Piilosana koukuttaa.

1

Kävin pari vuotta sitten ratkomassa piilosanoja SM-tasolla. Silloin karsiuduin finaalista virheen vuoksi, vaikka aikani olisi riittänyt helposti. Revanssihenkeä jäi, etenkin kun jälkeenpäin tein finaalitehtävän ja koin sen niin helpoksi, että arvelin mitalisijan olleen aivan tavoitettavissa, jos vain olisin finaaliin päässyt.

Niinpä matkustin toiveikkaana Helsinkiin (18.4.2026) ravintola Dylan Böleen, jossa Suomen mestaruudesta taas miteltiin. Paikalla kisan suojelijana oli presidentti Sauli Niinistö, joka jakoi tapahtumassa tunnustuspalkinnon piilosanat Suomeen vuonna 1975 tuoneelle Risto Pitkäselle.

Kisa oli tänä vuonna selvästi vuotta 2024 helpompi, paljon useampi sai ratkaistua alkuerän virheettömästi ja ratkonnan nopeuskin oli aivan toista tasoa kuin edellisellä kerralla. Oma suoritukseni oli tällä kertaa virheetön ja nopeus alkuerän viidenneksi paras, eli olin turvallisesti finaalissa mukana. Edelliskerran mestari Kasper Mårtenson karsiutui tällä kertaa finaalista. Nopein oli taas kerran Tomi Stengård, joka on aivan kiistatta Suomen nopein piilosanojen ratkoja. Alkuerän Stengård ratkoi noin viidessä minuutissa, eli jokaista sanaa kohden aikaa meni 12,6 sekuntia – sisältäen siis vihjeen lukemisen ja ratkaisun kirjoittamisen. Stengård ratkonee vihjeitä sitä mukaa kuin lukee. Finalistit käyttivät alkuerän tehtäviin keskimäärin vähän yli 20 sekuntia sanaa kohden.

(Jos saat ratkottua Erkki Vuokilan ja Pertti Oskalan piilosanoja Aamulehdestä tai Suomen Kuvalehdestä säännöllisesti alle alle puolen minuutin per sana, olet piilosanakisoissa finalistiainesta, ja jos aikaa menee alle minuutti per sana, olet luultavasti kisan paremmassa puoliskossa. Tervetuloa kisaamaan vuonna 2028!)

Finaalissa vaikeustaso nousi hieman, mutta ei hurjan paljon. Kaikki finalistit saivat ratkottua tehtävän alle 20 minuutissa. Stengård oli edelleen selvästi nopein, mutta teki valitettavasti yhden virheen ja koska virheiden määrä ratkaisee, Stengård jäi finaalin viimeiseksi, kun kaikki muut selvisivät virheettä. Olin varma, että olin riittävän nopea mitalisijalle, mutta en ollut varma, kuinka moni oli ehtinyt saada tehtävän valmiiksi ennen minua – oliko nopeampia kaksi vai kolme. Palkintojenjaossa sitten selvisi, että minua nopeampia oli vain yksi, joten olin nopein oikein ratkonut ja sain palata kotiin kultamitalin kanssa.

Olen siis seuraavat kaksi vuotta hallitseva piilosanojen ratkonnan Suomen mestari! Vuoden 2028 kisoissa nähdään, saanko mestaruuden uusittua vai saako Suomen nopein ratkoja Stengård vietyä voiton virheettömällä suorituksella.

Video tapahtumasta. Juttu tapahtumasta ja tulokset löydät Sanaseppojen sivuilta. Minun kisaraporttini blogissani.

2

Kevät etenee ja sen myötä kevään pienet mikrosesongit. Säännöllinen lähiluonnon tarkkailu on mukava tapa juurruttaa itseään olemiseen ja ajan kulumiseen. Sinivuokkokausi ehti jo ilahduttaa, kävimme ihastelemassa Pyynikin etelärinteiden sinivuokkopaljoutta ja muuallakin sinivuokkoja on näkynyt runsaasti. Nyt on jo valkovuokkojen aika. Tuomet ovat kasvattaneet jo hienot lehdet ja ovat kohtapuoliin kukassa.

Omalla pihalla viime syksyn kukkasipulit ovat tuottaneet tulosta. Krookukset tulivat ja menivät jo, ja pienten sinisten kukkien läntti pensasaidan vieressä kukkii parhaillaan. Narsissit ovat kasvattaneet jo pitkät lehdet vaikka kukkia saadaan odottaa, ensimmäiset tulppaanit lähestyvät kukintaa ja kielot alkavat kohta kukkia.

3

Innostuin huhtikuun lopulla jostain syystä tekemään Kirjavinkeistä digilehteä, jossa julkaistaan kuukauden kirja-arviot yksissä kansissa. Kaveri epäili, ettei lehdellä tavoita erityisemmin uusia lukijoita. Näin voi olla, mutta nyt asiassa painoi enemmän se, että halusin alkaa näperrellä tällaista.

Olen taittanut Suomen Diplomacy Seuran jäsenlehteä joskus 2000-luvun alussa, joten taittamisen perusideat olivat tuttuja. Nykyään taitto-ohjelmatilanne on ilmaispuolella hyvä, sillä Canva osti Affinity Publisherin ja julkaisi sen ilmaisena Affinity-pakettina, jossa on samassa ohjelmassa taitto-ohjelmaa, vektorigrafiikkaa ja kuvankäsittelyä. Rahaa tässä tehdään myymällä Canva-tilauksia, joilla pääsee käsiksi tekoälyominaisuuksiin ja muuhun lisäkamaan, mutta ilmainen Affinity on täysin palveleva taitto-ohjelma. (Vielä ilmaisemmista vaihtoehdoista pitää mainita Scribus, mutta sitä kokeilin ja totesin sen käyttämisen piinaksi.)

Taittaminen on oikeastaan ihan hauskaa, kunhan alkuun pääsee, ja hetken pähkäilyvaiheen jälkeen siitä tulee enimmäkseen sujuvaa rutiinia. Paikoitellen notkean taiton aikaansaaminen vaihtelevan mittaisista teksteistä on ärsyttävää hiomista ja viilailua; olen selvästi enemmän kotonani nettisivujen maailmassa, missä pikselintarkka taitto ei ole mahdollista. Olen kuitenkin tyytyväinen siihen, millainen ensimmäisestä Kirjavinkit-lehdestä tuli, ja kesäkuussa ilmestyvä seuraava numero on sitten taas vähän hiotumpi.

Miksi tällaista sitten tein? Haluan tarjota vähän hitaamman vaihtoehdon. Päivittäin ilmestyvä sivusto vaatii säännöllistä seuraamista. Toisille se sopii, jotkut viihtyvät viikottain ilmestyvän uutiskirjeen tilaajina, mutta joillekin vielä rauhallisempi tahti on mieluisampi. Heitä voimme palvella tällä kuukauden jutut kokoavalla lukupaketilla.

Aion antaa tälle kokeilulle aikaa vähintään syksyyn asti. Syksyllä päätän sitten palautteen ja tilaajamäärien perusteella, jatkuuko lehden tekeminen. Ilmaisen lehden kohdalla tilaaminen tarkoittaa liittymistä postituslistalle, jossa ilmoitetaan kerran kuussa uuden numeron ilmestymisestä.

Kirjavinkit-lehden voit tilata täältä.

4

Haluatko neljän pelaajan korttipelin, jossa sattuu ja tapahtuu ja jossa pelit eivät ole liian nopeasti ohi? Kiinassa nykyään kovin suosittu Guàn Dàn on nappivalinta. Se on kiinalaistyylinen kiipeämispeli, eli korttipeli, jossa on tarkoitus päästä eroon korteistaan ja jossa pöytään pelataan edellisen pelaajan pelaaman korttisetin päälle aina vain isompia ja arvokkaampia – settien arvot siis kiipeävät. Suosittuja kiipeämispelejä ovat ainakin Tichu, The Great Dalmuti, kuoppa ja orja.

Guàn Dàn on neljän pelaajan paripeli, jossa parin tavoitteena on saada toinen parin pelaajista pääsemään eroon korteistaan ensimmäinen ja se toinenkin mahdollisimman nopeasti. Yksi pelin erikoisuuksista on se, että sitä pelataan kahdella korttipakalla. Kun kaikki kortit jaetaan jaon alussa pelaajien kesken, jo koko 28 kortin käden järjestelyyn menee tovi.

Pelissä riittää ihmettelemistä, mutta ainakin ensikokeilun perusteella se vaikuttaa oikein hauskalta kiipeämispeliltä ja erottuu kyllä selvästi muista genren edustajista.

Guàn Dànin säännöt Korttipelioppaassa.

5

Helsingin Sanomat julkaisi vapun alla jutun, jossa kehuttiin itse tehtyjä tortillalettuja. Ajatus kokeilusta on käynyt joskus mielessä, joten pitihän niitä sitten vappuna kokeilla. Kannatti! Lettujen leipominen ei ole paha homma, taikinaan tulee vain vehnäjauhoja, rasvaa, vettä ja suolaa, eikä työvaiheita ole liiaksi. Vähän lisävaivaa paistelusta tietysti tulee ja se miinuspuoli, että kun hoidin paistamisen, seisoskelin hellan äärellä paistamassa sillä välin kun muut söivät.

Mutta olivatpahan hyviä. Teemme kyllä toistekin. Vaivannäköä tekeminen vaatii sen verran, että ihan joka kerta ei varmastikaan jaksa, etenkin kun syömme tortilloita monesti silloin, kun haluamme jotain helposti valmistuvaa, mutta viikonloppuisin vähän erityisempää ruokaa haluttaessa itse tehdyt tortillaletut ovat kyllä hieno lisä.

Bonuksena sain herkullisen faktakaninkolon. Hesarin jutun kommenteissa tietysti besserwisseröitiin, että mitä tortilloja vehnäletut muka ovat, maissista ne on tehtävä. Joo-o, maissitortillat tehdään maissista, mutta Meksikon pohjoisosissa vehnäseuduilla syödään pääasiassa vehnätortilloita, ja muutenkin tortillat ovat kyllä pizzan tapaan ruokalaji, josta kaikki autenttisuus on karissut käytännöllisyyden tieltä pois jo ajat sitten. Jos lettuja haluaa kuitenkin tehdä maissista, tarvitaan masa harinaa eli maissijauhoa. Tämä jauho tehdään nixtamalisoidusta maissista.

Siis mistä? Nixtamalisointi (x lausutaan sh:na) on maissin käsittelymenetelmä, jossa maissinjyvät keitetään vedessä, jossa on sammutettua kalkkia eli kalsiumhydroksidia, pestään ja kuoritaan. Prosessi tekee maissista helpommin jauhautuvaa, ravintoarvoiltaan parempaa ja tappaa valtaosan sienimyrkyistä. Ennen kaikkea maissinjyvien tryptofaani tulee paremmin sulavaan muotoon. Tämä on tärkeää, sillä tryptofaani on B₃-vitamiinin esiaste.

Sana ”nixtamalisointi” tulee nahuatlin kielestä. Prosessi onkin Väli-Amerikassa ollut tuttu jo kauan ennen ajanlaskun alkua: vanhimmat todisteet ovat löytyneet Guatemalan etelärannikolta ja ovat yli 3 000 vuotta vanhoja. On mahdollista, että menetelmä on keksitty vahingossa, kun maissia on keitetty kuumia kalkkipitoisia kiviä käyttäen. Keksintö oli elintärkeä Väli-Amerikan kulttuurien kehittymiselle, sillä ruokavalio, joka perustuu pääosin käsittelemättömään maissiin, johtaa pellagran ja kvašiorkorin kaltaisiin puutostauteihin. Pellagra vaivasikin eurooppalaisia uudisasukkaita ja vielä 1900-luvun alun köyhiä väestöjä Yhdysvaltojen eteläosissa. Euroopassa pellagra oli endeemistä 1800-luvun Pohjois-Italiassa, jossa maissia syötiin paljon, koska se tuotti runsaasti kaloreita viljelypinta-alaan nähden. Maissi siis tuotiin Eurooppaan uudesta maailmasta, nixtamalisointia ei.

Joidenkin teorioiden mukaan pellagra olisi itse asiassa vampyyrimyyttien taustalla. Pellagraan sairastunut kammoaa auringonvaloa vampyyrin tavoin. Sana ”vampire” tuli Englannin kieleen vuonna 1734, samoihin aikoihin kuin pellagra tunnistettiin sairaudeksi.

Mikko Saari
@msaari

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua