Näyttelijyydestä haaveilevan on hyvä kysyä ensin itseltään: miksi?

Yasmine Yamajako Kaunotar ja Hirviö -musikaalissa. Kuva: Kari Sunnari

Anne Välinoro, teksti

Elphaban roolin Tampereen Työväen Teatterin Wicked-musikaalissa (lue arvio) tulkitseva Yasmine Yamajako haki kesällä oppia rooliinsa New Yorkin näyttämöillä toimivilta ammattilaisilta. Stephen Schwarzin säveltämää Wickediä on esitetty Broadwayllä jo kymmenen vuotta.

– Minun pitää pystyä tekemään neljästä–kuuteen näytöstä viikossa. Sain matkaltani oppia siihenkin, miten ergonomian kannalta tuon pystyy tekemään, Yamajako kertoo.

– Elphaba on sen luokan rooli vaatimustasoltaan, että koko arki ruokarytmejä sekä äänen ja kehon palauttelun optimointia myöten pyörii sen ympärillä. Niin pysyn kunnossa tuottaakseni tasalaatuisia näytöksiä. Elämäni on siis ollut pitkään hyvin kurinalaista ja tulee sitä myös olemaan.

New Yorkiin hän lähti kesällä saadakseen työskennellä sellaisten opettajien kanssa, joilla on kokemusta, ymmärrystä ja tietotaitoa juuri Elphaban roolista.

– Matka oli lopulta niin täynnä johdatusta, että opettajat joiden tunneille päädyin ylittivät kaikki odotukseni, Yamajako sanoo kiitollisena.

Wicked on tällä hetkellä ehkä maailman esitetyin musikaali ja näyttää nuorelle yleisölle jotakin erityisen samastuttavaa.

Shiz-yliopistossa viisas vihreäihoinen teini Elphaba Thropp tapaa kauniin ja kunnianhimoisen Galinda Uplandin, sittemmin Glindan, ja heistä tulee huonetoverit.

Läpi musikaalin ystävyyttä koettelevat kovat persoonamuutokset ja kilpailu samasta rakastetusta.

– Itseäni on puhutellut myös kahden naisen välinen ystävyys, joka on tarinan keskiössä. Koen vihreyden olevan jonkin sellaisen ominaisuuden symboli, jonka läpi yhteiskunta ei pysty näkemään. Se ikäänkuin rajaa sinut rakkauden ja nähdyksi tulemisen ulkopuolelle, Yamajako sanoo.

Wicked-musikaalia tehdään ohjaaja Samuli Harjanteen hyväksi kokemalla, tutulla työryhmällä.

– Olen tehnyt aikaisemmin kaksi musikaalia Samuelin kanssa, Pieni merenneidon Helsingin kaupunginteatterissa (lue arvio) sekä Kaunottaren ja Hirviön TTT:llä (lue arvio) .Tästä tuotantoryhmästä koreografi, lavastaja, pukusuunnittelija ja meikkitaiteilija olivat tekemässä myös Kaunotarta ja Hirviötä.

– Tuntuu että voin vain luottaa heihin täysin ja keskittyä omaan tehtävääni.

”Pyrin jatkuvasti kuulostelemaan sitä, kuinka paljon haluan jakaa vaikkapa sosiaalisessa mediassa”, Yasmine Yamajako kertoo. Kuva: Susanna Lyly

Odotettu albumi tulossa

Yasmine Yamajako on tuttu myös popmusiikin puolelta. Pitkään tekeillä ollut materiaali uutta albumia Planted Not Buried varten on nyt valmis ja albumi odottaa julkaisuaan. Siihen liittyvä lyhyelokuvakin tuli värimäärittelystä kesällä.

Monilahjakkaan Yamajakon on sovitettava itsensä vaihdellen niin näyttelijän, laulajan kuin muusikon töihin.

– En rajaa itseäni joko muusikoksi tai näyttelijäksi. Olen molempia ja luovuuteni eri ilmenemismuodot tukevat toisiaan.

Musikaalintekijöiden kartalla Yasmine Yamajakon nimellä on merkitystä roolituksissa ja myynnissä.

Onko tähteys muuttanut sinua?

– En ehkä osaa oikein edes mieltää itseäni ”tähdeksi”. Olen ympäröinyt itseni ihmisillä jotka näkevät minut ”Yassuna” ja rakastavat minua yhtä lailla riippumatta siitä onnistunko vai en.

– Pyrin jatkuvasti kuulostelemaan sitä, kuinka paljon haluan jakaa vaikkapa sosiaalisessa mediassa. Minusta jokaisella ihmisella on jokin oma erityinen lahja ja eikä kukaan ei ole toista arvokkaampi.

– Näyttelijyydestä haaveilevan on ehkä hyvä kysyä ensin itseltään: ”miksi?” Mikä on motiivi kyseisen unelman takana? Jos se on julkisuus tai nähdyksi tuleminen, niin ehkä pyrkisin sisäistämään ensin sen, kuinka arvokas ja rakastettu jo olen.

Yasmine Yamajako ja Nomi Enckell ovat päärooleissa Wicked-musikaalissa Tampereen Työväen Teatterin suurella näyttämöllä Elphaban ja Glindan rooleissa. Kuva: Kari Sunnari

Erillisyyden kokemus sai sävelen

Mikä tekee Stephen Schwarzin Wickedistä musikaalihitin laulajan kannalta?

– Nuoruudessani oli muutama kappale, joiden pariin aina palasin ja jotka jollain tapaa muovasivat sitä keneksi kasvoin. Yksi niistä oli Pocahontas-elokuvan Just Around The Riverbend ja toinen Egyptin prinssin When You Believe.

– Kun myöhemmin kun sain käsiini Wicked-musikaalin soundtrackin ja lauloin sen kappaleita pakkomielteisesti, tajusin lopulta että sama mies oli kirjoittanut jokaisen näistä kappaleista. Ja juuri tämän teoksen välityksellä löysin melodioita, sanat ja paikan, jossa käsitellä omaa erillisyyden kokemustani.

Yamajakon mielestä Wicked-musikaalissa kaikki sävellysten elementit kertovat samaa tarinaa. Jos esimerkiksi I’m Not That Girlistä tai For Goodista ottaisi tekstin pois, pystyisi hän pelkästään melodian tai sointujen perusteella tunnistamaan mistä kappaleessa kerrotaan.

– Kaikki musiikissa tukee työtäni ja toimii ikäänkuin karttana siitä, kuinka tarina tulee kertoa tai mitä hahmo kyseisessä tilanteessa tuntee, Yamajako miettii.

* *

Nora Mutanen. Kuva: Anne Välinoro

Taideammattilaisten työllistyminen huolettaa

Näin kertoo ajatuksistaan puolestaan tamperelainen näytteli-laulaja Nora Mutanen:

– Olen huolissani kulttuuri- ja taidealan ammattilaisten työllistymisestä. Taloudelliset leikkaukset kulttuurialalta vaikuttavat teattereiden, orkestereiden ja vapaan kentän työllistävään vaikutukseen sekä mahdollisuuksiin tehdä monipuolisesti korkeatasoista taidetta. Suomalainen musiikkiopistojärjestelmä on ainutlaatuinen ja musiikin opiskelu rakentuu pitkäjänteiselle työlle varhaislapsuudesta alkaen. Todella toivon, että sen tulevaisuus pystytään turvaamaan. Taiteen ja kulttuurin kokemisella on tutkitusti terveyttä edistäviä vaikutuksia. Taiteen ja kulttuurin arvostusta voidaan pitää yhtenä sivistysvaltion mittarina.

– Rakkauteni esiintymiseen ja musiikkiin juontaa varhaisiin lapsuusmuistoihin. Kuten lapset yleensä, improvisoin omia laulu- ja tanssiesityksiä perheelle. Aloitin klassisen pianonsoiton 6-vuotiaana musiikkiopistossa.

– Olen kotoisin Liperistä. Äitini puolelta olen sukua oopperalaulaja Anna Mutaselle (1914–2003). Opiskellessani Jyväskylän yliopistossa kasvatustieteitä lauloin Pekka Kostiaisen Musica-kuorossa ja opiskelin klassista laulua Taru Hailin ja Miia Saaren johdolla.

– Avainkokemus teatteripolullani tapahtui, kun pääsin opiskelemaan musiikkiteatteria Tampereen ammattikorkeakouluun ja pitkäaikainen unelma konkretisoitui. Olen saanut erittäin laadukasta opetusta laulussa, tanssissa sekä näyttelijäntyössä. Erityisen kiitollinen olen Pauliina Kupiaisen ja Lauri Pulakan laulutunneista. Uravalintani on syntynyt kahden suuren päätöksen kautta: jätin luokanopettajaopinnot taakseni kandityön jälkeen ja aloin hakea teatterialan kouluihin. Suljin yhden oven ja avasin toisen.

– On esityksiä, jotka jättävät pysyvän jäljen ja vahvistavat uskoa teatterin voimaan. Yksi tällainen kokemus on Tampereen Työväen Teatterin Momentum 1900 (lue arvio), joka teki minuun syvän vaikutuksen. Lapsuudestani asti olen nähnyt runsaasti musikaaleja eri puolilla Suomea, erityisesti Joensuun, Helsingin, Lahden ja Jyväskylän kaupunginteattereissa. Yksi pysäyttävimmistä on ollut Juha Malmivaaran ohjaama Täällä Pohjantähden alla Lahden kaupunginteatterissa vuonna 2017. Se vahvisti entisestään käsitystäni teatterin kyvystä herättää ajatuksia ja tunteita.

– Loppuvuosi on vielä haaveiden varassa, mutta teen kovasti töitä niiden toteutumiseksi. Päättötyöni oli pienoismusiikkinäytelmä Rakkauden perässä, jonka käsikirjoitin ja jossa tein pääroolin.

– Toiveeni on tehdä musiikkiteatteria ja draamaa mahdollisimman monipuolisesti – klassikoista tämän päivän kantateoksiin. Valmistumisen jälkeen jatkan laulun opiskelua yksityisesti ja keskityn kehittämään lisää tanssi- ja näyttelijäntyön taitojani. Erilaiset workshopit kiinnostavat.

* *

Matias Vesa. Kuva: Matias Vesan kotialbumi

Transmiehelle sopivat oopperoiden housuroolit

Matias Vesa on musiikkipedagogiikan opiskelija ja laulaja Jyväskylästä ja Savonlinnasta.

– Musikaalinen lahjakkuuteni liittyy sukuuni, ja musiikkiin ovat innostaneet kotikaupunkini Savonlinnan Oopperajuhlat. Olen ollut jo vuosia laulamassa juhlilla. Minä ja kaksossisarukseni nähtiin vuonna 2006 nelivuotiaina Taikahuilu ja siitä lähtien meillä on ollut Taikahuilun vuoden 1997 äänite käytössä. Sitä kuunneltiin jatkuvasti automatkoilla. Pehmoleluillekin keksimme jokaiselle oman roolin.

– Löysin pari vuotta sitten päiväkotitätien tekemän viisivuotiskortin, jonka runossa kerrottiin että haluan tulla isona ”Yön kuningattareksi”.

– Lauloin tosi paljon lapsena ja varsinkin lapsikuorossa. Se ja kuoronjohtaja Leena Astikaisen taito opettaa ovat suunnanneet minua lauluun. Kun olin ollut pari vuotta lapsikuorossa, pääsin avustajaksi Pikku-Papaksi eli Papagenon ja Papagenan lapseksi.Yksitoistavuotiaana pääsin Oopperajuhlien lapsikuoroon ja sain roolin Norppa-oopperassa. Leena pyysi myös opettelemaan Macbethin Ilmestyksen roolit.

– Seuraavana vuonna pääsinkin sitten yhdeksi kolmesta pojasta Taikahuiluun. Meitä poikia oli se varsinainen kolmikko sekä varajäsenet, eli me. Silloinen oopperajuhlien johtaja Jorma Silvasti, joka myöhemmin toimi laulunopettajanani, päätti kuitenkin kuunneltuaan meitä, että lauletaan puolet ja puolet, että kaikki pääsevät lavalle. Se oli kyllä tärkeä kokemus omasta laulamisesta.

– Kuulun musiikkia tekevien ihmisten sukuun. Konserteissa yksin laulaminen tai soittaminen on täysin erilaista kuin oopperan tai musikaalin parissa toimiminen, sillä teatterin koneisto ja produktion myötä syntyvä yhteisöllisyys on jotain niin käsittämättömän suurta. Perinteen jatkaminen varsinkin oopperassa on yksi motivoiva tekijä, kun suvussa on ollut oopperalaulajia ja näyttelijöitä.

– Mezzosopraano Tuula Nieminen on äitini serkku ja hän teki debyyttinsä kolmen pojan roolissa Kansallisoopperassa. Säveltäjä, pedagogi Ahti Sonninen on äitini eno, isoenoni. En yleensä mainitse häntä näissä omissa kuvioissani, mutta kyllähän hän on tärkeä hahmo suvussani ja häntä ylpeydellä mietin.

– Kun valitsin C-tutkinnon biisejä, halusin sinne joitakin hänen kappaleitaan. Hänen veljensä oli foniatri Aatto Sonninen, joka teki äänenkäytön eteen paljon kansainvälisestikin merkittävää työtä. Äitini isän puolelta Lempisissä on puolestaan paljon muusikoita ja näyttelijöitä.

– Olen sopraano, vaikken ole vielä saanutkaan varsinaista äänilajiluokitusta. Koin kolmetoistavuotiaana hyvin voimakkaan äänenmurroksen ja ääni tavallaan särkyi puhuessakin. No sehän oli noloa ja minut siirrettiin alttoon. Siinähän rintarekisteri kehittyi, mutta sitten aloin taas opintojen myötä laulaa sopraanon ohjelmistoa. Ääni on avautunut korkealle päin, mikä on ollut suuri helpotus, koska sopraanolla sitä laulettavaa riittää.

– Näin transsukupuolisena laulajana on vähän hassua ajatella mitä oikeastaan tulen tekemään. Olen identiteetiltäni transmies.

Matias Vesa nähdään Pugsleyn roolissa Kuopion kaupunginteatterin The Addams Familyssä. Kuva: Karri Lämpsä

– Kuopion kaupunginteatterin The Addams Family -musikaalissa teen Pugsleyn, pienen pojan roolia tänä syksynä. Minulla on pienikokoisena se etu, että voin mennä poika- tai tyttölapsen rooliin. Transmiehelle hyviä rooleja ovat myös oopperoiden kaikki ne housuroolit, jotka on toki yleensä kirjoitettu mezzosopraano-naiselle.

– Minulle on ihan sama miten ihmiset itse minut kokevat lavalla tai ”oikeassa elämässä”, kunhan minua ja nimeäni kunnioitetaan.

– Kesällä avustin Madame Butterly -oopperassa Savonlinnan Oopperajuhlilla. Syksyllä jatkuvat harjoitukset myös Suomalaisen musiikkikampuksen Hannu ja Kerttu -oopperassa, jossa olen Hannuna. Takana on nyt kaksi vuotta musiikkipedagogiikan opintoja Jyväskylän ammattikorkeakoulussa. Keväällä tein C-tutkintokonsertin ja se meni kyllä hyvin.

– Laulunopettajani on Kaisa Ranta. Tunnelma konsertissa oli kuulemma aika taianomainen ja vähäeleisyyteni sai kiitosta. Sain kiitosta myös musikaalisuudestani ja kappaleiden ymmärtämisestä, vaikka lauloin saksaksi, venäjäksi ja ruotsiksi, kielillä, joita en itse puhu.

– Tänä vuonna alkoivat myös pedagogiset harjoittelut ja minulla on kuluneena lukuvuonna ollut kaksi oppilastakin. En oikeastaan vielä tiedä, mitä tulevaisuudessa haluan tehdä.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua