Projio Finlaysonin alueella. Kuvat: Mikko Vattulainen
TAPAHTUMA | 7. kertaa Tampereen Finlaysonilla järjestettävä media- ja valotaidetapahtuma Projio kuljettaa kävijän luontosuhteemme ytimeen hellästi ja rakkaudella, vaikka ilman armon mahdollisuutta.
Mikko Vattulainen, teksti
Puolityhjän, vaikka lempeän alkutunnelman jälkeen iskee tuska. Tästä ei tule mitään. Ainakaan omat taidot ei riitä.
Tämänkertaisen media- ja valotaidetapahtuma Projion (12.–17.11.2026) teokset ovat lähes mahdottomia valokuvattavia. Ne ovat niin paljon jo itsessään, saati Finlaysonin miljöössä, ettei edes video anna aistikokemuksista kuin kalpean varjon.
Tuskainen huomio on vahvasti ilon läpäisemä. Nyt ollaan ison äärellä.
Viidentoista teoksen Projio kuljettaa läpi kokonaisvaltaisen aisti- ja tunnemaailman. Teemana on luonto ja ihmisen suhde siihen. Vastaan tulevat saasteet ja konemaailma, tuska ja ahdistus niistä, mutta myös luonnon parantava luonne ja ikuinen voima, meidän mahdollisuutemme tehdä valintoja. Kysymys ei ole hyvästä, tai pahasta, vaan halusta löytää tasapaino. Pystymmekö luopumaan ilman menetyksen tunnetta?
EMC Salmisen Wastewater-teoksen ääreen pysähtynyt Ville Koistinen kertoo, että tapahtuma herättää halun olla rauhassa ja pysähtyä pidemmäksi aikaa. ”Että sais immersoitua itsensä.” Se on monen muunkin toive ja tila.
– Tällaisen taiteen äärellä pystyy pysähtymään itseen paremmin ja lötämään oman pään sisälle. Kaikkea ei tarvitse ymmärtää, vaan jokainen näkee, mitä tarvitsee. Kokemus on aina jokaisen oma, tiivistää ajatuksen Anton Pilli. Pillin pikaiseksi tarkoitettu piipahdus Projioon venyi parituntiseksi hetkeksi.
Projiossa kokemus syntyy valon ja varjon leikistä, äänistä, ympäristön kohinasta ja elämästä. Tekniikka ja tekoäly luovat siihen oman osansa, mutta eivät hallitse. Osa teoksista vaatii keskittymistä, toiset kietoutuvat kuin huomaamatta ympärille. Pieni, mutta hyvin kuratoitu näyttely tarjoaa tasapainoisen kokonaisuuden.
Projiolla on annettavaa kaikenikäisille ja -tarpeisille. Kuusivooninkisen ja Media 54:n käytävillä näkee ilahduttavan paljon lapsiperheitä, joista yhdelläkään ei ole tylsää. Synkän marraskuun keskelle kaivataan valoa ja puhuttelevia kokemuksia, kuten Satu Huhtala asian ilmaisee näyttelyalueeseen kuuluvan Pala Cafén pöydässä.
Siihen ei ole lisättävää.
* *
Seitsemättä kertaa järjestettävä media- ja valotaidetapahtuma Projio kutsuu luokseen Finlaysonin alueen Itäiselläkadulla.
Väinö Linnan aukio kylpee värivalossa Projion ajan. Perjantaina räntäsade vielä syvensi tunnelmaa.
Karoliina Lallukka ja Alberto Cambos loikoilevat Elina Linnan Suoja-teoksen havupedillä. Teos pohtii suojan merkitystä ja metsäteollisuuden oikeutta rikkoa se.
”Tuoksuu metsältä”, tuumaa Pipsa Sassila Elina Linnan Suoja-teoksen sisällä. Projiossa Sassilaa kiinnostaa se, miten taide voi olla erilaista ja yllättävää.
Elina Linna on otettu pääsystä Projion taiteilijoiden joukkoon. ”Upea mahdollisuus, vaikka jännittää konkareiden joukossa.” Suojan lisäksi Linnalta on näyttelyssä valokuvia.
Joanie Lemercierin ja Juliette Bibassen Slow Violence pysäyttää ja saattaa aiheuttaa jopa ahdistusta. Yksinkertaisuudessaan raju videoteos herättää kiinnostusta.
Pinja Korhonen ja Ville Koistinen viettivät tovin EMC Salmisen Wastewater-teoksen edessä. ”Pidän yksinkertaisuudesta, valon ja varjon leikistä”, Pinja kertoo.
EMC Salmisen Wastewater koostuu valosta, ilman liikkeestä ja sipsipusseista.
”Tämä ei ole vain valoa pimeän keskellä, vaan auttaa myös pysähtymään itseen paremmin. Kaikkea ei tarvitse ymmärtää, vaan nähdä mitä tarvitsee”, pohtii Anton Pilli.
Häivä.artin taiteilijoiden Riia Muurimaan ja Matti Salon valotyö elää keskellä pimeää. Teos on ajateltu edestä katsottavaksi, mutta eri katsantokulmat syventävät ilmaisuvoimaa.
Vivian (vas.) ja Midielle Kasa tulivat tapahtumaan ilman odotuksia ja yllättyivät iloisesti.
Hannu Hellsten pelaa muurahaispeliteosta. ”Mielenkiintoinen. En tiedä miten tämä toimii, mutta kokeilemalla löytää. Suosittelen.”
Projiossa ensimmäistä kertaa vieraillut Kati Nieminen on hieman pettynyt kokemaansa. ”On paljon installaatioita, joista ei saa hyviä kuvia. Odotin enemmän Jussi Kamusen pylväiden kaltaisia töitä. Ne on mun juttu.”
Viimeistämössä Pala Cafén kahvila tarjoaa tunnelmatilan pysähtyä haukkaamaan ja keskustelemaan. Tilaa hallitsee Minni Välipakkan ja Sera Koskisen Sururiutta.
”Synkkä Marraskuu sai tulemaan. Kaipaa valoa ja jotain puhuttelevaa”, kertovat Satu ja Olli Huhtala. ”Datakeskusteos pysäytti aika lailla. Kodin lähelle ollaan rakentamassa keskusta”, huokaa Satu.
Sami Sakarin ja Ani Riikosen Keskus pohtii Informaatioteknologian ja luonnon suhdetta. Valon ja varjon maailmaan tuo oman lisänsä basson luoma veden väreily.
Finlaysonin kujalla, Media 54:n sisäänkäynnin edessä Amon Silexin mediateos World Mill saa lisäsyvyyttä vanhasta tehdasmiljööstä ja räntäsateesta.
Tsekkiläiset Jitka Wirthová (vas.) ja Katka Cidlinská pysähtyivät pitkäksi aikaa World Mill -teoksen äärelle. ”Hauska. Muistuttaa atlaksen kuvastoa, mutta ei ole. On paradoksi. Muuttuva kuin tämä alue.”
Projion tuottaja Antti Kälkäinen kertoo Jussi Kamusen Hiljainen nousu -teoksen äärellä, ettei tapahtumaan tarvitse houkutella taiteilijoita.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Barbie, peto vai messias? Emma Ainalan teoksissa naiset eivät taivu odotuksiin
KUVATAIDE | Kiasmassa esillä on tähän asti laajin katsaus kuvataiteilija Emma Ainalan tuotantoon. Töistä kymmenen on tuoreita, Ainalan varta vasten näyttelyyn tekemiä töitä.
Julmaa, kaunista ja ah-niin-viihdyttävää – arviossa Tampereen Työväen Teatterin Passio
TEATTERI | Kolmen vuoden työn tuloksena syntynyt Lija Fischerin dramatisointi on kunnianhimoinen tiivistys Pirkko Saision romaanista.
Kissalle piti onkia kala ennen evakkomatkaa – Oma koti kullan kallis -näyttely Kanneltalossa
NÄYTTELY | Tiina Hallakorpi rinnastaa Karjalan evakkojen ja nykypakolaisten kokemukset tekstiä, kuvaa ja musiikkia yhdistävässä yhteisötaideteoksessa.
Afroamerikkalainen taiteilija Howard Smith työskenteli myös Vallilalle ja Arabialle – retrospektiivi EMMAssa
KUVATAIDE | Espoon EMMA-museo esittelee materiaaleihin ja tekniikoihin uteliaasti suhtautuneen yhdysvaltalaitaiteilijan elämäntyötä 90 teoksen retrospektiivillä.