Katriina Lilienkampf ja Mari Turunen. Kuva: Heikki Järvinen

Petri Kotwican psykologinen jännitysnäytelmä Musta jää perustuu hänen käsikirjoittamaansa ja ohjaamaansa vuoden 2007 menestyselokuvaan, joka palkittiin kuudella Jussi-palkinnolla. Kotwican elokuvakäsikirjoituksen pohjalta sen on näytelmäksi kirjoittanut Tuomas Timonen.

Petri Kotwican neitsyyden menetys teatteriohjaajana sujuu hienosti, mutta ei hän karvoistaan pääse. Esitys on teatteria, mutta rytmitys on hyvin elokuvallinen; nopeasti vaihtuvia päällekkäisiä tunnelmia, kohtaukset alkavat ja päättyvät, limittäin ja lomittain.

Videosuunnittelija Saku Väänäsen hienot lähikuvat tuovat tunnelmat puheen takaa, liukuvat liki. Henkilöt pääsevät lähelle toisiaan, mikä jatkuu myös rampin toiselle puolelle.

Etualalla Mari Turunen, sivussa Tommi Raitolehto. Kuva: Heikki Järvinen

* *

Kaikki hyvin!

Nelikymppisellä Saaralla on kaikki hyvin; hieno ura, kaunis koti, ystävät ja rakastava aviomies Leo. Kunnes paljastuu, että Leolla on suhde nuoreen opiskelijaan, Tuuliin.

Mutta Saara ei jää taahiloimaan. Hän keksii itselleen uuden identiteetin ja hakeutuu Tuulin ystäväksi. Ja keitos on saatu tulille.

Musta jää on tiukka, piinaava tarina, jossa mustasukkaisuus, rakkaus ja intohimo katkaisevat henkilöidensä tavallisen arjen. Pikkuhiljaa jokainen valhe paljastuu.

Pitääkö ihmiset jakaa syyllisiin ja syyttömiin, ja kuka sen jaon tekee. Onko syyttömiä olemassa.

”Musta jää syntyi aikoinaan hyvin henkilökohtaisesta tarpeesta ymmärtää… Minua kiinnosti, mitä tapahtuu, jos siirtää oman näkökulmansa syrjään ja yrittää katsoa tapahtunutta toisen ihmisen silmin”, Petri Kotwica on sanonut.

Esityksen rytmi on nopea. Jossain kohtaa toivoo suvantoa, hengähdyshetkeä. Mutta eihän elämääkään voi pysäyttää, vaikka välillä haluaisikin. Lopulta tarinan sykkeen vääjäämättömän kulun ostaa.

Näytelmässä on myös jännitystä lieventävää huumoria. Lopputuloksen melkein arvaa muttei sittenkään ihan sellaisena, kuin se tulee.

Matti Hakulinen, Klaara Haapanen, Eeva Hakulinen, Tommi Raitolehto ja Mari Turunen. Kuva: Heikki Järvinen

* *

Taekwondon kurinalaisuus vs. tunteiden purskahdukset

Oman mausteensa ja hienon metaforisen elementin esitykseen tuo korealainen kamppailulaji taekwondo, jota ohjaaja, 30 vuoden kokemuksella, on opettanut työryhmälle.

Taekwondo asettaa fyysisiä ja henkisiä vastapareja ja tuo sparrausta henkilöhahmojen tunnemyrskyille. Eritoten Leolle, Saaralle ja Tuulille, joiden kanssa elämä leikkii omaa tahtiaan ja sysää heitä yhä syvemmälle eteenpäin.

Kotwica kehuu työryhmäänsä, eikä suotta, näyttämöllä eletään hetkessä, mutta kurinalaisesti. Toki tunteet purskahtelevat taekwondosta huolimatta.

Jo ensimmäinen kohtaus ajaa suoraan ahdinkoon, josta ei näytä olevan ulospääsyä. Mies ja nainen loikoilevat sohvalla puolipukeissa, nainen jalat ylhäällä, toivoen että tällä kertaa onnistuisi. Loikoilusta suora leikkaus kitarakotelosta löytyvään kondomiin ja makaaberiin 40-vuotissynttäriyllätykseen.

Moraali ja käytöstavat jäävät usein tappiolle, kun tunteet astuvat esiin. Rakkaus, intohimo ja mustasukkaisuus pyörittävät vahvaa tarinaa. Asioita ymmärtää, kun katsoo uudesta näkövinkkelistä, mutta onko joku henkilöistä enemmän oikeassa kuin toinen.

Klaara Haapanen (vas.), Eeva Hakulinen, Matti Hakulinen, Mari Turunen ja Katriina Lilienkampf. Kuva: Heikki Järvinen

* *

Erinomaista läsnäolevaa näyttelijäntyötä

Päärooleissa Mari Turusen Saara Laakso, Katriina Lilienkampfin Tuuli Tikkanen ja Tommi Raitolehdon Leo Laakso selättävät epätavallista triangelidraamaa potku kerrallaan. Lavalla nähdään nerokasta tarinankuljetusta ja intensiivistä, koskettavaa näyttelijäntyötä.

Taekwondon lisäksi esityksessä on muitakin vastapareja, jotka näyttävät elämän moninaisuuden. Se vie henkilöt viimeiselle rannalle, eikä mikään lopulta ole sitä miltä näyttää.

Ensemble Eeva Hakulinen, Matti Hakulinen, Ville Mikkonen ja Klaara Haapanen pitävät tarinan käänteet kohdillaan ja muuntautuvat tarpeen mukaan mihin tahansa hahmoon muuttomiehistä taekwondon harrastajiin ja poliiseista hoitajiin.

Juho Lindströmin nerokkaasti toimiva lavastus, Tuomas Vartolan valot ja Niklas Nybomin äänet yhdessä Mikko Saastamoisen pukusuunnittelun kanssa napsahtavat kohdilleen näytelmän maailmaan.

Katriina Lilienkampf, ja lähikuvassa Tommi Raitolehto. Kuva: Heikki Järvinen

* *

Hämmentävintä esityksessä on, että näkökulman vaihto kerronnassa todellakin toimii, vaikka ajaakin katsojan ahdinkoon. Omasta kokemuspohjasta nousee tunteita sun suhteen kenen puolelle asettuu nyt ja mihin ajautuu hetken päästä.

Esityksen viimeinen näyttämökuva nostaa palan kurkkuun. Miten elämä jatkuu. Uskaltaako koskettaa.

Maarit Saarelainen

Musta jää

• Petri Kotwican elokuvakäsikirjoituksen pohjalta näytelmäksi kirjoittanut Tuomas Timonen
• Ohjaus ja sovitus Petri Kotwica
• Lavastussuunnittelu Juho Lindström
• Pukusuunnittelu Mikko Saastamoinen
• Valosuunnittelu Tuomas Vartola
• Äänisuunnittelu Niklas Nybom
• Videosuunnittelu Saku Väänänen
• Naamioinnin suunnittelu Kirsi Rintala
• Taekwondo-koulutus Petri Kotwica
• Näyttelijät Mari Turunen, Tommi Raitolehto, Katriina Lilienkampf, Eeva Hakulinen, Matti Hakulinen, Ville Mikkonen, Klaara Haapanen

Kantaesitys Tampereen Teatterin Frenckell-näyttämöllä 14.10.2026. Esityksiä 21.1.2027 asti. Esityskalenteriin tästä.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua