Jarmo Stoor ja Prässi. Kuvat: Petteri Löppönen / Into Kustannus

1

Pentti Linkolan lahja ja perintö Suomen luonnolle ja suomalaisille on Luonnonperintösäätiö, jonka päätehtävä on suojella suomalaisia metsiä. Uusimman tilaston mukaan säätiö omistaa yli 3 000 hehtaaria ikimetsiä.

Vuosi 2020 oli voimakkaan kehityksen vuosi. Pelialan yritykset tekivät säätiön historian suurimman yksittäisen lahjoituksen, lähes 500 000 euroa, jonka turvin perustettiin ”Pelimetsät” sekä Lappiin että Hämeeseen.

Kirsi Kunnaksen Tiitiäisen metsä ja Eppu Normaalin jäsenen Mikko Saarelan muistometsä perustettiin molemmat Ylöjärvelle.

Edellisenä vuonna 2019 oli Lapin Inarista saatu hankittua 217 hehtaarin Seitasaari elokuvaohjaaja Aki Kaurismäen ja Paula Oinosen tuella.

Hämeenlinnassa toimistoaan pitävä Luonnonperintösäätiö on todella merkittävä vanhojen metsien suojelija. Toiminnanjohtaja Anneli Jussila vetää hankintaprojekteja, ja säätiön hallituksen puheenjohtajaksi tuli Pentti Linkolan kuoleman jälkeen dipl. ins. ja fil. maist. Matti Aalto.

Luonnonperintösäätiön vuosilehdessä Uutisia ikimetsästä 2020 on esitelty kaikki kohteet kartan muodossa ja kirjoitettu vuoden aikana tapahtuneista aluehankinnoista. Lehti sisältää myös koskettavan muistokirjoituksen Pentti Linkolasta.

Lehteä saa Luonnonperintösäätiön toimiston lisäksi ainakin Galleria Koppelosta Tampereelta.

2

Koneen Säätiön ostotarjous Oulun Sanginjoen metsästä hyväksyttiin – toiveena on, että alueesta tulee kansallispuisto.

Oulun kaupunginhallitus hyväksyi kokouksessaan 18.1.2021 Sanginjoen monikäyttömetsän alueen myymisen Koneen Säätiölle 4,2 miljoonalla eurolla. Kaupanteon jälkeen Koneen Säätiö lahjoittaa alueen korvauksetta Suomen valtiolle suojelutarkoituksessa. Säätiön erityisenä toiveena on, että valtio perustaa alueelle kansallispuiston.

Sanginjoen ulkometsä on yhteensä noin 2 500 hehtaarin metsäalue Oulun kaupungin itäpuolella, 16 kilometrin päässä keskustasta. Alue on mäntymetsää ja kangasta, ja Sanginjoella kasvaa erityisen paljon kuusia. Oulu sai ulkometsän lahjana Ruotsin kuninkaalta kaupungin perustamisen yhteydessä vuonna 1605.

3

Kalle Kaiharin kulttuurisäätiön palkinto vuoden 2020 kulttuuriteosta jaettiin kulttuurituottaja ja tiedottaja ja Simo Ollilalle ja kuvataiteilija Teemu Mäenpäälle. Ollila on Annikin runofestivaalien perustaja ja Teemu Mäenpää vuoden 2020 festivaalien nimikkotaiteilija. (Molemmilla palkituista on myös linkki Kulttuuritoimitukseen: Ollila on kuvannut sivustolle Kulttuuripotretteja, Mäenpää puolestaan kuului Kasvoja karanteenista! -yhteisötaidenäyttelyn raatiin.)

Konkreettinen teko on Tampereen Pinninkatu 14:ssä sijaitsevan kerrostalon seinään maalattu Runopuu-muraali, joka on syntynyt Mirkka Rekolan runon ”Minä rakastan sinua, minä sanon sen kaikille” pohjalta.

