Kunnianosoitus jazzlegendalle – Joakim Berghäll tulkitsee syvällisesti John Coltranen musiikkia

Kuvat: Joakim Berghäll / Boulder Music

Yhdysvalloissa Pohjois-Carolinan Hamletin pikkukaupungissa syntyneen jazzmuusikon John Coltranen syntymästä tuli syyskuun 23. päivänä kuluneeksi sata vuotta. Coltranea pidetään yhtenä kaikkien aikojen merkittävimmistä jazzmuusikoista; hän on vaikuttanut monien soittajapolvien musiikkiin sekä säveltäjänä että yhtyeenjohtajana, mutta erityisen suuri merkitys hänellä oli virtuoosimaisena saksofonistina, jonka soittoa on nuotinnettu, jäljitelty ja analysoitu. Hänen perintöään on kunnioitettu ja kunnioitetaan ansaitusti tänä vuonna maailmanlaajuisilla tapahtumilla ja julkaisuilla.

Multi-instrumentalisti Joakim ”Jusu” Berghäll on John Coltranen vankkumaton ihailija. Hän on huomioinut merkkivuoden julkaisemalla omalle esikuvalleen SOLO Coltrane -albumin (Boulder, 2026), joka julkaistiin Coltranen 100-vuotissyntymäpäivänä.

* *

Suoratoistopalvelussa on julkaistu albumista vain neljä kappaletta, jotka ovat Coltranen ikimuistoisia klassikoita. Ne muodostavat vinyylilevyn A-puolen. Naima aloittaa albumin ja tarttuu heti korvaan. Kappale on Coltranen vuonna 1959 säveltämä balladi, jonka hän nimesi silloisen vaimonsa Juanita Naima Grubbsin mukaan. Ensimmäinen levytysversio kuultiin vuonna 1959 albumilla Giant Steps, ja Coltrane levytti Naiman monesti. Kappaleesta tuli sittemmin yksi Coltranen tunnetuimmista sävellyksistä ja jazzsoittajien varioima standardikappale.

Äänittäessään albumin materiaalia Berghäll sai kuulla Severi Pyysalon kuolemasta. Tästä koskettavana kunnianosoituksena hän omisti Pyysalolle kappaleen Central Park West. Berghäll osui kauniisti kappalevalinnassaan. Central Park West tunnelmoi kiireettömällä ja mietiskelevällä tavalla vieden kuulijan keskelle Manhattanin puistoaluetta. Berghällin saksofoni soi runollisesti ja kauniin herkästi – iloisestikin.

Alabaman tausta viittaa traagisiin tapahtumiin vuonna 1963, kun ääriryhmä Ku Klux Klanin jäsenet surmasivat neljä nuorta afroamerikkalaista tyttöä. Tuo tapahtuma oli yksi monista käännekohdista kansalaisoikeusliikkeen historiassa. Berghällin koskettavan haikea tulkinta saa tunteet pintaan.

Kaunis ja tyyni balladi After The Rain pohdiskelee Coltranen tuotannossa tunteenomaisesti henkisyyttä. Kuten Alabamassa myös tässä Berghäll on tunteiden tulkki. Tämäkin kappale on jazzmuusikoiden arvostama klassikko, ja sitä pidetään yhtenä Coltranen herkimmistä ja lohdullisimmista sävellyksistä.

* *

Vinyylin B-puolen aloittaa Alice Coltranen teos The Sun, jota seuraa perinteinen afro-brasilialainen kansanlaulu Ogundê-Varêrê. Sen Coltrane levytti 1960-luvulla nimellä Ogunde.

John Coltranen alkuperäissävellykset Psalm ja Dear Lord täydentävät albumin kahdeksan kappaleen kokonaisuudeksi. Ne edustavat Coltranen tuotannon hengellistä ja emotionaalisesti latautunutta puolta, jotka myös Berghäll tavoittaa omalla tavallaan.

Rukouksen kaltaisen Psalmin tausta on mielenkiintoinen. Coltrane kirjoitti tähän kappaleeseen sanat, jotka ovat osa A Love Supreme -albumin kansitekstejä. Edes Coltranen soittokumppanit eivät tienneet, että tämä soitti osuutensa noihin teksteihin pohjautuen. Asia selvisi paljon myöhemmin, kun A Love Supremen materiaalia analysoitiin tarkemmin.

Berghällin tulkinta Psalmista on vaatinut rohkeutta tarttua tähän omintakeiseen materiaaliin. Hänen versionsa on lähes puolet alkuperäistä lyhyempi, mutta tempo on suunnilleen sama. Monitasoista äänimaisemaa värittävät Berghällin uhkeasti resonoivat puhaltimet sekä lyömäsoittimet.

Dear Lord, joka äänitettiin vuonna 1965 mutta julkaistiin virallisesti vasta Coltranen kuoleman jälkeen albumilla Transition (1970), jatkaa Coltranen sanattoman rukouksen sarjaa. Kappale huokuu kiitollisuutta, nöyryyttä ja rauhaa – nämä samat sävyt syvenevät myös Berghällin saksofonismissa.

* *

Joakim Berghäll on selvästi vaikuttunut Coltranen henkisestä puolesta tulkitessaan näinkin monta uskontoon viittaavaa kappaletta. Vaikutelmaa korostaa albumin keveä taustakaiku, joka tuo mieleen kirkkosalin soittoareenana.

SOLO Coltrane -albumin soolovariaatiot kuorivat kappaleista kaiken ylimääräisen ja paljastavat teosten ytimen rinnastettuna Coltranen alkuperäislevytyksiin. Berghällin fraseerauksen ilmavuus, tietoiset hiljaisuudet ja hienovaraiset sävyt pääsevät oikeuksiinsa luoden intiimin ilmapiirin.

Vain kolmessa päivässä Berghällin omalla työhuoneella syntynyt albumikokonaisuus vaikuttaa intensiivisyydellään. Se on minimalismissaan monivivahteinen, herkällä otteella toteutettu improvisaation vapaudesta ammentava teos. Eri instrumenttien hyödyntäminen tuo tulkintoihin vivahteikasta syvyyttä ja muodostaa harkitun, tasapainoisen kokonaisuuden, joka houkuttelee kuuntelemaan levyä yhä uudelleen.

Albumin kannen kuvitus jäi mysteeriksi ja olisi oman analyysinsä paikka.

Marita Nyrhinen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua