että katsojia voisi olla paikalla vaikka vain kolmannes normaalista.
Yhtä hullua on jääkiekon pelaaminen tyhjille katsomoille tai hiihtokisojen järjestäminen Lahden Salpausselällä, jonka lehtereillä urheilijoita kannustavat vain koululaisten maalaamat lakanat.
Niin kuin edes ulkotiloihin ei voitaisi sijoittaa satojakin ihmisiä täysin turvallisesti, jos vain olisi halua, kykyä ja näkemystä muustakin kuin rajoitusruuvin tiukentamisesta.
* *
Suomen hallitus tekee tällä hetkellä ”kulttuuripolitiikkaa”, jonka jälkeä korjataan koko vuosikymmen. Yhtä mieletöntä on vain koululaisten ja opiskelijoiden kohtelu. Takapiruna häärii demariministeri Krista Kiuru, jonka näpeissä pääministeri Sanna Marin tukevasti on.
Kiurun tunnetuin poliittinen saavutushan on, että hänen päänsä kohoaa veden pinnalle kuin korkki aina, kun ministerisalkkuja jaetaan. Siinä tilanteessa menneet mokat aina kummasti unohtuvat.
Nyt olisi aika herätä ja kuunnella kulttuurialan toimijoiden kuten Martti Suosalon ja Paula Vesalan painavia puheenvuoroja. Kyse on ihmisten leivästä, työstä, toimeentulosta ja meidän kaikkien mielekkään elämän edellytyksistä.
Kulttuuri laajasti ymmärrettynä on Suomessa erittäin merkittävä työllistäjä, verojen maksaja ja sisältöjen tuottaja. Lypsävää lehmää ei kannata tappaa eikä edes kiduttaa hiljaa hengiltä.
Ovet auki, lippuluukut laulamaan ja ihmisille hetkeksi muutakin ajateltavaa kuin synkistely virusmuunnosten, kuparimaskien ja rokotevertailujen hetteiköissä.
Kohta käy niin, että hoito on paljon tappavampi kuin itse tauti.
Kari Pitkänen
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Kuunnelmia kansalle, tai unohdetun taidelajin ylistys
RADIO | Alkutalven ajanvietteeksi voi suositella sukellusta radiokuunnelmien ihmeelliseen maailmaan. Yle Areenan mahdollistama intensiiviperehdytys herättää ajatuksia tästä ylenkatsotusta taiteenlajista.
Miksi miehet eivät vaivaudu kirjoittamaan lapsille ja nuorille – vai eivätkö he enää osaa?
KOLUMNI | Lasten ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-ehdokkaat ovat järjestään naisia. Viimeisin miesvoittaja on vuodelta 2008, Matti Kuusela muistuttaa.
