Uchican veljekset.
ESSEE | ”Sosiaalisen median aikakauden yksinäisyyden ja mielipiteiden polarisoitumisen keskellä empatiakyvyn ja ihmiselämän mahdollisuuksien merkitys on vain korostunut”, Topi Lepojärvi kirjoittaa.
Tämä teksti sisältää juonipaljastuksia siinä määrin kuin on välttämätöntä hahmojen ja näiden taustatarinoiden ymmärtämiseksi, mutta välttelee suurimpien hahmoja koskevien juonenkäänteiden paljastamista.
* *
Nuori Sasuke Uchiha ihailee ja kadehtii vanhempaa veljeään Itachia, joka on koulusta ennätysajassa valmistunut erikoislahjakkuus. Itachilla ei kuitenkaan ole koskaan aikaa Sasukelle. Heidän isänsäkään ei tunnu huomaavan kuin Itachin.
Vasta 13-vuotias Itachi kantaa harteillaan häntä ympäröivien aikuisten odotuksia, ja lahjakkuus tekee asiat yksin suorittavasta isoveljestä etäisen. Kiltissä, ikäistään vanhemmalta vaikuttavassa ja huolen juonteiden merkitsemässä Itachissa on pinnan alla kytevää synkkyyttä, jota lähipiiri ei ymmärrä. Itachi on kokenut nuorelta iältä maailman väkivaltaisuuden ja näkee tulevaisuuden, jota kohti hänen ylpeän sukunsa tie johtaa. Sasuke taas on liian nuori ymmärtämään perheessä vallitsevaa jännitettä, eikä hän tiedä valinnoista, joita Itachi joutuu tekemään.
Isoveli itse sanoo olevansa aina olemassa Sasukea varten – vaikka sitten vain esteenä, joka Sasuken on ylitettävä. Sanoihin kätketty merkitys selviää Sasukelle vasta myöhemmin, kun huoleton lapsuus on enää vain tuskaisa muisto. Kun vanhemman veljen viitoittama polku avautuu Sasuken edessä, tämän on tehtävä omat valintansa.*
Naruton luojalla Masashi Kishimotolla on itsellään vanhempi identtinen kaksoisveli Seishi, joka on niin ikään mangaka. En redusoisi taidetta sen tekijän henkilökohtaisiin kokemuksiin, mutta ei liene yllätys, että veljeys on sarjan ytimessä.
Naruto Team.
* *
Sasukelle menneisyys on myöhemmin unelma, johon ei voi palata. Hänen ympärillään maailma kuitenkin jatkaa kulkuaan. Kylmän kuorensa alla Sasuke on tunteiltaan myrskyävä nuori, joka näkee maailman tekopyhyyden, mutta hahmottaa samalla todellisuuden vain oman kokemuksensa kautta. Uchihan suvun saaga on täynnä salaisuuksia, jotka selviävät niin Sasukelle kuin kärsivälliselle katsojallekin vasta myöhemmin.
Sarjan päähenkilö Naruto taas on kasvanut ilman läheisiä ihmissuhteita. Naruto tietää Sasuken olevan yhtä yksinäinen kuin hän, mutta ei koe itseään riittäväksi tähän verrattuna. Vaikka hän saa sarjan mittaan hyviä ystäviä, ja vaikka hän vuorostaan inspiroi niitä, jotka ovat kokeneet saman yksinäisyyden kuin hän, Naruto kaipaa juuri Sasuken hyväksyntää.
Mutta Sasuke, jolle kaikki lapsuudessa turvallisena koettu on paljastunut valheeksi, ei kykene samanlaiseen ystävyyteen. Menneisyyden vääryyksien kostaminen on hänelle kaikennielevä elämäntehtävä, jonka vuoksi hän kieltää uudet siteet ihmisiin itseltään.
Koska Naruto ei ole kokenut lapsuudessaan läheisiä ihmissuhteita, niillä on hänelle korkea arvo. Siksi hän ei voi vain katsoa sivusta, kun Sasuke ajautuu yhä tuhoisammille teille. Hän ei koe voivansa tavoitella omia päämääriään, jos ei voi edes pelastaa ystäväänsä itseltään, mutta Sasuke karkaa aina vain kauemmas.
Naruton matkan varrella lukija tai katsoja oppii, että kokemukset eivät koske vain Naruton ikäluokkaa. Oli hahmo sitten Naruton ystävä tai vihollinen, jokainen on käynyt läpi samat kasvukivut ja menetykset, saman yksinäisyyden ja ystävyyden, keskinäisen kilpailun – ja toisten puolesta uhrautumisen.
* *
Moni hahmo kantaa mukanaan hiljaista traumaa. Parhaiten tämä tiivistyy Naruton opettajissa. Ystävällisten hymyjen ja kannustavien sanojen taakse kätkeytyvät suurimmat menetykset, ja vanhempi polvi toivoo voivansa estää nuorempia polvia toistamasta omia virheitään. Kun menneisyyden haamut palaavat kummittelemaan, sodista selvinneet joutuvat näkemään heille tärkeiden ihmisten muuttuneen. Välillä he joutuvat samalla kasvokkain omien tekojensa kanssa.
Kyyneleet ovat sallittuja, sillä ne kertovat, kuinka tärkeä jokin on. Kishimoto on kirjoittajana ymmärtänyt, että tragedia ei ole vain kärsimystä. Naruton hahmojen traaginen luonne juontuu tilanteista, joissa hyväsydämisten ihmisten on tehtävä valintoja, jotka ylittävät kenen tahansa kyvyn kantaa niiden moraaliset seuraamukset. Oikea ja hyvä eivät välttämättä ole samoja asioita, eikä tragedia ei ole vain onneton kohtalo, vaan muistutus onnesta, joka olisi voinut olla.
Naruto sijoittuu kunniakäsityksille rakentuvaan maailmaan, jossa tarve turvata rauha johtaa väkivaltaan, joku pelastuu toisen kärsimyksen ansiosta, ja viha syntyy halusta suojella jotain rakastettua. Todellisia vastustajia ovat muuttumattomat ja jähmeät organisaatiot, joiden johtajat ovat valmiita uhraamaan ja käyttämään hyväkseen yksilöitä itse määrittelemänsä suuremman hyvän nimissä.
Naruto ei kuitenkaan koskaan hyväksy tätä. Hän haluaa kohdata jokaisen ihmisen ihmisenä. Naruto muuttaa maailmaa olemalla lähipiiriään varten ja haluamalla ymmärtää heitä.
Läheistenkään sanat eivät kuitenkaan välttämättä auta niitä, jotka ovat kokeneet liikaa, nähneet liian paljon. Kuten vanki kaipaa vain vapauteen, ihminen ei näe hyvää tai pahaa, kun hänen elämänsä on painajaista. Todellisuus jossa elämme vaikuttaa siihen, miten itse todellisuuden näemme, ja näin syntyy kierre.
Pohjimmiltaan Naruton vihollisten tarina on hänen omansa, ja hänellä on mahdollisuus katkaista vihan kierre. Naruto tietää aina, että hänestä välitetään, ja se auttaa häntä sovittamaan hänen oman hylättynä ja halveksittuna kasvamisen kokemuksensa.
Zabuza & Haku.
* *
Hahmoja voi analysoida, niistä voi kirjoittaa esseitä, niiden tekoja voi tuomita tai niitä voi luokitella moraalisin perustein. Mutta jos ei ole todella kokenut, mitä toinen ihminen on kokenut tai joutunut tekemään samoja valintoja, ei voi todella sanoa, mitä tekisi tämän asemassa. Fiktion kautta voimme myös ymmärtää, että ihmisen tarina ei ole ohi niin kauan kuin hän on elossa, ja vasta hahmon tarinan päätöksen myötä voimme nähdä, mitä kaikki sitä edeltävä tarkoitti.
Ihmisen identiteetti muodostuu aina suhteessa muihin, ja joka yrittää luoda itsensä ilman muiden apua, unohtaa lopulta kuka on. Mutta myös muilta matkittu identiteetti on tyhjä. Todellinen voimavara on itsetuntemus, ja todellinen itsensä tunteminen on myös omien rajojen tuntemista ja muihin luottamista.
Jokainen meistä elää omassa todellisuudessamme, kuten Itachi kertoo Sasukelle, ja kuvamme maailmasta saattaa paljastua kuvitelmaksi. Kuvamme toisista ihmisistä voi olla harhaa. Moni valitsee silti ennemmin vaikka huonon seuran kuin yksinäisyyden. Jokainen haluaa tuntea olevansa arvokas jollekulle muulle.
Loppujen lopuksi Kishimoton luoma mangasarja kuitenkin kertoo, että todellinen välittäminen on olemista toista varten, vaikka tämä itse ei sitä näkisi, läheisen asettamista omien päämääriensä edelle itsestään silti luopumatta, sen hyväksymistä, että toisen on valittava oma polkunsa, ja ymmärrystä tämän valintoja kohtaan.
Topi Lepojärvi
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
En nukahtanut, kun kuuntelin keskustelua kulttuuripolitiikasta ja kulttuurin tilasta
KOLUMNI | Marja Heinonen päätyi sattumalta kuuntelemaan Helsingin Tiedekulmassa järjestettyä keskustelutilaisuutta kulttuuripolitiikasta ja Yleisradiosta murroksessa.
Piti tulla päräyttävää, mutta tuli ihanhyvää
ESSEE | Väite kirjallisuusarvostelujen tai -juttujen ”toimimattomuudesta” on ongelmallinen, Kari Heino kirjoittaa kolumnissaan.
Hercule Poirot’n monet kasvot – Kolme Idän pikajunan arvoituksen päähenkilön tulkintaa
ESSEE | ”Monelle juuri filmatisoinnit ovat näkemyksiä, joiden mukaan Hercule Poirot’n hahmo mielletään. Toisaalta elokuvaversiot ovat saaneet kritiikkiä siitä, miten ne ovat muokanneet hahmoa.”
Väliaikaklippi Euroviisuissa paljasti kilpailun poliittisen luonteen, ja siksi pää puskassa on huono taktiikka
KOLUMNI | Suomea edustavien Pete Parkkosen ja Linda Lampeniuksen Liekinheitin on ennakkosuosikki, mutta viisuvoittajaa tärkeämpää olisi käydä rehellinen keskustelu Israelin asemasta kilpailussa.