”Taide on selviytymiskeino” – Kim Saarisen näyttely kertoo pienen pojan tiestä eheytymiseen

Kim Saarinen teoksensa Kasvu (2026) äärellä. Kuva: Anni Kanniainen

Taiteilija Kim Saarisen ja sanataiteilija P. J. Piipon Pieni poika, iso mies -näyttelyn avajaisia vietettiin Tampereen Galleria Rongassa perjantaina 16. lokakuuta 2026.

Luonteeltaan autobiografinen näyttely koostuu lyhytelokuvasta sekä runoja ja valokuvia yhdistelevästä taiteesta.

Näyttelyn aihe on vakava. Se on omakohtainen kertomus lapsena koetusta seksuaalisesta väkivallasta, traumoista, maskuliinisuuden uudelleenmäärittelystä ja mielen eheytymisestä.

Se on myös kasvutarina.

– [Näyttely] on pienen pojan matka nykyhetkeen – miten pienen pojan viaton lapsuus loppui lyhyeen. Näyttely kuvastaa kasvutarinaa: vaikeuksia ja sitä miten niistä selvittiin, kertoo elokuvan- ja videontekijä, runoilija-taiteilija Kim Saarinen.

Kuvassa Saarisen ja Piipon teos Pieni poika, iso mies (2026). Kuva: Anni Kanniainen

* *

Minkälainen ihminen minä olen?

Saarinen kertoo, että taide on hänelle työkalu ja selviytymiskeino.

– Tarina on kertomus siitä, miten minut raiskattiin tuntemattoman miehen toimesta julkisessa wc-tilassa. Se käynnisti tapahtumaskenaarion: minkälainen ihminen minä olen, miten minä suhtaudun miehiin ja poikiin.

Luottamus miehiin oli haastavaa läpi elämän, mutta vähitellen Saarinen löysi luottamusta niin taidepuolelta kuin laajoista verkostoitumispinnoista.

– Kulttuurialan ihmisten kanssa on ollut helpompaa puhua ja kokea luottamusta, mutta yrittäjänä olen löytänyt sitä myös eri yritysihmisten kanssa, Saarinen mainitsee.

Kuvassa Saarisen ja Piipon teos Lelukaverit (2026). Kuva: Anni Kanniainen

* *

Suojeluvaisto herätti tarpeen käsitellä aihetta

Ajatus oman hyväksikäyttökokemuksen työstämisestä taiteeksi heräsi Saarisessa vasta kolmisen vuotta sitten, kun hänen esikoisensa täytti seitsemän vuotta. Ikä oli sama, jona Saarisen hyväksikäyttökokemus tapahtui.

– Suojeluvaisto omaa lasta kohtaan tuli pintaan.

Se näkyy myös näyttelyssä. Kuva- ja runoyhdistelmä Paholainen vaikuttaa kertovan sosiaalisen median ja toksisen keskustelukulttuurin vaaroista:

Paholainen opettaa pojille: “Kuule poika, sinä olet jo mies! / Naisesi pitää kunnioittaa sinua! / Lyö, alista, raiskaa! / Tee mitä tahdot!” […] ”On tämäkin tili ’Aikuisten valvoma’ / vaikka todellisuudessa tarjotaan / avoimia portteja kotipuutarhaan / poimimaan kypsymättömät hedelmät.

– Haluatko antaa lapselle sen valtakunnan avaimet, jos et itse osaa käyttää sitä? On myös meidän vanhempien tehtävä opettaa näistä asioista, Saarinen kommentoi.

– Toivon, että näyttely avaa keskustelumahdollisuuksia. Että asia voidaan ottaa käsittelyyn niin vanhempien, lasten kuin ympäröivien turvaverkkojenkin kautta.

Teos Paholainen (2026) pyrkii herättämään keskustelua verkon vaaroista ja vanhempien vastuusta. Kuva: Anni Kanniainen

* *

Työ nuorten parissa on auttanut työstämään omaa tarinaa

Vaikka näyttelyn aihe on rankka, ei Pieni poika, iso mies käsittele pelkkää kipua ja kärsimystä. Näyttelyssä nostetaan esille esimerkiksi lapsuuden loputtomilta tuntuvat leikit, kokemus erillisyydestä, musiikin ja virtuaalimaailman tuomat pakoreitit, rakastuminen ja säröilevä suhde lapsuusajan perheeseen.

Visuaalinen ilme on ajoittain luonnonläheistä ja arkista: näkyy hiekkalaatikoita, leluja, sammaleisia kiviä. Joskus potretteihin eksyy pala kosmosta tai yöllisistä lehdistöistä erottaa taianomaisen maailman. Tuntuma on vahvasti omaääninen.

Erityisen lohdullista sävyä nähdään näyttelyn loppupuolella, jossa ilakoidaan isyydestä ja tehdään rauha normeista poikkeavan miehuuden kanssa.

– Olen aiemmin tehnyt yhteistyötä TAYSin lastenpsykiatrisen osaston kanssa. Olemme tehneet nuorten tarinoista taidetta, Saarinen kertoo.

Saarinen on työssään elokuvan- ja videontekijänä usein päätynyt käsittelemään synkeitä aiheita. Se on antanut työkaluja työstää omaa menneisyyttään toisin silmin, ikään kuin ammattimaisesta näkökulmasta.

– Voin laittaa eri hatun päähän ja ajatella, että ’nyt kerron tämän tyypin tarinan’.

Pieni poika, iso mies -näyttely on avoinna Galleria Rongassa 5.11.2026 asti. Kuva: Anni Kanniainen

* *

Väkivaltatyössä katsotaan monesta näkökulmasta

Näyttelyä työstäessään Saarinen on pohtinut myös hyväksikäytön tekijän näkökulmaa.

– Mitä hän on kokenut elämässä? Onko hänellä ollut lapsena joku vastaava kokemus? Ehkä hän on valitettavasti vain toteuttanut sitä samaa, mitä hänelle on tehty tai oli muuten vain mieleltään sairas, Saarinen pohtii.

– Tässä on ehkä pientä empatiaa. En tiedä, eikä tätä voida tietää.

Näyttely on järjestetty yhteistyössä muun muassa väkivalta-, kohtaamis- ja kriisityötä tekevän kansalaisjärjestö Setlementti Tampere ry:n kanssa. Setlementti Tampere tarjoaa tukipalveluja muun muassa sekä seksuaaliväkivallan kokijoille, tekijöille että heidän läheisilleen.

– Iso kiitos heille! Kun tutustuin heihin, en aluksi edes tiennyt, miten mittavan verkoston he muodostavat myös koko Suomen mittakaavassa, Saarinen sanoo.

Galleria Rongassa järjestetään tiistaina 20. lokakuuta 2026 kello 15 aihepiiriä käsittelevä avoin paneeli. Paneelissa on mukana muun muassa Setlementti Tampere ry:n asiantuntijoita sekä vanhempi rikoskonstaapeli Miia Keso (Pirkanmaan alueellinen tutkinta / Lapsirikostutkintaryhmä). Paneelissa keskustellaan lapsiin, erityisesti poikiin, kohdistuvasta seksuaaliväkivallasta ja taiteen voimasta käsitellä tunteita.

Taiteilija Kim Saarinen on myös kansainvälisesti palkittu elokuvan- ja videontekijä. Työ synkeiden aiheiden parissa on opettanut Saarista työstämään omakohtaisiakin aiheita uudessa valossa. Kuva: Anni Kanniainen

* *

”Haluan vain elää ja toteuttaa itseäni taiteen avulla”

Näyttelyn visuaalinen puoli on Saarisen käsialaa, mutta osa runoista ja äänestä on Saarisen pitkäaikaisen ystävän, käsikirjoittaja P. J. Piipon kirjoittamaa ja lausumaa. Videolla kuullaan myös Saarisen pojan lausuntaa.

Sanataiteilija P. J. Piippo oli vaimon jälkeen ensimmäisiä, joille Saarinen oli kertonut kokemuksistaan. Taiteilijat olivat tunteneet toisensa pitkään, ja yhteistyö oli Saarisen mukaan saumatonta.

– [Piippo] otti hienosti kopin joistakin jo ottamistani kuvista tai sellaisista asioista, joita olen kirjoittanut haluavani käsitellä. Hän otti ne saman tien, lähetti ekat versiot ja sanoin ”tossa, älä muuta sitä!”, Saarinen kuvailee.

Saarinen ja Piippo työstävät parhaillaan runokokoelmaa, joka koostuu viidestäkymmenestä runosta ja viidestäkymmenestä kuvasta. Osa työstä on jo tehty, mutta vähän yli puolet on vielä jäljellä.

– [Näyttelyssä läsnä olevat työt] ovat ikään kuin pääotsikoita, joihin muut runot johdattavat, Saarinen kuvailee.

Vaikka projekti on vielä kesken, kertoo Saarinen kokevansa itsensä jo voittajaksi.

– Ikävät jutut ovat jääneet taakse. Nyt haluan vain elää, nähdä lasteni kasvun ja heidän lapsensa. Haluan tehdä taidetta niin pitkään kuin pystyn. Taiteesta en tule eläköitymään, hän sanoo.

Kim Saarisen ja P. J. Piipon Pieni poika, iso mies -näyttely Tampereen Galleria Rongassa 5.11.2026 asti. Mikäli olet kokenut lapsena seksuaalista väkivaltaa, voit olla matalalla kynnyksellä yhteydessä näyttelyn järjestöyhteistyökumppaneihin: Setlementti Tampere ry, Suomen Delfins ry

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua