Kuin kuvastimessa #67: Love Massacre (1981)

Kuvat elokuvan 4K-restauroidun version lehdistökuvia.

Kuin kuvastimessa

Artikkelisarjassa esitellään kiinnostavia elokuvaharvinaisuuksia läpi historian ja annetaan vinkkejä niiden näkemiseen. Lue kaikki sarjan jutut täältä.

* *

愛殺. Hongkong, 1981. Ohjaus Patrick Tam. Käsikirjoitus: Joyce Chan. Pääosissa: Brigitte Lin, Chang Kuo-chu, Charlie Chin, Tina Lau, Deanie Ip, Ann Hui, Cyrus Cassells, Patrick Lung.

Hongkongin uusi aalto muutti 1980-luvun taitteessa koko kaupungin elokuvabisnestä. Shaw Brothers -studioiden hallitsema aikakausi tuli kohti loppuaan uusien studioiden ja uusien otteiden putkahdettua maailmaan. Uutta aaltoa siivittivät niin kansanläheisten työväenkomedioiden tekijät, etunenässä Huin veljekset, kuin elokuvataidetta omaehtoisesti tai kouluissa opiskelleet uuden polven tekijät, jotka halusivat kukin tavallaan muokata elokuvakenttää mieleisekseen.

Jotkut ohjaajista pyrkivät tekemään taide-elokuvia tai kommentoimaan draamateoksillaan maailman menoa, toiset halusivat uudistaa kaupungin rikasta genre-elokuvan perinnettä sekoittamalla soppaan ulkomaalaisista elokuvista lainattuja mausteita. Jotkut, kuten Patrick Tam, halusivat tehdä kumpaakin.

1960-luvulla Shaw Brothersin studioilla työskennellyt Tam siirtyi 1970-luvulla televisio-ohjaajaksi ja loi muutamia suosittuja sarjoja, niistä tunnetuimpana kirjailija Joyce Chanin käsikirjoittama Seven Women (1976). 1980-luvulla Tam siirtyi vuorostaan elokuvan puolelle. Hänen ensimmäinen teoksensa oli Shaw Brothersin wuxia-genreä kommentoinut The Sword (1980), joka raikasti miekkaelokuvien melodraamaa uusilla elementeillä: elektroninen soundtrack, modernistisesti ympäristöä kuvannut kamera ja huoliteltu tyyli esittelivät ohjaajan elokuvamaailmalle.

The Sword tuotettiin vuonna 1970 Shaw’lle kilpailijaksi nousseella Golden Harvest -studiolla, joka oli eturintamassa uuden aallon tekijöiden esiin nostamisessa. He olivat tuoneet hongkongilaiseen action-elokuvaankin uuden otteen: Bruce Lee oli Golden Harvestin nimi ja 1980-luvulla rosteriin liittyisi myös Jackie Chan. Huin veljesten suositut komediat olivat myös Golden Harvestin tuotantoja.

* *

Edes Golden Harvest ei kuitenkaan suostunut koskemaan Tamin seuraavaan ohjaukseen, Joyce Chanin kirjoittamaan Love Massacreen (1981), joka otti jo aimo harppauksia kohti kansainvälisen taide-elokuvan tyyliä. Tam ei ole ohjannut montaa elokuvaa, ja ne ovat kaikki eri pienfirmojen tuottamia.

Tam on ohjaajana niin erikoislaatuinen, ettei mieleeni tule toista vastaavaa. Hän on inspiroitunut Ranskan uuden aallon teoksista ja italialaisesta taide-elokuvasta à la Michelangelo Antonioni mutta sovittaa vaikutteitaan Hongkong-elokuvalle tyypilliseen estetiikkaan, jossa realismi ja äärimmäinen tyylittely lyövät kättä päälle.

Oman mausteensa tuo se, että Tam arvostaa genre-elokuvaakin, erityisesti amerikkalaisia rikosfilmejä ja japanilaisia samuraielokuvia ja niiden huoliteltua, väkivaltaista maailmaa. Vaikutteiden yhdistelmä ei ole ohjaajan käsissä sekasotku vaan elokuvaa, joka tuntuu esteettisesti äärimmäisen huolellisesti suunnitellulta ja samalla sisällöllisesti melkein improvisoidulta, vaikka ei sitä ole.

Tamin visuaalista tyyliä hallitsee modernistinen minimalismi, erityisesti jyrkkien ja vahvojen päävärien käyttäminen, mutta hän ei pelkää rikkoa sitä tarpeen vaatiessa käsivarakameralla ja genre-elokuvan kiihkeydellä. Nämä outouden hetket, kuin rikotun ruukun sirpaleet, jotka uudelleen koottuna muodostavat yllättäen aivan toisen esineen, vieraannuttavat. Tam pyrkii etäännyttämään katsojan näkemästään, realistisimmillaankin muistuttaa fiktion luonteesta ja siitä, että kyseessä on todellakin elokuva.

* *

Kansainvälisyys ei lopu Love Massacressa vain tyyliin. Kertomus ei sijoitu Hongkongiin vaan San Franciscoon, jossa Tam opiskeli elokuvantekoa. Kertomus kuvaa rikkaita hongkongilaisia juppeja, jotka viettävät löysää elämää. Kamera tallentaa kaupunkia autioiden tilojen ja muutaman hallitsevan värin tilana, ennen kaikkea valkoisuuden täyttämänä autiomaana. Jokainen parkkihalli ja kerrostalon julkisivu tuntuu kuolleen kulttuurin pystyyn museoimalta näyttelytilalta, muistomerkiltä modernille olemassaololle.

Päähenkilö on taiwanilaisen Brigitte Linin, hongkongilaisen elokuvan ikonin, esittämä Ivy, joka tutustuu ystävänsä Joyn (Tina Lau) veljeen Chuhun (Chang Kuo-chu), joka vaikuttaa pintapuolisesti miellyttävältä mutta on tosiasiassa kuin Brian De Palman trilleristä karannut epäluotettava yksilö, psykoseksuaalinen mielipuoli, jolla on tavoittamattomaksi jääviä ongelmia.

Elokuvan alkupuoli kuvaa modernin elämän eristystä päivittäen Antonionin 1960-luvun elokuvien tematiikkaa 1980-luvun hongkongilaiseen kuvakieleen. Teos on luettavissa kritiikiksi ylihuolettomasta pintatason ihmisyydestä, joka on sairastunut kylmän kulttuurin puristuksessa.

Emotionaalinen turtumus huipentuu järkyttävään ja genre-elokuvalle kumartavaan väkivaltaan, joka murtaa sekä katsojan käsitystä siitä, miten elokuvataidetta tulisi tehdä, että Love Massacren monotoniassaan ja eristyksessään turtuneen maailman. Chun mielipuolisuus on kuin Mersault’n auringon takia ampuma luoti Albert Camus’n Sivullisessa, narratiivisesti kai looginen johtopäätös mutta ulkopuolisen silmiin mieletön ja vatsasta kouraiseva teko.

* *

Love Massacren vastaanotto oli hämmentynyt ja ristiriitainen, mutta Brigitte Linin roolisuoritusta ylistettiin. Teoksessa tunnistettiin jonkinlainen arvo, mutta se oli hongkongilaiseksi elokuvaksi liian poikkeuksellinen ja vieraannuttava, valtavirtaelokuvaksi liikaa kokeellisuuden puolelta lainaava. Se ei siis kohdellut katsojaansa silkkihansikkain.

Nykyisin Love Massacrea pidetään yhtenä tärkeimmistä kiinalaisista uuden aallon elokuvista. Tamin teosten ennakkoluuloton estetiikka on vaikuttanut valtavastikoko Hongkongin 1980-luvun elokuvaan ja myöhempään filmituotantoon; populaarielokuvissa alettiin kokeilla yhä rohkeammin genrejen ennakkoluulotonta yhdistelyä.

Tam ohjasi 1980-luvulla vielä viisi elokuvaa, joista merkittävin lienee Love Massacren henkinen sisarteos Nomad (1982). Näiden teosten jälkeen hän piti ohjaamisesta 17 vuoden tauon. Tam opittiin myöhemmin tuntemaan Suomenkin elokuvafestivaalien valkokankaita valloittaneen Wong Kar-Wain mentorina, ja hän leikkasi Wongin elokuvat Days of Being Wild (1990) ja Ashes of Time (1994) sekä Johnnie Ton gangsterikulttifilmin Election (2005), joista kaikista oli ehdolla parhaan leikkaajan palkintoon Hongkongin elokuvagaalassa.

Tamista tekee poikkeuksellisen juurikin se, että toisin kuin monet muut uuden aallon merkkitekijät, hän vetäytyi elokuvien ohjaamisesta verrattain nuorena. Viime vuosikymmeninä Tam on keskittynyt yliopisto-opettajan uraan. Vuonna 2006 ilmestyi hänen comeback-elokuvansa After This Our Exile, joka voitti jo mainituilla elokuvajuhlilla niin parhaan elokuvan kuin ohjaajan palkinnot. Sen jälkeen hän on vuonna 2020 ilmestyneen Septet-episodielokuvan erästä jaksoa lukuun ottamatta vaipunut uuteen hiljaiseloon.

Mikko Lamberg

Love Massacresta on olemassa vain huonoja julkaisuja ja internetissä kiertäviä piratoituja versioita. Kuvaavaa on, että elokuvan paras kotijulkaisu on LaserDisc-formaatissa. DVD-julkaisun laatu on aivan karmea. En suosittele siis ostamaan ainuttakaan julkaisua elokuvasta. Vielä. Siitä on valmistunut uusi 4K-restauraatio, joka on kiertänyt tänä vuonna maailman elokuvafestivaaleja. Tämän artikkelin kuvat ovat tämän restauraation promootiokuvia. Ehostustyön myötä Love Massacre saanee ennen pitkää myös Blu-raylla ja striimipalveluissa ansaitsemansa uuden ensi-illan. Malttamattomat voivat katsoa elokuvan LaserDisc-ripin YouTubesta, mutta en kyllä suosittele. Koneen Säätiö on tukenut Mikko Lambergin kirjallisuus- ja elokuvakritiikkiä vuonna 2026.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua