Maria Pettersson. Kuva: Riikka Kantinkoski

1

Karjalan kieli elokuvan pääkielenä kuultuna osui johonkin kulttuuriperimähermoon. Syksyn jälkeen saapuu kevät (ensi-ilta 28.8.2020) on muutenkin runollisen kaunis pieni elokuva, mutta tuon kielen kuuntelu valtavirtalevityksessä olevan elokuvan pääkielenä on jo sinällään koskettava asia.

Asun Pohjois-Karjalassa ja minunkin sukuani on joskus Karjalasta tullut Suomen puolelle. Tosin eivät tulleet evakkoina vaan jo aiemmin, Venäjän vallankumousta pakoon. Minun karjalani (jota en osaa) tosin on vienankarjala ja tässä leffassa puhutaan livvinkarjalaa, mutta ei se haittaa. Kunhan puhutaan ja raivataan siten kulttuurista tilaa karjalankieliselle taiteelle!

Aikana, jolloin karjalankielen seura tunaroi itsensä konkurssiin ja uuskonservatiivisuuden sekä kansallismielisyyden nousu uhkaavat kielivähemmistöjä, on tämä lohdullista ja ilahduttavaa. Ja onhan livvinkarjala kaunista kuultavaa.

2

En ollut tiennyt, että maailman ensimmäisen yliopiston nykyisen Marokon alueelle Feziin perusti nainen. En ollut varsinaisesti tajunnut edes sitä, että Wolfgang Amadeus Mozartin isosisko Maria Anna Mozart oli – ainakin Wolfgangin itsensä mukaan – sisaruksista se lahjakkaampi. Hän ei vain voinut enää esiintyä avioitumisikään tultuaan, koska se ei olisi ollut säädyllistä.

Toimittaja, tietokirjailija Maria Pettersson onneksi kertoi sen ja valtavan nipun muita tarinoita historiasta, jossa naiset on perinteisesti jätetty marginaaleihin tai sivuutettu täysin. Joukkorahoituksella rahoitettu Historian jännät naiset (Atena, 2020) on iso paketti, mutta pysyy kiinnostavana läpi mittansa ja on erinomaisesti kirjoitettu. Hillityn kuivakka huumori ilahduttaa vähän väliä.

Kirja pudottelee kerta toisensa jälkeen uutta tietoa sinänsä tutuista historian henkilöistä ja ilmiöistä. Naisilla on ollut sormensa pelissä hyvin monessa paikassa, mutta miesten kirjoittama historia on keskittynyt miehiin. Jospa moni lannistettu tyttö huomaisi tämän kirjan parissa, että patriarkaatin kahleita on karisteltu kautta historian.

3

1990-luvulla Trent Reznorin Nine Inch Nails huusi dekadenttia ja aggressiivista teiniangstia kiinnostavien konetaustojen päälle. Nyt samaa tekee Mimi Barks.

Barksin genre on kuulemma trap metal eli ragecore, hardcore trap, industrial trap, scream rap tai vaikka doom trap, kuten artisti itse määrittelee. Minun päässäni Barksin musiikki asettuu luontevaan ja ysärillä löytämääni industrialin jatkumoon.

Mimi Barks tavoittaa musiikissaan jonkinlaista ajan henkeä viiltävän ja hiukan kyynisen analyyttisesti, samaan tapaan kuin Reznor silloin 1990-luvulla. Ja lisäksi monet biiseistä, esimerkiksi Mad Hoe tai Klingen & Stitches, ovat todella hyviä. Ja tässä jatkumossa on tavallaan aika sopivaa että siinä missä ysärillä pörinän päälle huusi amerikkalainen miesoletettu, huutaa nyt eurooppalainen naisoletettu.

Uusin biisi BACK OFF (Century Media, 4.9.2020) julkaistiin hiljattain.

4

Teatteriin on taas päässyt ja näyttää siltä, että syksyn ensi-iltoja saadaan vietyä läpi vaikka muutoksia ohjelmistoihin varmasti tulee eikä syksystä tule millään matematiikalla taloudellisesti hyvä teattereille.

Viime keväänä oli rinnassa tyhjä aukko. Teatteriesitysten peruuntuminen on minulle ehkä pahimpia koronan aiheuttamia iskuja. Tästä voi päätellä, että teatterissa käyminen on minulle tärkeää sekä sen, että olen selvinnyt korona-ajasta melkoisen vähällä.

On oikeastaan vaikea sanoa, miksi sinne teatteriin on niin tärkeää päästä, mutta vielä vaikeampaa on kun sinne ei ole päässyt. Joensuun seudulla on alueen kokoon ja väkimäärään nähden paljon teatteritarjontaa. Kun se kaikki kevään ja kesän ajan puuttui, oli aukkokin isona ammottava. Nyt hehkuttelen jo sydän läikähdellen tulevia kaupunginteatterin, RajaSpeksin, Näyttämön, Joensuun ylioppilasteatterin sun muiden juttuja. Ja Lieksassakin taisi olla jotain.

5

Kuntavaalit lähestyvät ja nehän ovat Suomessa käytävistä vaaleista kiinnostavimmat – mahdollisesti myös tärkeimmät. Joku voisi ajatella, että on vähän aikaista intoilla vasta keväällä olevista vaaleista, mutta jo nyt on huomattavissa, kuinka lähestyvät kuntavaalit hivuttavat vähä vähältä enemmän politiikkaa takaisin politiikkaan. Ihmiset huomaavat taas, että asioihin voi vaikuttaa ja yhteiskuntaan voi osallistua.

Vaalien aikaan vähän aikaa muistamme, että politiikkaan osallistuminen ei ole sellainen asia, jonka voi valita. Esimerkiksi sekä äänestäminen että äänestämättä jättäminen ovat äärimmäisen poliittisia valintoja. Tavan, jolla osallistuu voi valita.

Nyt kun koronan jälkeisessä vaikeassa tilanteessa pidetään kuntavaaleja, tullaan näkemään hölmöilyä, öyhöttämistä, ylilyöntejä ja vihaa. Hölmöily aloitettiin jo esimerkiksi riehaantumalla pääministeri Marinin (sd.) väitetyistä vaaliensiirtopuheista. Marin varonee sanojaan taas vähän tarkemmin jatkossa. Mutta tullaan myös kuulemaan upeita avauksia, hienoa keskustelua, rakentavaa kritiikkiä ja näkemään yhteisöllisyyttä. Hetken ajan yhteiskunta todella elää.

Pasi Huttunen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua