Laulavat sisarukset uupuivat lopulta toisiinsa – Olka Horila ohjaa Harmony Sistersin tarinan Pyynikille

Olka Horila. Kuva: Ritva Alpola

Ritva Alpola, teksti

Kun Riihimäen teatterin ja Aleksanterin teatterin taiteellista johtajaa Olka Horilaa pyydettiin ohjaamaan Pyynikin kesäteatteriin musiikkinäytelmä oman aikansa tunnetuimmasta yhtyeestä Harmony Sistersistä, hän ihastui ikihyviksi, sillä hänen pitkäaikainen haaveensa oli ollut voida joskus tutkia Pyynikin kesäteatterin pyörivän katsomon dramaturgisia mahdollisuuksia. Nyt oli tuo hetki, joten Horila myöntyi oitis.

Musiikkinäytelmän pohjaksi oli kaavailtu Elina Snickerin näytelmätekstejä aiheesta. Vaikka teksti oli historiallisesti tarkka ja täynnä kiinnostavia yksityiskohtia, kokonaisuus ei aivan vastannut Horilan näkemystä. Hän saikin luvan muokata tekstejä haluamallaan tavalla sekä yhdistää niihin omaa materiaaliaan.

– Halusin näytelmään mukaan myös siskosten välisen eripuran ja sen, minkälaisia uhrauksia he joutuivat tekemään yksityiselämässään sitoutuessaan tähän bändiin, sekä kasvattaa äidin roolia näytelmän näkökulmahenkilöksi. Kun näihin suostuttiin, tästä tuli lopulta mun teos, valaisee Olka Horila produktion taustoja.

Miten kotkalaisista Valtosen sisaruksista sitten tuli tuo kuuluisa Harmony Sisters -yhtye? Kuka heidät ”löysi”?

– He löysivät itse itsensä, yllättää Olka Horila.

– He opettelivat elokuvissa kuulemiaan kolmisointuja ajatellen, että kyllä hekin osaisivat sillä tavalla laulaa. He harjoittelivat keskenään ja sitten he suorastaan tyrkyttivät itsensä ensimmäiselle keikalleen Kotkan työväentalon syystanssiaisiin, kertoilee Horila nostalgisen viehättävää tarinaa 1930-luvulta.

– Siitä se lähti, mutta radiohan heistä kuuluisia teki.

Valtosten sisarustrioa esittävät Anna-Sofia Tuominen, Nomi Enckell ja Matleena Junttanen. Kuva: Katri Dahlström

* *

Harmony Sisters -näytelmässä kuullaan runsaasti Harmony Sistersin musiikkia ja kohtauksissa liikutaan siellä missä siskoksetkin liikkuivat: levytysstudiossa, rintamakiertueilla sekä monilla estradeilla niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Ruotsi oli heidän äidinkielensä, mutta he olivat nopeita oppimaan muitakin kieliä, kuten englantia ja saksaa.

Entäs se aika, jota Suomessa elettiin ja jossa siskokset elivät? Sota vei suuren osan heidän nuoruudestaan. He toivat kuitenkin lohtua ja iloa kuulijoilleen. Miten tässä näytelmässä on tasapainoiltu keveän tunnelman ja raskaampien sointujen välillä?

– Tietyllä tavalla vuoristorataahan se on ollut, mutta kun kuulija tulee vaikuttuneeksi jostakin, tunnekanava on silloin auki. Näytelmässä on paljon haikeita, dramaattisia ja jopa järkyttäviä sävyjä, mutta sen vastapainona on huumoria ja koomisia kohtauksia, ohjaaja kuvailee.

Suuresta suosiostaan huolimatta Valtosen laulavia sisaruksia arvosteltiin ankarasti heidän Saksan-kiertueestaan. Sota-ajan kuohuissa sitä pidettiin sopimattomana Hitlerin hännystelynä.

– Valinta ei kuitenkaan ollut siskosten oma, vaan heidät velvoitettiin lähtemään, Olka Horila selventää.

Tiedostustilaisuudessa nähtiin otteita näytelmästä. Kuva: Ritva Alpola

* *

Sisaruushan on usein se pisin ja merkityksellisin ihmissuhde. Millainen se oli Valtosen siskoksilla?

– Sisaruus on siinäkin mielessä merkillinen suhde, että sisarille voi olla epäkohtelias ja suorasukainen, koska tietää, ettei sisaruuden side katkea” kuvailee Horila ja lisää, että tytöt joutuivat kuitenkin tekemään niin paljon uhrauksia yhtyeensä vuoksi, että heidän väleistään tuli ajan mittaan hyvin huonot.

Olka Horila kertoo siskosten matkustaneen viimeisinä esiintymisvuosinaan keikkapaikoille jopa eri junavaunuissa, eivätkä he enää puhuneet keskenään.

– Siskot uupuivat toisiinsa, Horila tiivistää.

Huolimatta huononevista väleistä, erimielisyyksistä ja katkeruudesta, kukin siskoksista oli silti päättänyt pysyä yhtyeessä. Mutta kun se päättyi, se todella päättyi. Yhtyeen lopettaessa siskojen välinen yhteys katkesi kokonaan.

Viidentoista vuoden yhteinen aika jätti heihin jokaiseen syvän jäljen. Siskosten välirikko oli kuitenkin liian kallis hinta tähteydestä.

– Heiltä jäi paljon asioita käsittelemättä, ja he kaikki elivät vanhuutensa yksin, toteaa Olka Horila surullisen tosiasian.

Matleena Junttanen, Nomi Enckell ja Anna-Sofia Tuominen. Kuva: Ritva Alpola

* *

Ohjaaja Olka Horila mainitsi heti haastattelun alussa, että hänestä oli tärkeää korostaa näytelmässä siskosten äidin merkitystä. Millainen äiti siis oli?

– Äiti oli syvästi uskonnollinen ihminen. Hän saattoi ommella vanhoista verhoista tytöilleen esiintymisasuja, mutta ei halunnut tulla ravintoloihin kuuntelemaan ja katsomaan heitä. Äiti myös auttoi tyttäriään hoitamalla heidän lapsiaan. Ja avioerojensa jälkeen tytöt palasivat ensin kotiin äidin luokse.

Entä jaksoiko äiti olla mukana näissä kaikissa käänteissä? Vai jäikö hän sivuun?

– Ei suinkaan, vaan hän kulki tyttäriensä rinnalla koko matkan. Äiti onkin ollut miltei neljäs harmonysister, Olka Horila luonnehtii.

Sisaret ovat syytelleet toisiaan myös avioliitto-ongelmistaan, koska kiertue-elämä esti tavanomaisen perhe-elämän. Aika ei vain tahtonut riittää. Se on harmillista, mutta menestyminenhän oli ollut heidän yhteinen tavoitteensa. Yhdessä he olivat myös selviytyneet vaikeista vuosista, keränneet mainetta, olleet iloisia, juhlittuja ja ihailtuja.

Mahtoiko siskoksilla olla keskinäistä kateutta ihailluksi tulemisen suhteen?

– Ei siinä asiassa, mutta merkille pantavaa on se, etteivät tytöt olleet nähneet lapsuudessaan parisuhteen arkea, koska heidän isänsä kuoli niin varhain. Sen tähden tyttäret ehkä janosivat rakkautta ja huomiota miehiltä, Olka Horila arvelee.

– Tätä heidän äitinsäkin suri. Tyttärien avioliitot saattoivat epäonnistua myös siksi, että heillä oli kenties liian ruusuinen ja väärä käsitys siitä, mitä rakkaus on.

Anna-Maija Tuokko tekee näytelmässä merkittävän äidin roolin. Kuva: Katri Dahlström

* *

Kuinka laulut punoutuvat Pyynikin kesäteatterissa nähtävän näytelmän teemoihin?

– Tämähän ei ole musikaali, joten tarinaa ei lauleta eteenpäin, Olka Horila huomauttaa.

– Harmony Sisters esittää useissa kohtauksissa kappaleitaan, ja niiden tematiikka nivoutuu osaksi esitystä.

Horil myös nostaa esiin, että koko näytelmän äänisuunnittelu on tehty Harmony Sistersin kappaleiden pohjalta. Heidän tuotantonsa lisäksi kuullaan myös muuta aikalaismusiikkia. Lisäksi mukana on näytelmän musiikin sovituksesta vastaavan Niina Alitalon säveltämää tyyliin sopivaa materiaalia.

Näytelmän esityssovitukset on tehty tarkalla korvalla alkuperäistä henkeä noudattaen. Horilan mielestä näytelmässä kuultava musiikki on todella rikasta ja monipuolista.

– Nämä kappaleet ovat hienoja, hän kehuu.

Harmony Sistersin laulut ovatkin melodisia ja tarttuvia, mutta paljolti edellisten sukupolvien juttu. Miten laulut resonoivat ohjaaja Olka Horilassa ja nuorissa esiintyjissä?

– Monet kappaleet elävät yhä, Horila sanoo.

Jotkut ovat selvästi vieraita nuoremmille, mutta nämä laulut ovat kuitenkin soineet vielä Olka Horilan lapsuudessa niin paljon radiossa, että harva kappale oli hänelle itselleen vieras.

Olka Horila on Riihimäen teatterin ja Aleksanterin teatterin taiteellinen johtaja. Kuva: Ritva Alpola

* *

Oliko helppo löytää ääniltään toisiinsa sopivat laulavat näyttelijät? Olka Horila kertoo, että haku oli rajattu.

– Koelauluun kutsuttiin ennestään hyviksi tiedettyjä laulajia, joita sitten laulatettiin eri komboissa. Mehän halutaan, että ihmiset poistuvat esityksestä ajatellen, että oli se Harmony Sisters hyvä, mutta nämä ne vasta hyviä olivatkin°

Tiedotustilaisuuden pienen näytteen perusteella näytelmän sisarukset tuntuvatkin olevan oikeissa nahoissa Harmony Sisters -rooleissaan. Ja heidän ääntensä ”kolmisointuisuus” olikin tullut testatuksi jo koelaulun yhteydessä.

Onko siis odotettavissa onnistunut kesä? Ohjaaja Horila uskoo niin. Hän kutsuu näitä nuoria naisia musiikkiteatterin ammattilaisiksi kehaisten vielä lopuksi heidän loistavaa työmoraaliaan. Valtosen sisariksi valitut Anna-Sofia Tuominen (Maire), Nomi Enckell (Vera) ja Matleena Junttanen (Raija) laulavat esityksissä siinä ja silloin, mutta muu musiikki tulee nauhalta. Siskosten äitinä on kokenut ja kouliintunut Anna-Maija Tuokko.

Näytelmä herättää varmaan tuntemuksia niissäkin, jotka eivät ole sota- tai muita entisiä aikoja kokeneet. Musiikkihan on kaikille ihmisille tärkeä muistojen lähde ja kirvoittaja. ”Tämä näytelmä koskettaa meitä myös historian ja isovanhempien kautta, minulla itsellänikin on välillä sellainen olo, että larppaan tässä oman mummoni elämää!” Olka Horila pohtii myös nykyajan kriisien vaikutusta kokemusmaailmaamme sekä havahtumistamme siihen, että tässäkin näytelmässä nähtyjen kaltaiset tapahtumat saattavat toistua.

Mitkä ovat ohjaajan mielestä näytelmän tärkeimmät painopisteet? Olka Horila sanoo, että hänellä oli voimakas johtoajatus tuoda esiin sisaruutta ja sen eri vaiheita. Hän kiteyttää Harmony Sistersistä kertovan musiikkinäytelmän ytimen:

–Kyseessä on sydämeenkäyvä tarina sisaruudesta ja siitä ikuisesta huolesta, jota äiti kantaa omista lapsistaan.

Harmony Sisters Pyynikin kesäteatterissa. Ensi-ilta 10.6.2026. Esityksiä 8.8. asti. Esityskalenteriin tästä.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua