Tiina Laitila-Kälvemark. Kuva: WSOY / Mathias Laitila-Kälvemark
KIRJAT | Tiina Laitila-Kälvemarkin kuudennen romaanin päähenkilö on ruotsinsuomalainen Ellen, joka elää väljähtyneessä avioliitossa Tukholmassa.
”Romaani kertoo hyvin sen, mitä vaatii tulla uskolliseksi itselleen.”
ARVOSTELU
Tiina Laitila-Kälvemark: Ruotsalainen rakastaja
- WSOY, 2026.
- 334 sivua.
Miksi joku eksyy aina suhteisiin, joissa jompikumpi on vahvempi, toinen altavastaaja? Millainen on epäsuhtaisen suhteen synty ja rakenne? Muun muassa näitä miettii ruotsinsuomalainen Tiina Laitila-Kälvemarkin uusimmassa, kuudennessa romaanissaan Ruotsalainen rakastaja (WSOY, 2026).
Päähenkilö on niin ikään ruotsinsuomalainen Ellen, joka elää väljähtyneessä avioliitossa Tukholmassa. Ammatillisestikaan Ellen ei ole tyytyväinen.
Salaperäisen ja kiehtovan Peen ei tarvitse nähdä paljon vaivaa saadakseen ensin Ellenin huomio, sitten paljon enemmänkin. P ei ole luotettava eikä rehellinen, uskollisuudesta puhumattakaan, mutta kaikesta huolimatta Ellen jaksaa uskoa rakkauteen tämän kanssa. Peen kanssa Ellen tuntee tulevansa nähdyksi, vihdoinkin.
Ystävätär vertaa Peetä kultaiseennoutajaan:
”Heiluttaa häntää ja nuolee varpaitasi, mutta seuraa ensimmäistä vastaan tulevaa herkkupalaa.”
Ellen tapaa lähimpiä ystäviään viikoittain drinkkien ja keskusteluiden merkeissä. Keskusteluissa pohditaan ihmissuhteiden lisäksi myös kaikkea muuta, muun muassa ruotsalaisuuden ja suomalaisuuden välisiä eroja. Romaani tuo tuulahduksen Tukholmaa, ruotsalaista elämäntapaa, perhesuhteita ja arkea, joista on aina mielenkiintoista lukea.
Ystävien avulla Ellen pystyy tarkastelemaan myös nuoruuttaan ja sen tapahtumia. Niiden läpikäyminen tuo selkeyttä ja ymmärrystä, ja ne puolestaan vapautta valita, kuten itse haluaa.
* *
Ruotsalainen rakastaja on kielellisesti rikasta ja kuvailevaa niin, että silmiensä edessä voi nähdä sen, mitä kirjailija kertoo. Silti on vaikea ymmärtää, mikä Peessä on niin puoleensavetävää, että täyspäisen oloinen Ellen häneen lankeaa.
Loppua kohti alan toivoa, että Peen venkoilu ja Ellenin sietokyvyn venyminen loppuisivat; kuvio on jo käynyt selväksi. Lisäksi olen huudahtanut aika monta kertaa Ellenille ”Juokse!” – ja ärsyyntynyt, kun hän ei tottele.
Romaani kertoo hyvin sen, mitä vaatii tulla uskolliseksi itselleen.
Leena Reikko
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Radikaali ja konservatiivi samassa naisessa – arviossa Taistelujen nainen
KIRJAT | Reetta Hänninen onnistuu Tekla Hultin elämäkerrassaan tuomaan esiin varhaisen taistelevan naispoliitikon ristiriitaisen kehityksen.
Kirjailija kyllästyy sanoihin ja pakenee piirtämiseen ja maalaamiseen – arviossa Jyri Vartiaisen Tahra
KIRJAT | On ihailtavaa, kuinka vaivattoman tuntuisesti ja pelkistetysti Jyri Vartiainen rakentaa ”käsikirjoitustaan” ja kuljettaa siinä samalla lukijaa mukanaan.
Annina Holmbergin kuvaama Kaj Chydenius säveltää runolle siivet – arviossa Kalliolle kukkulalle
KIRJAT | Holmbergin tarina Kaj Chydeniuksesta valottaa runouden rakastajaa monesta eri suunnasta. Kuitenkin laulut soivat teoksen jokaisessa luvussa.
Mistä on mies tehty – arviossa Philip Teirin Paras on vielä edessä
KIRJAT | Philip Teirin päiväkirjaromaani vie miehisiin pohdintoihin sekä matkoille mieleen ja maailmalle.