Eeva Kolu. Kuva: Gummerus

1

Tällä hetkellä ei tarvitse lähteä visuaalisten elämysten perässä taidenäyttelyyn, sillä ruskan värjäämä maailma on kuin maalaus. Esimerkiksi Tampereella Hatanpään Arboretumin puut, kukat ja pensaat hehkuvat niin upeissa väreissä, että hengästyttää. Huikeimmillaan maisema on iltakuuden aikaan, kun aurinko laskee järvelle ja heijastaa valonsa puiden lehtiin juuri täydelliseltä korkeudelta. Kävelyiden lisäksi nyt on ihanteellinen aika myös läpi Suomen vieville automatkoille. Tästä eivät ikkunan takana vaihtuvat maisemat kaunistu.

2

Syksyn parhaita puolia on se, että takuurentouttajiksi vakiintuneet televisiosarjat käynnistyvät kesätauon jälkeen. Maria Veitola yökylässä -ohjelmaa katsellessa tuntuu kuin saisi rakkaan yövieraan kotiinsa kuukausien tauon jälkeen. Ensitreffit alttarilla tuo kotisohvalle häähumua, kutkuttavaa rakkautta ja kiinnostavia uusia ihmissuhteita – on terapeuttista seurata turvallisesti peiton alta toisten hullun rohkeaa kokeilua ja toivoa pareille pelkkää hyvää.

Television katselu on rentoutumista parhaimmillaan. Siinä puuhassa ei tarvitse yrittää pystyä, jaksaa tai osata yhtään mitään.

3

Toimittaja-bloggaaja Eeva Kolun Korkeintaan vähän väsynyt – eli kuinka olla tarpeeksi maailmassa, jossa mikään ei riitä (Gummerus, 2020) on yksi syksyn kiinnostavimmista uutuuskirjoista. Uupumuksen ja riittämättömyyden tunteiden kanssa kamppaillut Kolu kirjoittaa, ettei tunne yhtään kolmekymppistä naista, joka ei olisi ollut joko burnoutissa tai lähellä sitä. Hurja väite, mutta tuntuu myös omasta kolmekymppisten naisten maailmastani käsin pelottavan tutulta. Teoksessaan Kolu miettii, mikä meitä uuvuttaa, mutta pohtii myös keinoja, kuinka tuntea itsensä riittäväksi yltäkylläisessä maailmassa, jossa mikään ei riitä.

4

Aina varma tapa päästä irti vaatimuksista ja suorittamisesta on mennä metsään. Lokakuun parasta metsäterapiaa on suppilovahveroiden metsästys. Suppilovahveroiden tunnistaminen on niin helppoa, että energiaa ei tarvitse käyttää sen miettimiseen, onko koppaan päätyvä sieni syötävä vai ei. Sienten bongaileminen maahan varisseiden lehtien seasta vaatii kuitenkin sen verran tarkkuutta, että ajatuksia ei voi päästää harhailemaan metsän ulkopuolella odottaviin velvollisuuksiin ja töihin. Täydellistä!

5

Remontoimme rintamamiestalomme lasikuistin vihdoin sellaiseksi kuin olin sen talon ostohetkestä asti visioinut. Kaivoimme karmeiden muovimattojen alta esiin alkuperäisen lautalattian ja seinälle valitsimme överiromanttisen, perinteikkään ruotsalaisen tapettitehtaan tapetin. Reilun viikon kestäneellä pintaremontilla elämään tuli uskomattoman paljon iloa tuovaa kartanoromantiikkaa. Jos omasta talosta ei löydy lasikuistia, niiden tunnelmaa voi fiilistellä myös Instagramista tai Pinterestistä hashtagilla lasikuisti. Silmien eteen avautuu selailtavaksi valtava määrä kauneutta.

Kaisa Järvelä

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua