Andrus Kivirähk. Kuvat: Siltala Kustannus
KIRJAT | Maaseutulomallaan tylsistyvä Oskar onnistuu vahingossa rakentamaan puhelimen, jolla hän saa yhteyden esineisiin.
”Kivirähk muistuttaa, että arkisista asioista löytyy mielikuvituksen avulla seikkailun aineksia.”
ARVOSTELU

Andrus Kivirähk: Oskarin ihmepuhelin
- Kuvittanut Anne Pikkov. Suomentanut Anja Salokannel.
- Orava-kirjat, 2026. 295 sivua.
Suomessa on paljon taitavia lastenkirjailijoita. Ehkä runsaan oman tarjonnan vuoksi käännetyt lastenkirjat jäävät helposti varjoon, elleivät kyseessä ole klassikot tai voimakkaasti markkinoidut kirjasarjat. Käännöksistä löytyy kuitenkin myös yksittäisten kirjojen kultakimpaleita.
Virolaisen Andrus Kivirähkin Oskarin ihmepuhelin (Orava-kirjat, 2026) on esimerkki käännöskirjasta, jonka soisi tulevan moderniksi käännösklassikoksi. Kivirähk on tunnetuimpia ja käännetyimpiä nykykirjailijoita Virossa. Suomessa Kivirähkin tuotantoa on julkaistu harvakseltaan 2000-luvun aikana.
Kivirähk kirjoittaa sekä lapsille että aikuisille, mutta kuten parhaimmilla kirjailijoilla usein, ei kohderyhmä ole yksiselitteinen. Myös aikuisille suunnatut teokset, kuten Riihiukko (suom. Kaisu Lahikainen; Otava, 2002), ovat sadunomaisia, kun taas lastenkirjat puhuttelevat vaivatta kaikenikäisiä lukijoita. Eri arvioissa Kivirähkin tyyliä on luonnehdittu muun muassa absurdiksi ja maagiseksi realismiksi virolaisella vivahteella.
Oskarin ihmepuhelin rakentuu maagisen realismin varaan. Se kertoo pojasta, joka joutuu vasten tahtoaan kesälomalle isoäitinsä luo jonnekin Viron maaseudulle. Sukupolvien välinen kuilu näkyy niin ruokapöydässä kuin käsityksissä loman vietosta. Tylsistynyt Oskar onnistuu kuitenkin vahingossa rakentamaan puhelimen, jolla hän saa yhteyden esineisiin. Sen jälkeen kesäloma saa aivan uuden suunnan.
Kun esineet alkavat puhua
Oskar alkaa puhelimensa avulla tutustua ympäristön arkisiin esineisiin ja havaitsee, että niiden näkökulmasta maailma (isoäidin talo tai puutarhan vaja) näyttää aivan erilaiselta. Koska Oskarilla on kädet ja jalat, hän voi auttaa esineitä toteuttamaan niiden haaveita, kuten viemään tuolin maailmanympärysmatkalle talon eri huoneisiin. Esineiden näkökulma tekee arkisesta ympäristöstä yhtä aikaa humoristisen ja hieman haikean: mitä miettii vajaan unohdettu polkupyörä tai rikkoutunut astia? Entä alati täyttyvä ja tyhjenevä roskakori?
Hyvän tarinan juoneen tietysti kuuluu, ettei suhde kaikkien esineiden kanssa muodostu mutkattomaksi ja hyväntahtoiseksi. Lopulta ihmepuhelin auttaa myös Oskaria ja isoäitiä löytämään uudenlaisen yhteyden.
Rauhallista ja salaviisasta
Kirjan kerronta on kauttaaltaan rauhallista ja salaviisasta. Monille nykyisille lastenkirjoille ominaista ylikorostettua huumoria ja jatkuvaa vauhdikkuutta kirjassa ei ole. Pelkkä ajatus puhuvista esineistä riittää kantamaan tarinaa. Kivirähk muistuttaa, että arkisista asioista löytyy mielikuvituksen avulla seikkailun aineksia.
”Olisikohan mahdollista soittaa myös keittiövälineille? Esimerkiksi sille kauhalle, jota isoäiti piti käsissään? Hän nosti puhelimen korvalleen ja kuiskasi: ’Haloo kauha! Kuuletko?’ Kuului puhelimen soittoääni. Sitten joku karjui Oskarin korvaan: ’Minä en voi nyt puhua! Olen töissä!’ ’Oletko sinä kauha?” Oskar kysyi. ’Kauha tietenkin! Minulla on nyt kiire, minun pitää kohta sukeltaa! Soita myöhemmin!’ Viimeiset sanat katosivat porinaan. Puhelu katkesi.”
Kirja sopii erinomaisesti yhteisiin lukuhetkiin lapsen kanssa. Se etenee melko lyhyin samanpituisin luvuin ja eri esineiden äänien kuvittelu tuo lukemiseen mukavaa vaihtelua. Kirja on ilmestynyt myös äänikirjana, jonka lukee tunnelmaan sopivasti eläytyen Antti Jaakkola. Tosin silloin näkemättä jäävät kirjan tyylikkäät alkuperäiskuvitukset, jotka on tehnyt graafikko Anne Pikkov.
Oskarin ihmepuhelimen on suomentanut kokenut kääntäjä Anja Salokannel ja teksti on kauttaaltaan miellyttävää luettavaa. Suomennoksen suoraviivainen otsikko ei kuitenkaan ole yhtä viehättävä kuin alkuperäisteoksen arvoituksellisempi Oskar ja asjad (englanniksi Oskar and the Things).
Oskarin ihmepuhelin osoittaa, että myös yksittäinen suomennos voi tuntua kirjalliselta löydöltä. Se on kirja, joka ei tyhjene yhdellä lukukerralla vaan, johon voi palata vuosienkin päästä. Toivottavasti Andrus Kivirähkiä saadaan lukea suomeksi tulevaisuudessa lisää.
Eemeli Hakoköngäs
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Ylevistä tavoitteista käytännönläheisiin harjoitustehtäviin – arviossa Ympäristökasvatuksen menetelmäkirja
KIRJAT | Essi Aarnio-Linnanvuoren teos on toimiva sekoitus käytännönläheisistä toiminnallisista menetelmistä ja niiden tutkimuksellisesta perustasta.
Ystävyyttä ja kohtalon kolhuja – arviossa Valérie Perrinin Kolmikko
KIRJAT | Ranskalaiskirjailija Valérie Perrinin uusin romaani on kirja ystävyydestä ja siitä, mitä kaikkea se kestää.
Tapahtui eräänä päivänä – arviossa Patrik Svenssonin Laupias murhamies
KIRJAT | Ruotsalaiskirjailijan tietokirja tai ”dokumenttiromaani” Laupias murhamies on kuvaus sadan vuoden takaisista kasvun ja edistyksen ajan alkuvuosista Ruotsista.
Lopetuspäätös ei pitänyt – arviossa Riitta Jalosen Henkivakuutus
KIRJAT | Kirjailijalle kirjoittaminen on henkivakuutus ja elinehto. Henkivakuutus on jo kertalleen lopettaneen Riitta Jalosen viidestoista romaani.




