Yksityiskohta kirjan kannesta.
KIRJAT | Miikka Tamminen johdattaa lukijan asiantuntevasti keskiajalle, jolloin demoneiden, riivaajien ja paholaisen ajateltiin olevan totisinta totta.
”Kuinka kauaksi olemme lopulta päässeet ja kuka tai mikä on tämän ajan paholainen?”
ARVOSTELU

Miikka Tamminen: Keskiajan demonit
- Gaudeamus, 2026.
- 311 sivua.
Keskiajan demonit (Gaudeamus, 2026) on kirja, joka ei totisesti jätä kylmäksi, vaan kiehauttaa tujut paholaiskahvit helvetin liekeissä lämmitetyllä ritilällä. Heti ensimmäisiltä sivuilta käy ilmi, että keskiajalla elo on ollut yhtä hässäkkää ja monelle epäilyttäväksi koetulle asialle on haettu selitystä uskomuksista.
Jos vaikkapa keskiajalla nainen rohkeni kertoa kysymättä mielipiteensä, oli selvää, että nyt se paholaisen kuvatus on mennyt riivaamaan ja perkelöittänyt meidän Ritvan. Ammoisina aikoina nimittäin hourailtiin vakavissaan, että naiset olisivat luonnostaan huokoisia, ja näin ollen on vain ajan kysymys milloin demoni asettuu kroppaan riehumaan. Kaikenlaista!
Huokoisia naisia -kappale on vain yksi aihealue, joka esittelee tilanteita, joissa paholaiskortti on viuhautettu esiin. Miikka Tammisen kokoamat historialliset kertomukset vievät helposti mukanaan ja kaltaiseni kauhujuttujen ystävä kokee samanlaista mieltä kutkuttavaa seikkailua kuin lapsena ikivihreää Noidan käsikirjaa lukiessa.
Miikka Tammisen Keskiajan demonit on toki vähän eri luokan kirja kuin kevyempi Noidan käsikirja, sillä kyseessä on laadukas vertaisarvioitu tieteellinen julkaisu. Kirjassa onkin mainion asiantuntijamainen pohjavire. Voidaan todeta, että tieteellinen julkaisu on onnistuneesti popularisoitu kaltaiselleni ei-akateemiselle lukijalle. Hyvä rakenne ja selkeästi viipaloidut aihealueet tekevät lukukokemuksesta vaivattoman.
Keskiajan demonit ei ota kantaa uskonnollisiin kysymyksiin, vaan lähestyy aihetta historian ja tieteen kautta. Miikka Tammisen teos tuo reilusti esille aikansa asenteita ongelmien avaamiseksi ja tarkastelee mennyttä maailmaa ja ihmisen monimutkaista suhdetta paholaiseen. Vuoroin paholaisella selitellään vallankäyttöä ja pelkoja, oikeutetaan naisvihaa tai käsitellään ihan silkkaa omasta sielusta kumpuavaa hirviömäisyyttä. Nahkasiipien ja sarvipäiden elähdyttämät kauhutarinat kerrotaan sellaisenaan kuin ne muistijälkiin ovat tallentuneet, ja lukijan on hyvä muistaa asettaa ne niiden historiallista taustaa vasten. Eihän meillä nyt enää tällaista ole…
Vai onko? Kirjaa lukiessa ei voi välttyä pohtimasta valta-asetelmia ja peilaamasta niitä tämän päivän vääntöihin ja jännitteisiin. Kuinka kauaksi olemme lopulta päässeet ja kuka tai mikä on tämän ajan paholainen? Kuinka paljon oikeutamme toimintaamme vedoten korkeampiin voimiin? Pahuus ei maailmasta ole tuntunut katoavan minnekään.
* *
Kirjan kruunaa erittäin tyylikäs taitto ja kuvitus. Paholaisia vilisevät vanhat maalaukset heräävät tarinoiden keskellä uuteen elämään ja niiden paljastavat yksityiskohdat kertovat omanlaistaan tarinaa. Pahuuden kuvaamiseen on nähty aikaa ja vaivaa. Sitä on pelätty, mutta sitä on myös kunnioitettu.
Maalaukset esittelevät toinen toistaan häiriintyneempiä kuvatuksia. Vai mitä tuumaatte tyypistä, jolla on liskon kieli, linnun siivet, miehen kädet ja yläruumis sekä pedon jalat ja kynnet? Demonien kuninkaana pidetty Asmodeushan se on. Ehdottomasti näkemisen arvoinen kunkku. Tuntuu oikeastaan hiukan hassulta, että nykyään niin monesti paholainen näyttäytyy punaisena ja sarvekkaana Disney-piruna. Historialliset taiteet esittelevät demonit visuaalisesti huomattavasti rikkaampana ja mielikuvituksellisina surrealistina sekoiluolentoina. Inspiraatiota piisaa moneen junaan.
Kirjan kirjoittanut Miikka Tamminen on keskiajan kulttuurihistorian dosentti ja tutkinut aiemmin muun muassa keskiajan ristiretkiä, sotapropagandaa, oikeutetun sodan problematiikkaa ja hirviömäisiä olentoja. Jälkimmäisistä julkaistiin vuonna 2021 teos Keskiajan hirviöt, joka oli ehdolla vuoden tiedekirjaksi. Hirviö-kirjan tunnelmiin voi palata yhdellä klikkauksella Kulttuuritoimituksessa vuonna 2021 julkaistun Hirviövisan merkeissä.
Jani Tuovinen
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Toive paremmasta kiiltää kuin ilmapallo – arviossa Maria Viljan Finlandia-ehdokas Ilmapallokivi
KIRJAT | Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-ehdokkaassa otetaan taitavasti kantaa varattomuuteen. Päiväkoti-ikäisen Panun kaverilla on vappupallo, mutta Panulla ei.
Myyttien mataharit ja todelliset naisvakoojat – arviossa Piia Vuorisen Vaarallisen viekkaita
KIRJAT | Piia Vuorinen vie itsenäisyyden alkuajan vakoojajahtiin, jossa todellisuus on fiktiota monimutkaisempaa.
Kauhuromaani hyvinvoinnin moraalisesta hinnasta – arviossa Thomas Olde Heuveltin Marraskuu
KIRJAT | Marraskuu yhdistää kauhun, psykologian ja yhteiskuntakritiikin kertomukseksi ihmisistä, jotka ovat valmiita uhraamaan toisen oman onnensa säilyttämiseksi.
Lasten- ja nuortenkirjailijoiden yhteistoiminnan vuosikymmenet – arviossa Marjut Hjeltin Tarinoiden taitajat
KIRJAT | Lasten- ja nuortenkirjailijoiden yhdistyksen historiikki tuo näkyviin yhdistystoiminnan merkityksen kirjailijoiden työlle.




