Other Mommy tekee tavanomaisesta tarinasta psykedeelisen painajaisen

Kuva: 2026 Universal Studios

Kauhu on lajityyppi, jonka luulisi tulleen loppuun kalutuksi jo aikoja sitten. Silti aina löytyy uusia ohjaajia, jotka onnistuvat keksimään siihen tuoreita tulokulmia ja luomaan jotain kiinnostavaa.

Ohjaaja Rob Savage on kehitellyt elokuvissaan The Blair Witch Projectin (1999) hengessä estetiikkaa, jossa rosoisella ja tarkoituksellisen rumalla kuvastolla on keskeinen rooli. Hänen kauhuelokuvansa Host (2020) oli kekseliäs ja hallittu kertomus Zoomin välityksellä spiritististä istuntoa viettävistä ystävyksistä. Dashcam (2021) puolestaan oli kaoottista sekoilua, kuin rumin pensselinvedoin maalattu energiapommi. Elokuvan erityisen kiinnostava ratkaisu oli nostaa päähenkilöksi tarkoituksellisen ärsyttävä ja rokotevastainen hahmo, johon katsojan on lähes mahdotonta samastua.

Molemmat elokuvat syntyivät korona-ajan poikkeusoloissa ja ammensivat aikakauden ahdistavasta ilmapiiristä. Siinä missä Host käsitteli eristyneisyyttä ja yksinäisyyttä, Dashcam kanavoi pandemian kärjistämää levottomuutta ja vastakkainasettelua.

Näiden elokuvien jälkeen Savage vaikuttaa siirtyneen perinteisempään kauhukerrontaan Stephen King -filmatisoinnin The Boogeyman (2023) myötä. Tätä taustaa vasten oli kiinnostavaa lähteä katsomaan, mitä Savagen uusin elokuva Other Mommy tarjoaa. Onko luvassa anarkistista ja hieman avantgardistista kauhua, jossa katsoja ei koskaan tiedä, mitä odottaa – vai kenties jo vuosikymmenten ajan tutuksi käynyttä pelottelua?

* *

Other Mommy on enemmän jälkimmäistä, ainakin tarinansa puolesta. Elokuvan tarina, joka pohjautuu yhdysvaltalaiskirjailija Josh Malermanin vuonna 2024 ilmestyneeseen menestysromaaniin Incidents Around the House, ei sinällään häikäise omaperäisyydellään. Elokuvan päähenkilö Bela, seitsemänvuotias tyttö, kipuilee kiireisen äitinsä poissaolon kanssa. Äitiä muistuttava henkiolento saapuu täyttämään tämän jättämää aukkoa, aluksi ystävällisenä hahmona mutta pian silkaksi hirviöksi paljastuen. Tämän jälkeen juostaan karkuun ja selvitellään siinä ohessa perhesuhteita. Muuta tarinassa ei oikeastaan olekaan.

Jos tarina ei ole erityinen, niin erityistä sen sijaan on se, miten se kerrotaan. Savagen elokuva on visuaalisesti poikkeuksellisen yllätyksellinen ja voimakas – ja myös pelottava. Elokuva alkaa levottomalla tanssikohtauksella ja yltyy pian psykedeeliseksi visuaaliseksi virraksi, joka voi näyttäytyä katsojan maun mukaan joko hallitsemattomana elokuvantekona tai taidonnäytteenä.

Other Mommy hyödyntää kauhuelokuvien yhteydessä usein mainittua uncanny valley -ilmiötä, jossa lähes ihmismäinen hahmo herättää epämiellyttävän tunteen pienillä luonnottomilla piirteillään. Elokuvassa vaikutelmaa voimistaa se, että kyseessä on äitihahmo, jonka pitäisi edustaa lapselle ennen kaikkea turvaa. Yliluonnollinen kauhu tuntuu samalla heijastavan Belan tiedostamatonta aavistusta siitä, ettei hänen äitinsä ole aivan sitä, mitä hän esittää olevansa. Eikä aavistus lopulta ole täysin väärä.

Belan äitiä ja tätä jäljittelevää olentoa esittävä Jessica Chastain muuttuu jälkimmäisen hahmossa varsin pelottavaksi väännellen kasvojaan luonnottomiin ilmeisiin. Pikkutyttö Belaa esittävä Arabella Olivia Clark puolestaan on sympaattinen valinta päähenkilöksi: maailmaa katsotaan hänen silmiensä kautta, ja hänen kasvoiltaan välittyy paljon. Suhteet äitiin ja isään sen sijaan jäävät vauhdin jalkoihin.

Arabella Olivia Clark, Jay Duplass. Kuva: 2026 Universal Studios

* *

Savagen elokuvan dynaamisuus ja visuaalinen kekseliäisyys tekevät sen tarinallisista latteuksista lopulta toissijaisia. Elokuvassa on myös alusta alkaen jotain perustavanlaatuisesti levotonta ja outoa: demonin näkevät muutkin kuin Bela, mutta sen olemassaoloon suhtaudutaan kuin se olisi lähes luonnollinen asia. Paikoin kankeat keskustelut ja kömpelötkin juonenkäänteet yhdistyvät voimakkaaseen, lähes psykedeeliseen kuvavirtaan tavalla, joka saa koko elokuvan tuntumaan oudosti epätodelliselta.

Vaikutelma on niin johdonmukainen, että Savagen ratkaisuja on vaikea pitää pelkkinä kömpelyyksinä. Siinä missä Dashcam haastoi katsojan samastumisen tarkoituksellisen sietämättömällä päähenkilöllään, Other Mommy tuntuu tekevän jotain samankaltaista elokuvan muodolla: jopa sen kömpelyydet tuntuvat kuuluvan kokonaisuuteen, joka on itsessään hieman uncanny.

Tärkeintä kuitenkin on, ettei elokuvaa katsoessa ehtinyt tylsistyä. Kun sen omalaatuinen virtaus pitää otteessaan, ohut juonikin jää sivuseikaksi. Other Mommy on puutteistaan huolimatta omaperäinen kauhuelokuva. Henkilöhahmojen syvällisempi käsittely olisi kuitenkin voinut nostaa sen vielä korkeammalle tasolle.

Elokuvan lopussa valot eivät syttyneet saliin, ja joukko katsojia jäi kanssani odottamaan lopputekstien jälkeistä yllätystä. Pieni suhahdus sieltä tulikin, muttei mitään sellaista osumaa kuin Hostin napakka päätös.

Timo Teräsahjo

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua