Kuvat kuvakaappauksia elokuvasta.
ELOKUVA | Vain YouTubessa julkaistu mammuttimainen urheiludokumentti ilmentää uuden ajan elokuvantekoa parhaimmillaan.
”Pohjimmiltaan kyse ei koskaan ole vain urheilusta vaan siitä, mikä ihmistä pohjimmiltaan riivaa.”
Kuin kuvastimessa
Artikkelisarjassa esitellään kiinnostavia elokuvaharvinaisuuksia läpi historian ja annetaan vinkkejä niiden näkemiseen. Lue kaikki sarjan jutut täältä.
* *
The History of the Seattle Mariners. Yhdysvallat, 2020. Ohjaus: Jon Bois. Käsikirjoitus: Jon Bois ja Alex Rubenstein.
Jon Bois tekee dokumentteja Secret Base -nimiselle YouTube-kanavalle, joka aloitti vuonna 2012 SB Nation -urheilulehden jatkeena. Bois on kanavan tunnetuin journalisti ja sen vastaava tuottaja. Hänen dokumenttinsa baseballin ja amerikkalaisen jalkapallon historiasta ovat saavuttaneet suuren suosion niin sporttifanien kuin ummikoiden parissa.
Boisin dokumentit ovat erinomainen esimerkki modernin ajan mahdollistamasta pienen budjetin elokuvanteosta, jossa yksi mies, mikrofoni, editointiohjelma ja taustatyöhön käytetty vapaa-aika mahdollistavat ansioituneiden teosten tekemisen. Samalla Boisin teokset edustavat uutta huomiota saanutta dokumenttielokuvan alalajia, joka kuului vielä pari vuosikymmentä sitten tiukasti avantgarden puolelle eikä herättänyt suuressa yleisössä tunteita: essee-elokuvaa.
Internet on mahdollistanut essee-elokuvan nousun marginaalista valtavirtaan. Asiassa on puolensa ja puolensa. Genren ympärille on YouTube-alustan algoritmien ja katsojakunnan gentrifikaation vuoksi muodostunut liuta kliseitä: Videoilla on tekotaiteelliset nimet. Niiden lähtökohdat ovat sensationalistisia ja tarttuvat liikaa ajankohtaisuuksiin. Ne nojaavat väsyttävän paljon niin kutsutun Bread Tuben amerikkalais-vasemmistolaiseen agendaan eli eivät osaa antaa aihetta tunteville uutta analysoitavaa. Kaikki on valmiiksi ajateltua, vitsit formalistisia ja ennalta kerrottuja.

* *
Esseefilmeissä on usein kirouksena purppura proosa: mittaa pidentävät tyhjien ylisanojen litaniat, jotka kuulostavat messeviltä mutta eivät lisää katsojan tietomäärää. Toisin sanoen ne ovat suoranaista nuorten yliopisto-opiskelijoiden mannaa. Lukeminen korvataan monologien kuuntelemisella ja mukana nyökyttelemisellä.
Toisaalta joukkoon mahtuu merkittäviä teoksia, jotka kohoavat mössön yläpuolelle. Näitä esseeteoksia ei aina ymmärretä elokuviksi, koska ne ovat ”vain videoita”. Esimerkiksi TMDB-elokuvatietokantaan ei hyväksytä vain YouTubessa julkaistua materiaalia, mikä ilmentää ylimielistä elitismiä enemmän kuin todellisuutta. (Tämän vuoksi TMDB:tä pohjanaan käyttävästä Letterboxd-palvelusta katoaa elokuvia, joskus jopa vuosien jälkeen.)
Boisin dokumentteja on kohdannut TMDB:ssä sama kohtalo. Se on väärin. Hänen teoksensa ovat esteettisesti yhteneväisiä, ajateltuja ja dokumentaristisia sanan varsinaisessa merkityksessä. Ne ovat tv-uutisia painavammin kovaa journalismia, vastineita syväluotaaville pitkän kaavan jutuille. Arkistomateriaalina nähdään valtava määrä lehtileikkeitä, valokuvia, lainauksia historiakirjoista ja videotallenteita. Tässä suhteessa ne ovat sukua PBS-tv-kanavalle historiallisia tv-sarjoja ohjanneen Ken Burnsin teoksille.
Tärkein ja omaleimaisin osa Boisin elokuvien estetiikkaa ovat tietokoneella luodut taulukot, jotka havainnollistavat urheilun kummallisia lainalaisuuksia: joukkueiden nousuja ja laskuja, anomalioita, huippu-urheilijoiden suurimpia suorituksia. Kamera kiertää kolmiulotteisten ja joskus tornitalojen lailla taivaisiin nousevien pylväiden välissä etsien niiden lomasta totuuksia siitä, mitä urheilu voi sytyttää ihmisen sydämessä.

* *
On olemassa eräs urheilufanien alalaji: statistiikkamies (sillä miehiä useimmat tähän joukkoon kuuluvista henkilöistä ovat). Statsiukko tietää, kuka on kautta aikojen nuorin maalintekijä Kroatian käsipalloliigassa tai kuka oli vuonna 2003 eniten peliaikaa saanut Winnipeg Jetsin pelaaja. Hänellä on pään sisällä numeroiden ja anekdoottien kirjasto, jota täydennetään ja korjataan netin, kirjojen, Trivial Pursuit -iltojen ja sukulaissielujen avulla.
Boisin dokumentit ovat statistiikkamiesten riemujuhlaa ja heidän kunnianpalautuksensa. Teosten aiheena on useimmiten urheilu, joskus jokin muu kuten politiikka, mainossähköpostit tai lennättimen historia – joita käsitellään täsmälleen samalla tavalla kuin urheilua: tilastojen, anekdoottien ja aikalaistodistusten kautta. Mutta pääasiassa Boisin aiheena on urheilu ja sen avautuminen loistoonsa, emotionaaliseen huippuunsa, numeroiden kautta.
Kirjallisuuden puolella toistellaan kliseetä, että esseet ovat onnistuneita, jos lukija lukee niitä mielellään tietämättä mitään aiheesta. Väite on vähänkin tarkemmin ajateltuna ontuva ja usein ihan vain väärä. Mutta ymmärretään se tässä tapauksessa silti kehuna: Bois onnistuu samassa videon puolella. Kertojaääniä on yleensä kaksi, Bois ja vaihtuva kanssakäsikirjoittaja, nyt käsillä olevan teoksen tapauksessa kanssajournalisti Alex Rubinstein. Kummankin puhujan äänenkäyttö on miellyttävää, rauhallista, runsas huumori kuivaa ja lakonista.

* *
Boisin dokumentit ovat pitkiä, jotain elokuvan ja minisarjan väliltä. The History of the Seattle Mariners (2020) ei ole poikkeus. Se on myös tekijänsä magnum opus. Kuten moni muukin tekijänsä teos, dokumentti seuraa joukkuetta, joka on lajin, tässä tapauksessa baseballin, kannalta tärkeä mutta joka ei ole koskaan päässyt sille tasolle, jolle sen kaiken järjen mukaan pitäisi yltää.
Bois käy tietoisesti lävitse amerikkalaista menestystarinaa vastaan kuvaamalla rakastettavia luusereita, jotka eivät saa haukkua omenapiirakasta vaan nuolla muruja lattialta. Lähes nelituntisena filmi käy nimensä mukaisesti koko Seattle Mariners -joukkueen historian voitoista onnettomuuksiin, sankareiden ja konnien elämänkohtaloista suuriin virtauksiin… Vuonna 1932 tapahtuneesta tuhopoltosta alkava saaga päättyy toisenlaiseen paloon ja hiipumiseen. Samalla Bois ja Rubinstein muistuttavat ironisesti, että kyse on kuitenkin vain baseballista, kaikkein tylsimmästä suurista amerikkalaisista urheilulajeista.
En ole koskaan jaksanut seurata baseballia. En tiedä lajista paljoa, mutta sattumoisin seurasin juuri Seattle Marinersin otteluita, kun yritin aikanaan päästä lajiin sisälle. Tämä silti tuskin vaikutti siihen, että historiikki joukkueesta imaisi minut mukaansa. Samalla tapaa se on hurmannut monet muut elokuvan ystävät, jotka eivät välitä baseballista tuon taivaallista. Monia se on liikuttanut jopa kyyneliin asti, mikä on saavutus kieli poskessa tilastoa toisensa perään tykittävältä urheiludokumentilta. Bois osoittaa Seattle Marinersin historian, fanikulttuurin ja joukkueen ympärille rakentuneen rakkauden kautta, mikä urheilussa herättää intohimoja. Pohjimmiltaan kyse ei koskaan ole vain urheilusta vaan siitä, mikä ihmistä pohjimmiltaan riivaa.
Mikko Lamberg
The History of Seattle Mariners on tietysti katsottavissa YouTubesta. Koneen Säätiö on tukenut Mikko Lambergin kirjallisuus- ja elokuvakritiikkiä vuonna 2026.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Kuin kuvastimessa #51: Itke rakastettu sydän (1974)
ELOKUVA | Maurice Pialat’n ohjaama teos kuolemasta perhepiirissä on äärimmäisen koruton ja siksi todellisempi kuin useimmat aihetta käsittelevät elokuvat.
Kuin kuvastimessa #50: Kaupunki liekeissä (1979)
ELOKUVA | Hulvaton katastrofikalkkuna on tyyppiesimerkki populaarielokuvan buumista, josta ei mielellään puhuta.
Kuin kuvastimessa #49: The Water Magician (1933)
ELOKUVA | Japanilainen melodraama sirkusesiintyjän rakkaudesta on vähän tunnettu merkkiteos merkittävältä ohjaajalta.
Kuin kuvastimessa #48: The Marshal’s Two Executions (2018)
ELOKUVA | Romanialaisen ohjaajan lyhytdokumentti esittää, miten historiallinen pahuus selitetään kansallisen yhtenäisyyden nimissä hyväksi.




