Neljäsataa vuotta sitten Skotlannin nummilla – arviossa Kaisa Viitalan Klaanin tulevaisuus

Kuvat: Karisto / Essi Svan

Nummien kutsu -sarjan kolmannessa kirjassa Klaanin tulevaisuus (Karisto, 2026) Skotlannin ylämaille muuttanut englantilainen Agnes totuttelee elämään klaanin päällikön, Fingalin MacTorrianin, tuoreena vaimona. Kirjasarjan kahdessa ensimmäisessä kirjassa Agnes muutti Edinburghiin ja opetteli elämään seurapiireissä herättäen huomiota liikkumisesteisenä nuorena naisena. Agnes ja Fingal eivät salamarakastuneet, vaan valheiden kautta Agnes joutui Fingalin matkaan Gilleshielin linnaan.

Kaisa Viitala (ent. Ikola) oli vain 13-vuotias julkaistessaan ensimmäisen kirjansa Lauran syyslukukausi (1987). Tunnetuksi hän tuli kymmenosaisesta Hullu luokka -nuortenkirjasarjasta (1990–2000), jonka kaksi ensimmäistä osaa hän kirjoitti yhdessä Minna Kulmalan kanssa.

Sittemmin Kaisa Viitalan teoslista onkin kasvanut varsin kattavaksi. Mielenkiintoisimpia ovat historialliset romaanit, joihin Nummien kutsu -sarjakin kuuluu. Viitalan historiantutkijatausta antaa 1700-luvulle sijoittuvaan kirjasarjaan vahvan asiantuntijaroolin. Kirjoja lukiessa pystyy aistimaan, miltä kahtia jakautuneessa kuningaskunnassa näytti ja tuoksui. Viitalan teksti on erinomaisesti ja elävästi kirjoitettua.

Verrattuna kahteen edelliseen kirjaan Klaanin tulevaisuus on huomattavasti raskaampi lukea. Klaanin vieraana ja Klaanin suojeluksessa -kirjoissa päähenkilö Agnes kasvoi henkisesti ja oppi elämästä uusia asioita. Agnes joutui itsenäistymään, koska ei pystynyt Skotlannissa enää tukeutumaan ulkomaille lähteneisiin vanhempiin.

Kirjasarjan kolmannessa osassa Agnes ja hänen ajatuksensa junnaavat hieman paikoillaan eikä uusi linnanrouva enää vaikuta lukijaa tuoreilla ajatuksilla. Tarinassa sattuu ja tapahtuu, mutta koska suurin osa niistä kuvataan Agnesin kautta, tuntuvat hänen mietteensä välillä itsekeskeisiltä ja empatiakyvyn puutteisilta. Toivon mukaan kirjasarjan viimeisessä osassa Agneskin pääsee eroon sisäisistä demoneistaan ja oppii elämään hetkessä.

On upeaa, että suomalaiseen ns. feel good -kirjallisuuteen saadaan monenlaisia sankareita ja monenlaisia teemoja. Kaisa Viitalan oma tausta ja historiantietämys antavat Agnesin tarinalle uudenlaisen näkökulman, jota on kaivattu.

Erityismaininta Viitalan gaelin kielen taidosta. En olisi koskaan uskonut lukevani suomenkielistä kirjaa, jonka kirjoittaja osaa kirjoittaa myös gaelin kielellä. Wikipedia kertoo, että tänä päivänä gaelin kieli on elinvoimainen enää Hebridien saarilla ja osassa Skyen saarta. Silti suomalainen kirjailija käyttää kirjassaan tätä lähes kadonnutta kelttiläistä kieltä.

Petra Stolt

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua