R&A-festivaalilla palkitun foley-artistin Heikki Kossin äänet vahvistavat elokuvan ääniraitaa

Kuva: Rakkautta ja anarkiaa

Marita Nyrhinen

Taidetta vai tekniikkaa? Ilman muuta taidetta, kun on nähnyt ja kuullut Heikki Kossin demonstraatiot siitä, miten hän luo äänitehosteita elokuviin, olipa kyseessä fiktio- tai dokumenttielokuva. Kossi on ääninäyttelijä, foley-artisti, jonka luomat äänitehosteet tuovat elokuvaan tunnelmaa ja uskottavuutta. Hän on työssään taitava ja nauttii laajaa kansainvälistä arvostusta foley-artistina.

Äänitehosteiden rakentajina kutsuttavat foley-artistit ovat saaneet nimityksen Hollywoodissa työskennelleen Jack Foleyn (1891–1967) mukaan, sillä hän kehitti 1900-luvun alkupuolella tehosteäänitekniikan.

Rakkautta ja anarkiaa -festivaalilla palkittiin suomalainen tehosteäänivelho, Heikki Kossi vuosittain jaettavalla Nordic Flair -palkinnolla, joka myönnetään ansioituneelle elokuva-alan kyvylle, joka tekee pohjoismaista osaamista tunnetuksi maailmalla.

Kossi on noussut kansainvälisen elokuvateollisuuden tähtikaartiin osoittamalla olevansa alansa todellinen äänivelho. Kossi valotti taidettaan yleisön edessä esiintyessään Rakkautta ja anarkiaa -festivaalin ja Finnish Film Affair -ammattilaistapahtuman järjestämässä Masterclass-tilaisuudessa. Esimerkkinään hän käytti lyhyttä pätkää dokumenttielokuvasta, johon hän on luonut äänitehosteita.

Heikki Kossi näyttää, miten ja millaisella vempaimella hän tekee metallista ääntä. Kuva: Marita Nyrhinen

Ajattelemme, että elokuvan äänet tallennetaan kertaheitolla kuvaustilanteessa. Näin ei ole. Elokuvien alkuperäiset äänitykset ovat usein joko kaoottisia tai äänet eivät kunnolla kuulu. Voidaan ottaa ääni kokonaan pois, ja lisätä niitä kerros kerrokselta niin, että lopputulos on uskottava ja ”äänikylläinen”.

Tyypillisimpiä tehosteita ovat askelten kopseet, vaatteiden kahinat ja oven kolahdukset. Mutta myös ympäristön äänet, sellaisetkin, joiden lähdettä ei kuvassa edes näy, ovat tunnelman kannalta tärkeitä. Ääninäyttelijän täytyy myös eläytyä elokuvassa esiintyvien henkilöiden mukana ja kuvailla näiden tunteiden muutoksia. Työ on siis myös näyttelemistä.

Kossi esitteli havainnollisesti, miten hän rakentaa elokuvaan äänimaisemaa. Hän etenee vaihe vaiheelta, kerros kerrokselta, ääni ääneltä, luoden uskottavan ääniraidan. Hän ei käytä syntetisaattoreita. Sen sijaan hänellä on kokonainen studio erilaisia tarvikkeita, joista hän rakentaa kuvaan sopivat, mahdollisimman luonnolliselta kuulostavat äänet. On ketjuja, kilistimiä – kahvinpurujakin, joilla saa monesti paremman kuuloisia askeleita kuin tallomalla hiekkaa.

Monenlaiset kengät ovat tärkeitä työvälineitä. Kunnon läskipohjakengillä saa vaikkapa nyrkkeilymatsin iskut kuulostamaan luontevilta. Tavallinen suomalaisessa perinnerakentamisessa käytettävä päre tuottaa myös monenmoisia ääniefektejä, kuten vaikkapa luun murtumista kuvaavan rasahduksen.

Kossi on palkintonsa ansainnut. Hänen äänitaitojaan on saatu kuulla monissa kansainvälisissä elokuvissa. R&A:n aikana Kossin ääniä oli mahdollisuus kuulla parissakin yhteydessä: hänen omassa suosikkiprojektissaan Pikku Prinssissä (Le Petit Prince, 2015) sekä kuvataiteilija Saara Ekströmin yhteistyötä esittelevässä lyhytelokuvasarjassa Sight and Sound: Ekström & Kossi.

Marita Nyrhinen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua