Pekko Käppi. Kuvat: Petteri Aartolahti

”Täällä oli joku hullu nainen.”

Vanhanaikaisesti pukeutunut mies pälyilee yleisöön kuin vieraaseen väkeen: väkeen, jonka vastaanottavuudesta omalle tärkeälle asialleen ei itsekään näyttäisi olevan vielä aivan varma. Esittelee mökkinsä ovelle taikakaluiksi asetettua pihlajanoksaa ja rautakirvestä. Neutraloi mökkinsä ovelle ilmestyneet vieraat jäljet kaatamalla suolaa ja kiroamalla kateita. Näyttää punnitsevan, mitä yleisö on valmis ottamaan vastaan. Puhkeaa lauluun.

Kulttuuriravintola Telakan kolmanteen kerrokseen on perustettu tutkimuslaboratorio (tähän kuuluisi viittaus Kivimäkeen vuonna 2018, mutta toimittaja ei saanut siitä kiinni eikä näyttelijäkään siihen enää palannut).

Laboratoriossa tamperelainen jouhikkotaiteilija, säveltäjä ja Sibelius-akatemian opettaja Pekko Käppi tutkii monimuotoisen sekamiehen Taavi Uutelan (1883–1969) elämää ja edesottamuksia. Esityksen on käsikirjoittanut ja ohjannut Tanjalotta Räikkä.

* *

Ristiriitojen ja yllätysten mies

Kuka on Taavi Uutela?

Hän on koulujakäymätön kansanperinteen kerääjä, laittoman viinan kauppias, kupletööri, merimies, kerjäläinen, paimen, sirkustaiteilija, autonkuljettaja, sekatyömies, sotilas ja vanki. Niin, ja taisi hän olla pyöräilijäkin. Ja näytelmänkirjoittaja.

Mies, joka näki paljon kuolemaa ja kurjuutta. Vaan ei kuollut.

Mies, josta olisi ollut tohtoriksi. Vaan ei hän siihen maailmaan kuulunut.

Mies, jolla ei ollut elämässään rikkauksia. Vaan hän on silti onnellinen.

Ainakin omien sanojensa mukaan. Ja ainakin silloin, kun saa itse määrätä tarinastaan.

* *

Rajat sekoittuvat

Maailman onnellisin mies on pirstaleinen tutkimusmatka persoonalliseen mieheen. Tutkija Pekko Käpin ja tutkimuksen kohteen Taavi Uutelan väliset rajat sekoittuvat lavalla helposti.

Yhtenä hetkenä Uutelan ääntä kuullaan haastattelunauhotteilta, kun Käppi esittelee ja kontekstoi kohteensa mennyttä elämää. Toisena Käppi heittäytyy historiallisten tapahtumien pyörteisiin samalla kun Uutelan laulut antavat tapahtumille tahtia.

Käppi on etnofolk-muusikkona kovan luokan ammattilainen, eikä sitä voi paeta edes sekatyömiehestä kertovaan monologiin. Käpin laulu on melkein liian korkealuokkaisen teatraalista sopiakseen Uutelan ääneksi. Vilahtaapa lavalla Käpille ominainen jouhikkokin.

Toisin kuin Uutela, Käppi sai tuoda esitykseen Uutelalle tärkeän mandoliinin. Se tuo esitykseen eloa tasapainottamalla jo varttuneen Uutelan nauhotteelta kuuluvaa säröistä vanhan miehen ääntä.

* *

Ote lipeää loppua kohden

Lavalla nähdään vain vilauksia miehestä, joka oli eläessään – ja sen jälkeenkin – uskomattoman monitahoinen. Taavi Uutela näki nälkää ja enteitä. Kauppasi pirtua. Joutui sisällissodan pyörteisiin. Salamurhayritysten keskelle. Esiintyi sirkuksessa. Kävi merillä. Rakastui. Lauloi. Tuotti ja tallensi. Eli ja mietti.

Katkeroitui, toivoi, rakasti ja vihasi.

Käsikirjoittaja-ohjaaja Tanjalotta Räikkä on onnistunut tehtävässään hyvin. Jokainen Uutelan elämää käsittelevä näytelty kohtaus on elävä ja koskettava. Saavuttaa hahmon, tapahtumien ja merkitysten ansaitseman syvyyden. Huolimatta lämpimästä ja kunnioittavasta suhtautumisesta esityksen aiheeseen Uutelan annetaan olla myös eksentrinen, ulkopuolinen ja ennen kaikkea oman tarinansa hallitsemiseen pyrkivä toimija.

Tunti ja neljäkymmentä minuuttia on lyhyt aika, jos ajatellaan, että siihen pitäisi mahduttaa kahdeksankymmenen ikävuoden paremmalle puolelle mahtuneen miehen monipolvinen elämäntarina.

Tälle monologille aika alkaa olla jo hieman pitkä. Uutelan elämä etenee yhtä kaoottisesti kuin elämä yleensä tuppaa kulkea, ja sen jokainen tapahtuma on esitetty samanarvoisena. Yhtä selkeää draaman kaarta näytelmään ei muodostu, vaikka sieltä voikin poimia esiin teemoja: jännittävän elämän sijasta pyrkimys rauhallisuuteen, heikoista lähtökohdista huolimatta uteliaisuus ja sydämen sivistys, elämän kovettaman miehen skeptinen suhtautuminen sekä muihin ihmisiin että auktoriteetteihin.

Menneille vuosikymmenille ominainen sosiaalisen piirin sulkeutuneisuus, ja silti se, miten uskomattoman paljon yksi ihminen voi elämäänsä ja merkityksenmuodostamiseensa ympäristöstään ammentaa.

Kaltaisessani Z-sukupolven edustajassa nälän ja sodan kuvaukset herättivät mietteitä siitä, mistä ihmiselämän merkitys voi löytyä, kun elintaso ei enää vastaakaan vuosituhannelle ominaista yltäkylläisyyttä.

Astellessani näytössalista ulos tunnelma oli ristiriitaisen voimautunut: koin saaneeni paljon ajateltavaa, mutta vielä rajautuneempaa ja perehtyneempää näkökulmaa Uutelan vaiheisiin jäin kaipaamaan.

Anni Kanniainen

Maailman onnellisin mies

• Esiintyjä Pekko Käppi
• Käsikirjoitus ja ohjaus Tanjalotta Räikkä
• Musiikki Pekko Käppi
• Laulut Taavi Uutela

Kantaesitys Tampereen Teatteri Telakalla 7.10.2026. Esityksiä 22.10. asti. Esityskalenteriin tästä.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua