Otto Friedrich Theodor von Möllerin näkemys Gogolista (1840). Kuva: Wiki Commons
KOLUMNI | Nikolai Gogolin novelli on pieni tarina, joka kertoo isoista yhteiskunnan toimintaan liittyviä periaatteista.
”Löysikö Gogol jotain universaalia ja ihmiskuntaa yhdistävää?”
Viimeisten parinkymmenen vuoden aikana sosiaali- ja terveyspolitiikan tutkijat ovat olleet kiinnostuneita laajennetuista tapaustutkimuksista. Niissä jotakin pienehköä yksityiskohtaa analysoimalla on pyritty tulkitsemaan yhteiskunnan erilaisia ominaisuuksia. Tämä ei välttämättä ole kovin yksinkertaisesta. Yksityiskohdan valinnalla on tietysti suuri merkitys tuloksille ja myös erilaiset valikoitumisriskit ovat suuria. Lisäksi tutkijalla täytyy etukäteen olla ”teoreettisesti informoitu näkemys” yhteiskunnasta.
Kirjailijat ovat tässä kohden olleet parisen sataa vuotta etuajassa. Modernin ajan kirjallisuudessa tutkijoiden silmiä ehkä eniten avaava esimerkki on Nikolai Gogolin (1809–1952) novelli tai pienoisromaani Päällystakki alun perin vuodelta 1842.
* *
Teos kertoo pietarilaisesta puhtaaksikirjoittaja Akaki Akakijevitšistä. Hän on virastonsa arvoasteikossa pahnan pohjimmaisia. Esimiehet eivät juurikaan kiinnitä häneen huomiota niin kauan kun hän tekee työt moitteetta. Kollegat keskittyvät naljailemaan tälle kunnianhimottomalle systeemin pyörälle, joka ei haaveile vaativimmista tehtävistä ja joka elelee poikamiehenä vuokraemännän tarjoamassa huoneessa kaupungin köyhässä ja syrjäisessä osassa.
Pienipalkkaisen ja muuten nuukan Akakin vaatteet ovat kuluneita, mutta hänen suurin huolenaiheensa on hänen moneen kertaan paikattu päällystakkinsa, joka on kulunut korjaamattomaan kuntoon. Talven tullessa takki on myös välttämättömyysesine, jota ilman ei kylmässä ja kosteassa Pietarissa pärjää.
Pitkään säästämällä ja räätälin kanssa tinkimällä Akaki saa hankittua uuden takin. Se muuttaa hänen elämänsä. Häneen suhtaudutaan kunnioittavammin, hänet hyväksytään ryhmän jäseneksi, häntä aletaan kutsua sosiaalisiin tapahtumiin ja ylipäätään hän saa arvoa yhteisön ja yhteiskunnan jäsenenä.
Uusi takki muutti hänen elämänsä, mutta sitten tarinaan tulee ikävä käänne. Joku varastaa takin, ja Akakin uusi elämä romahtaa. Kaikki hänen saavuttamansa arvostus ja asema katoaa saman tien. Hän pyytää apua takin löytämiseen ”Tärkeältä henkilöltä”, joka ei kuitenkaan ole valmis häntä auttamaan. Ilman takkia Akaki vilustuu kylmässä syksyssä, sairastuu ja lopulta kuolee.
* *
Päällystakki on pieni tarina, joka kertoo isoista yhteiskunnan toimintaan liittyviä periaatteista. Näitä ovat muun muassa seuraavat:
- Sosiaalisen aseman merkitys: Arvostetaanko ihmistä ensisijaisesti hänen hankkimansa tai saamansa asemansa ja omaisuutensa perusteella?
- Itsetunto: Kuinka paljon ihmisen itsetunto tai -kunnioitus riippuu muiden hyväksynnästä tai ”tunnustamisesta”?
- Julkisen vallan vastuu: Mitä tapahtuu ihmiselle, jota ”järjestelmä” ei kuuntele tai auta?
- Lammikko: Sosiaalisen vertailun ja kilpailun perustan lammikon valinta on avainasemassa: mitä lammikoita ihmisillä tänä päivänä on?
- Sosiaaliset verkostot: Kuinka haavoittuvassa asemassa ihminen on, jos hänellä ei ole verkostojen ja suhteiden tuomaa turvaa ja luottamusta?
- Arvostuksen välttämättömyys: Voiko ihminen tulla näkyväksi tai tunnustetuksi vasta silloin, kun hänellä on jotakin, mitä muut arvostavat?
- Aseman menettäminen: Mitä tapahtuu ihmiselle, kun hänen jo saavuttamansa katoaa tilanteen tai yhteiskunnan muuttuessa?
Ja näiden ohella Päällystakki kertoo tietysti myös venäläisen yhteiskunnan rakenteista, joissa luokka, asema ja poliittinen valta kietoutuvat tiiviisti toisiinsa.
* *
Kaiken kaikkiaan Päällystakki toimii laajennettuna tapaustutkimuksena.
2020-luvun Suomen kannalta tästä kertomuksesta nousee kaksi kysymystä.
Ensinnäkin, missä määrin Päällystakin esiintuomat teemat, mekanismit ja säännönmukaisuudet ovat sovellettavissa myös 2020-luvun Suomeen? Löysikö Gogol jotain universaalia ja ihmiskuntaa yhdistävää?
Toiseksi, mitkä 2020-luvun suomalaiset teokset voisivat olla Päällystakin kaltaisia ”laajennettuja tapaustutkimuksia”, joilla tutkija voisi oppia jotain uutta suomalaisen yhteiskunnan ajankohtaisista periaatteista.
Mieluusti kuulisin näkemyksiänne ja vinkkejänne.
Juho Saari
Juho.saari [at] tuni.fi
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Suotta unohduksiin jäänyt – Keltaisen kirjaston numero 52, Wolfgang Borchertin Ovien ulkopuolella
KOLUMNI | Moderninkin sodan jälkeen maisema on hävitettyä tasamaata ja ihmiset yhtä hukassa kuin aina.
Kuinka yhteiskunnassa voi toimia ilman, että kilpailee muita vastaan? Lukukoira näyttää mallia
KOLUMNI | Niina Juutilainen harhaili Helsingin kirjamessujen lastenosastolla ja pohti rahan, tehokkuuden ja voiton maksimoinnin eetosta Varjokirjamessuilla.
Edmond Dantèsin roolihahmon vahva tulkinta kiehtoo Tampereen Teatterin Monte-Criston kreivissä
KOLUMNI | ”Monte-Criston kreivissä viehättää erityisesti koko roolisuoritusta kuvaileva dramaattistenkin tunteiden kirjo”, Mari Loponen kirjoittaa.
Nuo armoitetut kävelijäkirjailijat
ESSEE | Kari Heino kirjoittaa Robert Louis Stevensonin Kävelyretkistä, Henry David Thoreaun Kävelystä ja monista muista Kävelijöiden sukuun syntyneiden ajattelijoiden teoksista.




