Susani Mahadura. Kuva: Yle Kuvapalvelu

1

Haaveilen kotini muuttumisesta viherkasvien viidakoksi. Vaihtelevalla menestyksellä olen edistänyt haavettani ja saatellut ikkunalaudoilleni uusia perheenjäseniä taistelemaan valosta.

Nyt on harrastukseni kokenut pienimuotoisen mullistuksen ja jännittävän käänteen, nimittäin ystäväni innoittamana hoksasin, mitä kaikkea voi kasvattaa asioista, joita saa kaupan hedelmäosastolta. Sähköpattereiden leppymätön hönkä on nujertanut uusien tulokkaiden tahdon elää heti alkuunsa, mutta toivo ei pienestä hönkösestä kuole. Olen joutunut kiikuttamaan kompostiin muutaman avokadon ja tällä haavaa kaksi mangoa – kolmas on hellästi kosteisiin kääreisiin käärittynä itämässä. Vesilasissa lilluu muutama litsin siemen juurta kasvattamassa, vielä toistaiseksi tuloksetta.

Jännittävin ja eniten pitkämielisyyttä vaativa projekti on kookoksen kasvattaminen. Tällä hetkellä pörröinen pähkinä rentoutuu ikkunalaudalla kelmun alla kuumassa kylvyssä neljättä viikkoa. Ohjeen mukaan itämistä saattaa joutua odottamaan kaksikin kuukautta, mutta äkkiäkös aika kevättalvella kuluu. Sitä paitsi, jos jokin tekee tulevaisuudesta odottamisen arvoista, on se vastaitäneen elollisen uutukainen viherrys.

Aion kokeilla seuraavaksi kumkvattia, kiiviä ja limeä.

2

Toiveikkuutta ja uskoa ihmiskuntaan herättää myös Susani Mahaduran Yle Areenassa kuunneltavissa oleva äärettömän mielenkiintoinen ohjelmasarja Mielen jäljillä. Ohjelmassa Susani Mahadura esittää kiperiä ja perehtyneisyyttä osoittavia kysymyksiä eri näkökulmista ihmismieltä tarkastelleille asiantuntijoille, kahdelle kussakin jaksossa.

Kukin ohjelmasarjan jakso valaisee ihmismielen upeaa monimutkaisuutta ja arvoituksellisuutta. Jaksoissa pohditaan esimerkiksi unia ja hallusinaatioita, identiteettiä ja älykkyyttä, mielen kykyä toimia vuorovaikutustilanteissa, manipuloida ja sovitella sekä valtaa, vihaa, stressiä ja ahdistuneisuutta. Suosikkini jaksoista on viimeinen, Mihin olemme menossa?, jonka keskusteluissa etsiydytään syvälle ihmisyyteen ja ihmisenä olemisen haasteisiin ja mahdollisuuksiin.

Mahaduran ja haastateltavien innostus ja intohimo tarttuu ja sisältö on syvästi inspiroivaa ja niin koukuttavaa, että kuuntelemista on hetkittäin vaikea lopettaa.

3

Liikkuneena ja ihaillen katselen sipoolais-nuorten videokampanjaa Kiusaamiskoe, jonka tarkoituksena on herätellä ennen kaikkea aikuisia puuttumaan havaitsemaansa kiusaamiseen ja epäasialliseen kohteluun. Videolla nuoret lavastavat kiusaamistilanteita testatakseen, miten tuntemattomat aikuiset tilanteissa käyttäytyvät. Lopputulos nosti ihoni kananlihalle ja kyyneleet silmiin.

Video on Gutsy go -liikkeen masinoiman projektin lopputulos. Liikkeen tarkoituksena on projektien avulla opettaa nuoria ratkaisemaan epäkohtia ja konflikteja, joita he arjessaan kohtaavat. Tässä tapauksessa nuoret ovat olleet rohkeita ja neuvokkaita ja tehneet näkyväksi jotakin äärimmäisen tärkeää – miten merkityksellisiä saattavat olla oikeaan aikaan lausutut sanat ja millaista lohduttomuutta saattaa pois käännetystä katseesta ja hiljaisuudesta seurata.

Kiusaamiskoe on hienosti toteutettu ja valaiseva video, jonka soisin mahdollisimman monen katsovan.

4

Aina ei tarvitse, vaikkakin useimmiten kannattaa, lähteä museoon saadakseen kokea museoelämyksiä. Minulla on tiukassa seurannassa Suomen Metsästysmuseon Instagram-tili, jonka Behind the scenes -perjantai -videot ovat parasta vahdattavaa pitkään aikaan.

Museon arkista uurastusta näyttelyiden kokoamisessa, taustatyön tekemisessä ja arkiston ylläpitämisessä esitellään kuvissa ja videoissa hilpein sanakääntein ja höystettynä roimalla annoksella itseironiaa. Materiaalin tuottaja Jouni Partanen esimerkiksi vaivojaan säästämättä tarpeen tullen tekeytyy hylkeenmetsästäjäksi, joka kellii hylkeenomaisesti vatsallaan kivellä pahat mielessään. Hihityttämäänhän se laittaa ja vartoomaan henkeä pidätellen lisää materiaalia. Onneksi sitä näyttää tasaisesti tulevan.

5

Spoken word -taiteilija Veera Ojolan runoteos Hiljaisuus on teko on julkaistu jo vuonna 2019, mutta eksyin sen pariin vasta aivan taannoin. Teos muodostuu puherunosta, musiikista ja osittain kännykällä kuvatuista videoista.

Ystävyydestä ja väittämisestä kertovan trilogian tunnelma on pysähdyttävä ja hurmaavan lumoava. Ote vaihtelee peräänantamattomasta voimasta ja sitkeydestä hentoon herkkyyteen ja kiukunsävyiseen pelkoon ja pettymykseen. On haaveita ja ihmisenkokoisia pohdintoja, epävarmuuden haurautta ja tahtovaa varmuutta, kerroksellista inhimillisyyttä, unettoman yksin valvotun yön riipaisevasti harhailevaa ajatustenjuoksua ja kaksin valvotun yön suloisuutta.

Videolla juoksee toisaalla nuorten aikuisten onnea tihkuva läheisyyden kuvasto ja toisaalla yksinäisyyttä kipuilevat kuvat. Ihmistä katsotaan tarkasti ja pitkään, täysin tuntein, pysytellen lähellä. Nähdään lempeät ja rakastavat silmät, mutta myös käännetty selkä ja syvässä unessa tavoittamattomissa oleva niska. Se on koskettavaa ja liikuttavaa, pohdituttavaa ja samastuttavaa, miltei pakahduttavaa.

Tiiatuulia Erkkilä

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua