Syvä uni on kiehtonut katsojiaan jo vuosikymmeniä – Rikoselokuvan film noir -klassikko täytti 80 vuotta

Bogart & Bacall. Kuva: Wikimedia Commons

Antti Selkokari, teksti

Syvä uni (The Big Sleep, 1946) on klassikkoelokuva, koska se määritteli film noir -lajityypin visuaaliset ja kerronnallliset standardit, ja sen pääosapari, vastikään avioituneet Humphrey Bogart ja Lauren Bacall toi valkokankaalle poikkeuksellisen sähköisen kemian. Heidän välisensä nopea, flirttaileva ja kaksimielinen sanailu (niin sanottu screwball-dialogi) istuu Syvään uneen, vaikkei se komedia olekaan.

Ohjaaja Howard Hawksin mestariteos pohjautuu Raymond Chandlerin kuuluisaan dekkariin, ja se on jäänyt historiaan yhtenä tyylikkäimmistä ja mystisimmistä rikoselokuvista.

Syvässä unessä nähtiin ensimmäisen kerran täydellistä film noir -tyyliä. Elokuva on lajityyppinsä oppikirjaesimerkki. Se hyödyntää varjoilla leikittelevää valaistusta, sateen kyllästämiä katuja, kyynistä maailmankuvaa ja kohtalokkaita naisia, jotka genrelle ominaisesti määritellään femme fatale -tyypeiksi.

* *

Elokuvan juoni on harvinaisen mutkikas. Se on tunnetusti niin sekava ja täynnä käänteitä, etteivät edes elouvan tekijät pysyneet sen perässä. Juonen arvoituksellisuus ja tunnelman nostaminen loogisen selkeyden edelle ovatkin tehneet elokuvasta kiehtovan tutkimuskohteen.

Elokuvassa puhutaan terävää ja sensuuria uhmaavaa dialogia.

Klassisinta, ironisesti maustettua kovaksikeitetyn rikoskirjallisuuden dialogia käydään Syvässä unessa silloin, kun Bacallin esittämä seurapiirirouva Vivian Rutledge valittaa Bogartin esittämälle Philip Marlowelle tämän käytöstavoista, ja Marlowe kuittaa: ”En pidä itsekään käytöstavoistani. Suren niitä pitkinä talvi-iltoina.”

* *

New Yorkin -ensi-iltansa elokuva sai 80 vuotta sitten, elokuussa 1946. Suomessa elokuva oli valtion elokuvatarkastamon kieltämä vuodesta 1946 vuoteen 1949, koska sen katsottiin sisältävän liikaa raakaa väkivaltaa ja moraalittomuutta.

Elokuvan maine juoneltaan sykkyräisenä elokuvana vain kasvoi siitä, etteivät sen tekijätkään tienneet, kuka tappoi kuolemansairaan kenraali Sternwoodin autonkuljettajan Owen Taylorin. Osa elokuvan legendaa on, että kun alkuperäisromaanin kirjoittaneelta Chandlerilta kysyttiin, kuka autonkuljettajan lopulta tappoi, hän kuulemma vastasi, ettei itsekään tiedä.

* *

Elokuvan ohjaaja Howard Hawks ymmärsi, että hän tarvitsisi ronskiotteisen käsikirjoittajan suitsimaan Chandlerin varsin polveilevaa romaania. Mukaan saatiin kirjailija William Faulkner, joka oli työskennellyt Hawksin kanssa jo Kirjava satama -elokuvan (To Have and Have Not, 1944) yhteydessä.

Tähän kirjoittajien poikakerhoon saatiin yllättäen myös naisjäsen, kun tieteiskirjailijana nimeä saanut Leigh Brackett tuli mukaan.

Brackett teki Hawksiin tiettävästi vaikutuksen olemalla ”päättäväinen nainen, joka kirjoitti kuin mies”. Hawksin ja Brackettin yhteistyö jatkui monissa elokuvissa 1950-luvulta 1970-luvulle saakka. Kerrotaan, että Brackettiä yhteistyö Faulknerin kanssa ällistytti yhtä paljon kuin huvitti, sillä Faulkner repäisi Chanderin romaanin kahtia ja hautautui työhuoneeseensa oman kirjanpuolikkaansa kanssa.

Kun Brackettin ja Faulknerin ponnisteluista syntyi elokuvattavaksi liikaa tekstiä, mukaan otettiin vielä kolmas käsikirjoittaja Jules Furthman, kokenut journalisti, editoi Brackettin ja Faulknerin tekstikasan kuvauskelpoiseksi.

* *

Syvä uni kuvattiin enimmiltä osin vuonna 1944 ja viimeisteltiin vuonna 1945. Se hyllytettiin odottamaan vuotta 1946, jotta Warner Bros. -yhtiö ehti tuoda kiireellisemmin markkinoille enemmän sota-aikaan sidoksissa olevat jo valmiit elokuvansa.

Niihin aikoihin sai ensi-iltansa Herman Shumlinin ohjaama Madridin lähettiläs (1945), jossa Bacallilla oli toinen pääosa Charles Boyerin rinnalla. Bacall sai esiintymisestään murhaavat kritiikit. Sitä pidettiin ongelmana Syvän unen ensi-iltaa ajatellen.

Vaikka Warnerilla pidettiinkin Syvästä unesta, siellä katsottiin, että Bacallin ja Bogartin yhteisiä kohtauksia olisi pitänyt olla enemmän, koska heidän romanssinsa oli ollut julkisuuden vakioaineistoa Kirjava satama -elokuvan kuvauksista lähtien.

Bacallin ja Bogartin avioituminen toukokuussa 1945 piti heidän parisuhdettaan jatkuvasti esillä. Bacallin agentti vaati Hawksilta lisää valkokangasaikaa asiakkaalleen. Lopulta Hawks värväsi vielä yhden uuden käsikirjoittajan, Casablancan (1942) käsikirjoitustiimiin kuuluneen Julius J. Epsteinin kirjoittamaan uusia kohtauksia.

Humphrey Bogart ja Lauren Bacall ehtivät avioitua Syvä uni -elokuvan kuvausten ja ensi-illan välissä. Kuva: Wikimedia Commons

* *

Hawks joutui taituroimaan Chandlerin romaanin uskaliuden kanssa. Hollywoodin itsesensuurijärjestelmä, ns. Haysin ohjeisto, määritteli tuohon aikaan tiukat ohjeet sille, mitä elokuvissa sai näyttää.

Hawksilla oli taito saada Syvä uni piukkumaan seksuaalista jännitettä ja vihjailuja niin, että rohkeus jäi katsojan mielikuvituksen varaan. Epsteinin käsialaa oli kuuluisa suorasukaiselta kuulostava keskustelu seksistä, joka kätkettiin puhumalla hevoskilpailuista. Chandlerin romaanissa keskustelua ei ole, mutta Hawks kirjoitutti dialogin nostaakseen Bacallin ja Bogartin suhteen etualalle.

Syvä uni on film noir -elokuvan kiistämätön klassikko, mittatikku, jolla lajityypin kaikkia muita elokuvia arvioidaan, niin vanhoja 1940- ja 1950-luvun filmejä kuin uudempia ns. neo noir -elokuviakin. Se voi innostaa lukemaan Chandlerin klassisen kovaksikeitettyä, iskevää proosaa, jota on kutsuttu katujen lyyrisyydeksikin.

Syvä uni katsottavissa eri suoratoistopalveluissa ja YouTubessa.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua