Mökin kätkemä salaisuus avaa silmät – arviossa Iisa Pajulan Pehmeitä kohtia

Iisa Pajula. Kuvat: Kosmos / Meri Björn

Miksi lapset toistavat vanhempiensa toimintamalleja? Miksi kielletyissä rakkaussuhteissa aina on niin, että toinen tarvitsee enemmän toista? Samalla tulee antaneeksi toiselle liikaa valtaa ja työntäneeksi tätä poispäin itsestä. Simone Weil -sitaatti painovoimasta Iisa Pajulan romaanin mottona on osuva.

Pajula pohtii sukupolvien toistamia rakastamisen ja eroamisen tapoja esikoisromaanissaan Pehmeitä kohtia (Kosmos, 2026). Äidin salainen päiväkirja paljastaa päähenkilö Jennylle, että äiti on aikoinaan joutunut käymään samanlaisia tunnemyrskyjä 37-vuotiaana kuin hän itse nyt samanikäisenä.

Jenny ei ole halunnut pitää äitiinsä yhteyttä sen jälkeen, kun tämä jätti perheensä toisen miehen takia. Äidin hylkäämäksi joutuminen oli katkeraa varsinkin, kun ”kenenkään äiti ei ollut ikinä lähtenyt”.

”Katoaminen jätti jälkeensä ylimääräiset katseet ja kulmien kohotukset. Ne seurasivat meitä marketissa ostoskärryjä työntäessä. Kuin haju.”

Vuodet kuluvat, eikä suhde äitiin parane. Äiti on vain Saara, ei koskaan enää äiti.

Kun äiti saa yllättäen ulkomailla sairauskohtauksen ja vaipuu tajuttomuuteen, Jenny on ainoa, joka voi lähteä etsimään äidin hoitotahtoa suvun kesämökiltä. Siellä jossakin sen pitäisi olla, jos se ylipäätään on olemassa. On vain epämääräinen tieto, että edellisenä kesänä äiti olisi sitä siellä kirjoittanut.

Jenny lähtee haluttomasti matkaan, mutta lopulta päivä mökillä muuttaa paljon. Epämääräisen papereiden seasta ei löydy kaivattua tekstiä, mutta sen sijaan äidin päiväkirja, joka avaa menneitä tapahtumia niin, että Jennyn on ajateltava suhde äitiinsä uudelleen. On myös mietittävä, voiko omaa suhdetta perheelliseen Atteen enää jatkaa ja tuskailla loputtomasti riippuvaisuutta tämän viesteistä mykkää kännykkää tuijottaen.

* *

Pehmeitä kohtia on yhdenpäivänromaani, jossa tapahtuu näennäisesti vähän, mutta tunteiden tasolla paljon. Jennyn kerrontaa rytmittävät vanhat päiväkirjamerkinnät. Äidin kirjoittamat, välillä hieman epämääräiset ajatukset kuvaavat hyvin salasuhteen ristiriitaisuuksia. Toisaalta ilman toista ei voi olla, toisaalta voiko sittenkään pitää yllä avioliiton ulkopuolista suhdetta.

Päiväkirja etenee nopeasti kirjoitettuna ajatuksenvirtana, jossa tunteet vellovat laidasta laitaan. Jenny sen sijaan pääsee kirjan edetessä jonkinlaiseen tasapainoon omien muistojensa ja tunteidensa kanssa.

”Tunnistin hukkumisen tunnun, jonka kanssa olin elänyt kuukausia. Sama odotus, sen päiviä kestävä puristus. Sama näkökentän kaventuminen niin, että kaikkialla näkyi vain hän, tai reitille jätettyjä merkkejä hänestä.”

* *

Pajulan Pehmeitä kohtia on herkkä kuvaus siitä, miten lamaannuttavaa voi olla, jos antaa toisen ottaa liian suuren vallan omasta tunne-elämästä.

Palaan Simone Weil -sitaattiin: ”Painovoiman vaikutuksesta meihin riippuu, mitä me toisilta vaadimme. Painovoiman vaikutuksesta heihin riippuu, mitä heiltä saamme. Joskus nämä molemmat vaikutukset vastaavat toisiaan (sattumalta), usein eivät.”

Saara ja Jerome ehkä olivat sattumalta onnekkaita. Arvoitus on, ovatko Jenny ja Atte.

* *

Iisa Pajula on myös laulaja ja lauluntekijä. Hän on julkaissut aiemmin tietokirjan Itke kirjoita laula (Otava, 2021), omaelämäkerrallisen johdatuksen laululyriikkaan. Pajula on laulanut Regina-yhtyeessä sekä tehnyt soolouraa laulajanimellä Iisa.

Marjatta Honkasalo

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua