Anton Montin Ultrat vie italialaisen jalkapallomaailman sairauksiin

Kuva: Miikka Pirinen / S&S

Anton Montin Ultrat – Väkivalta ja mafia Italian jalkapallokatsomoissa (S&S, 2026) johdattelee italialaisen yhteiskunnan loistoon, mutta myös pimeille puolille. Lukijalle kirjan alku on työläs.

Ei auta, että on viidenkymmenen vuoden aikana katsonut lähes kaikki Italian pelit jalkapallon MM-kisoissa. Sillä ei ole merkitystä, että on nähnyt italialaisjoukkueiden ottelut Mestareiden liigassa tai on ollut stadionilla katsomassa Serie A:ta.

Myöskään Coppolan Kummisetä-elokuvat eivät pelasta lukijaa mafiakuvausten äärellä. Kirjan alkuosa on täynnä suomalaiselle lukijalle vieraita nimiä. Epäilemättä ne ovat italialaisille yhtä tuttuja kuin Jari Aarnio suomalaisille.

Alun sokkeloissa nousee epäilys, kannattaako kirjaa lainkaan lukea. Italian kulttuuria vain rajallisesti tuntevalle riittäisi yleinen tieto mafian sotkeutumisesta Italian jalkapalloon. Lukuisat erisnimet vain sotkevat asiaa.

Lisäksi ovat kiusaamassa kirjan rakenteelliset ongelmat. Samoista asioista kirjoitetaan moneen kertaan. Monti viittailee edellä sanomaansa, ja toisaalta hän lupaa, että puheena olevaa aihetta käsitellään kirjan myöhemmissä osissa.

Kaikesta huolimatta teos kannattaa lukea, jos on kiinnostunut Italian todellisuudesta ja yleensä jalkapallon kehityksestä ja yhteiskunnallisesta merkityksestä. Loppuosassa lukijaa ei hukuteta vieraisiin italialaisnimiin.

Jalkapallo ei ole vain urheilua, vaan globaali mahti, joka vaikuttaa jopa suurvaltapolitiikkaan. Eri maista kotoisin olevien ihmisten välillä se on toiseksi yleisin kansallisuuksia yhdistävä puheenaihe. Yleisin on ilmasto, koska jokaisessa maailmankolkassa vallitsee jokin säätila.

Nykyään jalkapallo kuuluu urheilupalstojen lisäksi taloussivuille. Esimerkiksi Italiassa se on merkittävä tuotantoala. Se työllistää suoraan 130 000 ihmistä ja synnyttää 0,53 prosenttia bruttokansantuotteesta.

Seurojen rinnalla maajoukkue on sivuasia. Francesco Tottin mukaan vuoden 2006 maailmanmestaruutta juhlittiin vain yksi ilta, mutta AS Roman Italian-mestaruutta koko kesä.

* *

Ultrat eli äärimmäiset kannattajat ovat toisaalta jalkapallon ydintä ja toisaalta sen sairasta marginaalia. He ovat melko nuoria faneja, jotka valtaavat halvimmat paikat stadionien kaarteista. Peli näkyy sieltä kaikkein heikoimmin, mutta aina sillä ei ole suurta väliä, sillä ultrien päävastustajia ovat muiden joukkueiden ultrat. Suurimmilla seuroilla on monia ultraryhmiä.

Monti kertoo lukemattomia esimerkkejä ultrien väkivallasta. He eivät kuitenkaan survo hengiltä kaikkia näkemiään ihmisiä. Vastapuolen ns. tavalliset kannattajat saavat olla rauhassa.

Jalkapallolegenda Johan Cruyffin sanoin jokaisella haitalla on etunsa. Ultrat muistuttavat jalkapallon romanttisista ajoista, jolloin tv-raha ei ollut vallannut koko lajia. Oli Tottin ja Paolo Maldinin kaltaisia hahmoja, jotka pelasivat yhdessä seurassa koko ikänsä.

Kirja auttanee ymmärtämään HJK:n ja HIFK:n taannoisia hulinoita. Suomen maajoukkueeseen liittyvä pohjoiskaarteen käsite saa selityksensä. Monti avaa näkymiä myös siihen Sisiliaan, jossa Joel Pohjanpalo mättää maaleja.

Moni voi yllättyä, että eos on alkuaan kirjoitettu suomeksi, sillä Anton Monti on suomalais-italialainen tietokirjailija, joka kirjoittaa teoksensa suoraan suomen kielellä.

Arto Köykkä

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua