Jukka Puotila palasi kymmenen vuoden jälkeen farssirooliin: ”Tampere on suomalaisen teatterin sydän”

Auringonpaisteessa istuu tyytyväinen mies. Näyttelijä Jukka Puotila on odottanut hellepäiviä, ja nyt niistä voi nauttia. Tyytyväisyyttä aiheuttaa myös, että uuden näytelmän harjoitukset Tampereen Komediateatterissa ovat sujuneet hyvin.

– Farssin tekstiä ei voi oikein opetella muuten kuin yhdessä. Tekstin oppii parhaiten, kun näytelmän rytmi ja muiden näyttelijöiden repliikit ovat tukena.

Jukka Puotila näyttelee Tampereen Komediateatterin kesän näytelmässä Voi veljet! Se on Ray Cooneyn yhdessä poikansa Michael Cooneyn kanssa kirjoittama farssi, jossa tyypilliseen tapaan asiat ovat ensin hyvin ja sitten eivät enää olekaan niin hyvin.

– Tässä näytelmässä on hyvä loppu, mutta sitä ei tietenkään voi tässä paljastaa, Puotila lupaa.

34 vuotta Kansallisteatterissa

Imitaattorinakin tunnettu Jukka Puotila teki pitkän uran teatterissa, jonka ohjelmistoon farssit eivät kuuluneet. Hän ehti olla kiinnityksellä Kansallisteatterissa yli 30 vuotta.

Ensimmäisen farssiroolinsa hän teki vuonna 2003 Tampereen Komediateatterin näyttämöllä. Se oli Gilbert Bodleyn rooli näytelmässä Ei nyt rakkaani. Suomen parhaaksi farssinäyttelijäksi tituleerattu Jukka Leisti näytteli Hubert Pidgenin roolin.

Puotilan mielestä Leisti ei kanna turhaan loistavan farssinäyttelijän mainetta. Puotila kuvaa tuon ensimmäisen kesän antia pääsynä farssin mestareiden oppiin.

Nyt Puotila sanoo palanneensa vielä kerran rikospaikalle. Puotilan edellinen vierailu Komediateatterin farssissa oli vuonna 2009. Taukoa on ollut kymmenen vuotta.

– Panu Raipia kysyi vuosi sitten kesäkuussa, että eikös Jukka tehtäisi vielä yksi Leistin kanssa. Silloin oli helppo suostua, tämä kesä tuntui olevan niin kovin kaukana, Puotila toteaa.

Jukka Leisti (oik.), Jukka Puotila ja Tommi Raitolehto esittävät veljeksiä Tomia, Dickiä ja Harryä. Tom, Dick and Harry -litaniaa käytetään englannin kielessä kuvaamaan keitä tahansa ihmisiä, vaikkapa merkityksessä kuka tahansa.

Haastattelua tehdessä ensi-ilta on parin päivän päässä. Puotilan mukaan näytelmä on hyvällä mallilla, vaikka harjoitusaikataulu onkin ollut tiukka. Harjoitukset alkoivat äitienpäivän tienoilla toukokuussa, ja ensi-ilta oli 8. kesäkuuta. Kuukauden tiukka puristus.

– Vaikka ensi-illastahan näytelmän kehittyminen vasta alkaa, Puotila muistuttaa.

Turkka ennusti nykyisyyden

Komediateatterin lavalle nousee tänä kesänä myös kaksi Jukka Puotilan kurssikaveria Teatterikorkeakoulusta. Vesa Kietäväinen ja Esa Anttila opiskelivat Puotilan kanssa näyttelemistä 1979–1982. Viimeisen vuoden ajan koulua johti legendaarinen Jouko Turkka.

Turkan vaikutus Puotilan käsitykseen näyttelijän työstä on ollut merkittävä, vaikka aika Turkan oppilaana jäi lyhyeksi.

– Turkka oli tärkeä opettaja. Hän pystyi kehumaan sinut niin, että mennään pitkälle, mutta pystyi sanomaan myös halutessaan niin tarkasti, että olit palasina. Mutta hurmaava hän oli, ehdottoman hurmaava. Kai se nero on oikea sana hänestä. Hän on yksi suomalaisen teatterin suurista nimistä.

Puotila muistelee, miten Jouko Turkka osasi katsoa maailmaa. Hänellä oli mieletön näkemys tästä maailmasta, ja samaa katsetta on Puotilakin yrittänyt opetella.

Jouko Turkka ennusti opiskelijoilleen maailman, joka on nyt totta. Puotila muistelee, miten Turkka aina muistutti, että kilpailu alalla kovenee ja kiinnitettyjen näyttelijöiden määrä vähenee.

Tuohon aikaan, 1980-luvun alussa, freelance-näyttelijöitä oli paljon vähemmän kuin nykyään. Suuret elokuvatuotannot ja televisiosarjat kuvattiin teattereiden aikataulujen ehdoilla, sillä teatterinäyttelijät näyttelivät myös niissä. Turkka väitti, että tilanne tulee muuttumaan.

Niinhän siinä kävi. Puotila laskee, että hänen mennessään Kansallisteatteriin 1980-luvulla siellä oli 51 näyttelijää kiinnityksellä. Kun hän jätti teatterin, kiinnitettyjä näyttelijöitä oli enää 26. Lähestytään Turkan ennustamaa ensemble-teatteria eli tilannetta, jossa jokaista näytelmää varten kootaan uusi työryhmä aina erikseen.

Jukka Puotilan (toinen oikealta) kanssa lavalle nousevat myös Mari Turunen (vas.), Vesa Kietäväinen, Susanna Kaukonen, Aku Sajakorpi, Esa Anttila, Tommi Raitalehto, Petra Karjalainen ja Jukka Leisti. Näytelmän on ohjannut Panu Raipia (oik.).

Jukka Puotilakin hoiti niin Ruusun ajan kuin Kotikadunkin kuvaukset teatterityön ohella. Se tarkoitti tiukkaa työtahtia ja pitkiä työpäiviä. Siksi eläkeläisen elämä on oikeastaan aika mukavaa.

Kansallisteatterista eläköityminen merkitsi myös mahdollisuutta palata kameran eteen. Nykyään kun elokuvat ja televisiosarjat kuvataan ihan omaan tahtiinsa, ei teattereiden ehdoilla.

Jukka Puotila on talven aikana kuvannut kahta rikossarjaa. Ratamosta tehdään toinen kausi, ja Yle tuottaa yhdessä espanjalaisten kanssa Aurinkorannikolla kuvatun Paradise-sarjan. Puotila sanoo, ettei olisi pystynyt töihin teatterin aikana.

Vaikka Jukka Puotilan edellisestä farssikeikasta Tampereelle on jo kymmenen vuotta, on hänet nähty Komediateatterin näyttämöllä tässä välissäkin aika monta kertaa.

Jukka Puotila Show alkoi täältä

Esko Raipia ehdotti aikoinaan, että mitä jos tekisit oman show’n. Ajatus ei ollut tullut Puotilalle mieleen, koko illan täyttäminen yksin tuntui kovalta urakalta.

Hän päätti kuitenkin kokeilla, ja nyt Jukka Puotila Show’ta on esitetty satoja kertoja.

– Olin siihen asti vetänyt puolen tunnin mittaisia settejä, koko illan esitys vaatii enemmän materiaalia. Mutta syntyihän se, kun ryhtyi. Pieni pakko on hyvä kannustin. Jukka Puotila Show on lähtenyt täältä Komediateatterista, se on sen henkinen koti.

Puotila muistelee myös ensimmäistä kohtaamistaan tamperelaisen yleisön kanssa. Kun hän ensimmäisen kerran saapui näyttämölle, puhkesi yleisö taputuksiin. Puotila ei ollut kokenut vastaavaa muualla.

– Tampere on suomalaisen teatterin sydän. Täällä ollaan hyvin näyttelijäkeskeisiä, näyttelijöitä arvostetaan ja pidetään hyvänä.