Maalaus sijaitsee noin sadan metrin päässä Annikin puutalokorttelista, jossa on vuodesta 2003 järjestetty Annikin runofestivaalia. Viime vuoden festivaali järjestettiin ja lähettiin verkossa ja lähetys kutoutui muraalin julkistamisen ympärille.

Seuraava Annikin runofestivaali järjestetään kesällä 2022. Taiteellisena johtajana on alusta alkaen toiminut runoilija J.K. Ihalainen.

4

Jarmo Stoor on kirjoittanut tähän asti parhaan romaaninsa. Hän on tehnyt sen tunkeutumalla oman mielensä perukoille, havainnoimalla itseään perusteellisesti.

Prässi (Into, 2021) kertoo ”maailman pisimmästä käenvääntökilpailusta” Bulgarian pääkaupungissa Sofiassa. Tämä käsittämätön tuomarien ja kilpailijoiden väittelyä ja puolusteluja täynnä oleva näytös katkeaa kirjassa tämän tästä, kun kertojaminä, itse Jarmo Stoor, palaa lapsuuteensa ja nuoruuteensa.

Yhä absurdimmaksi kehittyvä kamppailu kasvaa ihmislajin kilpailuvietin liioittelevaksi näyttämöksi, jossa lukija saa etsiä yhtymäkohtia lapsuuteen ja nuoruuteen. Tietoiset yhtymäkohdat Kafkan Oikeusjuttuun, joka ei ota päättyäkseen, on sopivan etäisesti ja liioittelematta asetettu rinnastuksena kerrontaan.

Paljastamatta, miten Jarmo Stoorin ja turkkilaisen Arsuanin välinen ottelu päättyy, korostan kirjan merkittävää tutkielmanomaista ja silti jännitteistä kerrontaa. Kärjistäen teoksen nimen Prässi voisi yhdistää mielentilaan stressi.

5

Kirjailija Kai Kyösti Kaukovalta (siviilinimeltään Kai Perttunen) on kuollut. Vuonna 1971 esikoisteoksellaan Attentaatti debytoinut Kaukovalta oli originelli hahmo, jota nimitettiin Hämeenlinnan kulttuuripiireissä kaupungin ”köyhimmäksi ja viisaimmaksi mieheksi”. Onpa joku lohkaissut hänelle nimityksen Hämeen Diogenes.

Näytelmät olivat Kaukovallan huomattavin laji. Hän kirjoitti Amuriin sijoittuvan Romeo ja Julia -mukaelman Savilinnan lätärit, joka pyöri Tampereen Työväen Teatterissa täysille katsomoille.

Hämeenlinnassa hänen huomatuin näytelmänsä oli Larin Kyöstistä kertova Kulkijan laulut.

Pitkä tutkimusprojekti koski kuvataiteilijaa ja kirjailijaa Aleksanteri Ahola-Valoa ja syntyi maaherra Kaarina Suonion suojeluksessa.

Pispalassa hänen runonsa Haulitorni kiersi kansan suussa, usein pienin muutoksin. Luulisin seuraavan version olevan aitoa Kaukovaltaa:

Kun nään Pispalan harjun
mää huuran ja karjun.

Näky on karsee ja korni
kaadettu on haulitorni.

Mä huuran ja poraan
ja kyyneleet valuu
Pispalan soraan.

Runokokoelmia Kaukovalta julkaisi myös, muun muassa Uutisia sekametsästä (2007) ja Tulilanka (yhdessä Juho Otrasen kanssa, 2012) sekä Puoliunta Pinellan puistossa (Valitut runot, 2013).

Hän kirjoitti paljon radiokuunnelmia ja pamfletteja.

Viimeinen julkaistu runo lienee tämä:

Keskiaikaiset eivät tienneet
olevansa keskiaikaisia

emmekä mekään tiedä nyt
mitä aikaa eletään

ennen tai jälkeen jonkin
kuten aina pimeästä pimeään

Erkki Kiviniemi

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua