Murhaaja liikkuu Kyttälässä – arviossa Päivi Alasalmen Enkelinkihara

Päivi Alasalmi. Kuvat: Gummerus / Heli Blåfield

Tampere ja Kyttälä keväällä 1899. Sortovuodet ja Helmikuun manifesti. Siinä on Päivi Alasalmen Enkelinkiharan (Gummerus, 2026) historiallinen tausta. Tapahtumapaikalla Kyttälän Matkailijakodillakin on aito esikuva, Kyttälänkatu 5:ssä sijainnut matkakoti, johon Alasalmi on sijoittanut erikoisen ryhmän majapaikkaa tarvitsevia.

Matkailijakotia pitää leskirouva Natalie Still apunaan keittäjä Kaarina. Sattuma on tuonut Natalien ja Kaarinan elämään pojan, löytölapsi Aleksin, josta on kirjan tapahtumien aikaan kasvanut jo nuori mies. Vaikka Aleksi on tyytyväinen elämäänsä Natalien ja Kaarinan hoivissa, arvoitus omasta syntyperästä askarruttaa. Hän haluaisi saada vastauksia, mutta mistään ei tunnu tietoa löytyvän.

Myös sortokaudet ahdistavat Aleksia ja hän kuuntelee kiinnostuneena tietoja suomalaisten Suuren adressin vastaanotosta Pietarissa.

”Jokainen uutinen oli tärkeä, sillä tulevat kuukaudet saattaisivat sinetöidä Aleksin kohtalon. Joutuisiko hän sotaväkeen, ja minkä maan puolesta hän silloin taistelisi?”

Uutisia saadaan matkailijakotiin majoittuneelta Theodor Karviselta, jolle on kirjassa annettu osa adressilähetystön ruoveteläisenä. Ruoveden edustaja Karvinen ei oikeassa elämässä tietenkään ollut, mutta suotakoon kirjailijalle taiteilijan vapaus.

* *

Ajat ovat levottomat, mutta Kyttälässä huolta lisää myös pelko siellä liikkuvasta surmaajasta. Matkailijakotiin liittyvät surmateot alkavat palmusunnuntaina, kun kodissa majoittunut Sally surmataan raa’asti isänmaallisen illan jälkeen.

Sally otti vaivihkaa miesvieraita omassa asunnossaan, joten voi epäillä, että surmaaja oli ehkä joku Sallyn asiakkaista. Vai oliko teon takana esimerkiksi joku matkustajakodin kolmesta venäläisestä vieraasta? Sen Aleksi haluaa selvittää etenkin, kun poliisi toteaa ilmiselvän murhan itsemurhaksi.

Surmatyöt jatkuvat, mutta poliisia eivät köyhän väen asuttaman Kyttälän tapahtumat kiinnosta. Poliisimestarin asenne on selvä:

”Kyttälän maine kyllä tunnetaan. Konnala sen teidän läävänne nimi pitäisi olla.”

Kun poliisi ei tee työtään, Aleksilla on suuri huoli suojella omia rakkaita ”äitejään”, Natalieta ja Kaarinaa.

* *

Alasalmi onnistuu säilyttämään kirjan jännitteen ja surmatöiden arvoituksen pitkään. Vaikka loppuratkaisua voi ounastella, siinä on kuitenkin yllätyksellisiä elementtejä.

Yksi mainitsemisen arvoinen yksityiskohta on, että Alasalmi on kirjoittanut kaikista surmauhreista runon, hieman arkkiveisun tapaan. Ote Sallyn veisusta:

”Ei äiti mua hellinyt,
isääni en ees tuntenut.

 

Mierontielle mut potkaistiin,
tyttöselle voi käydä niin.

 

Rakkautta kun mä kaipasin,
väärin kai sitä hamusin.”

* *

Akaassa asuva Päivi Alasalmi on tuottelias kirjailija ja hän on käsitellyt historiallisia tapahtumia aiemmassakin tuotannossaan. Vuonna 2024 julkaistu Meren ja veren liitto (lue artikkeli) sijoittuu isovihan aikaan vuoteen 1714 ja kertoo Hailuodon murhaperjantaista.

Enkelinkihara aloittaa sortovuosiin ja itsenäisyyspyrkimyksiin sijoittuvan Sydänkylmä-trilogian. Kirjan loppupuolella voi jo aavistaa, että eräällä arvoituksellisella hahmolla saattaa olla osansa tulevissa tapahtumissa. Onko niin, sen paljastavat trilogian seuraavat osat.

Marjatta Honkasalo

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua