Raukean särön mestarit ovat täällä taas – arviossa Dinosaur Jr.:n There Near

Kuva: Jagjaguwar

Jotkut artistit eivät juurikaan muuta vuosien saatossa kohdalleen loksahtanutta kaavaansa. Dinosaur Jr.:n kitararämistely kuulostaa yhtyeen kolmannellatoista albumilla There Nearillä (Jagjaguwar, 2026) aika pitkälti samalta kuin vuosikymmeniä takaperinkin.

Yhdysvaltain Massachusettsin Amherstissa vuonna 1984 perustettu yhtye teki vuonna 2005 paluun legendaarisimpaan muotoonsa, kun rumpali Murph, basistilaulaja Lou Barlow ja laulajakitaristi J. Mascis löysivät jälleen toisensa saman huuruisesti surisevan vaihtoehtorockin ääreltä. There Nearillä soi soundinsa aikaa sitten löytänyt yhtye, jonka biisikynästä irtoaa edelleen säihkettä. Vahvistuksia antaa vain amherstilainen Ken Mauri pianossa ja koskettimissa.

J. Mascisin tunnusomaisesti venyttelevän honottava laulutapa ja kitaravallin suriseva kovaäänisyys iskevät heti raukean koukuttavasti albumin avausraidalla Several Got Away. Dinosauruksien soundissa lyövät kättä rennosti laukkaava mutta energinen hötkyilyn tunne sekä kokonaisuutta leimaava säröisen kiireetön viipyily. Kun tähän ajatustasolla ristiriitaiseen keitokseen saadaan ammennettua sulavan tarttuvaa melodiaa, Mascisin laulupohdiskelut pääsevät parhaalla tavalla oikeuksiinsa. Särövalli junttaa, mutta liukuvan sulavasti.

* *

Tummasävyinen No Friends säröilee jos mahdollista edellistäkin huuruisammin, mutta pitää kiinni raukeasta positiivisuudesta. Usvan keskellä loistaa valo. Kitarasoolossakin soi sama korvaa lämmittävä pehmeänrouhea ote, jonka annostelussa yhtye on edelleen mestari.

Haikeasti pohdiskeleva Everything At Once riisuu hieman säröä ja hellittää tahtia. Mascisin laulu soi pinnalla ja soitto liukuu sen alla. Ihan kirkkaitakin kitarasävyjä kuullaan. Vähän meinaa karata jammailuksi, muttei sentään. Take Me With You riuhtoo kitaraa jälleen äkkinäisemmin, mutta loiventaa otetta laulun nimisäkeen toistossa.

There Nearissä miellyttää erityisesti yhtyeen soiton edelleen tuoreen energinen ote. Dinosaur Jr. ei nimestäänkään huolimatta ole mikään nostalgia-akti. Vaikka trio pistelee kypsällä iällä ehkä hiukan nuoruusvuosia seestyneemmin, patina ei kadota riehakasta pilkettä, vaan kyllästää kokonaisuutta juuri toimivalla pinnoitteella. Vaihtoehtorockyhtyekin voi ikääntyä siten, että se kuuluu soundissa vain hyvällä tavalla.

Veikeän raukeasti surffaava Blowin’ Up houkuttelee mukanahoilaukseen. Riehakas Gone Off kaahaa luopumatta positiivisen seesteisestä patinasta. Clam Along särötiluttelee aluksi haikean tumman pohjavireen päällä, mutta antaa sitten Mascisin laululle tilaa pohdiskella, karheilla ja kaartaa. Mielessä käväisee viitteitä niin Pearl Jamin kuin vaikkapa Soundgardenin suuntiin.

* *

Akustisella kitaralla maustettu Walk Me Back jättää tilaa viipyilevälle kaiholle. Laulu saa jälleen kantaa vuosien painoa ja viisautta kuulijalle. Tilutussoolokin löytyy, muttei pääasiana.

Read The Room on soitoltaan suoraviivaisemman höpsö, mutta laulultaan yhtä lailla ajattoman rouhean melankolinen. Tuo viipyilevän melankolian ja raukean hymyn yhdistelmä onnistuukin monessa kohtaa murtamaan muurit ja nappaamaan kyytiinsä. ”I’ve been wonderin, where you are…”

Kuulaasti liikkeelle tiluttava Put It Down tarjoilee levyn raukeimman ja eniten slovaria muistuttavan karheilun, jossa lyömien purskauttelut kohtaavat laulun haikean keinutuksen ihanan sulavasti. Samaan aikaan pienesti kaunista mutta myös isosti kaartavaa ja väkevästi tiluttelevaa tapettia.

Barlow’n laulama päätösraita No One’s Ready lönköttelee tutulla säröfuzzilla, mutta Mascisin karheuden poissaolo tekee kokonaisuudesta jotenkin terävämmän, lopullisemman tuntuisen. Se toki sopii viimeiseksi naulaksi arkkuun.

There Nearin soundipalikka ei varmasti yllätä ketään Dinosaur Jr.:n musiikkiin tutustunutta. Harvoin yhtyeen levyt ovat silti soineet alusta loppuun näin pehmeän koukuttavasti, ilman sen kummempia krumeluureja, vain bändin omaan patinoituneeseen kaavaan rakentaen.

Ilkka Valpasvuo

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua