Yksityiskohta sarjasta Naruto. Kuvitus: Masashi Kishimoto
ESSEE | Topi Lepojärvi kirjoittaa kahdesta suositusta nuorille pojille suunnatusta mangasarjasta ja pohtii, mitä kuka tahansa lukija voi niistä löytää sekä rauhattoman maailmanpolitiikan että oman arjen eettisten valintojen keskellä.
”Onko rauha ilman väkivaltaa mahdollinen? Voiko todellista rauhaa olla, jos sen hinta on väkivalta tai valehtelu?”
”Ne, jotka eivät tunne kipua, eivät voi ymmärtää todellista rauhaa”, toteaa eräs hahmo Masashi Kishimoton luomassa mangasarjassa Naruto.
Lausahdus kuulostaa kontekstista irrotettuna melodramaattiselta, mutta sen perimmäinen tarkoitus on kertoa empatian rajoista: emme voi todella ymmärtää kanssaihmisiämme, koska emme voi koskaan kokea, mitä he ovat kokeneet. Ja niin kauan kuin ihmiset eivät ymmärrä toisiaan, myös todellisen rauhan rakentaminen on mahdottomuus.
Lausahdukseen sisältyy sarjassa myös synkempi merkitys: rauhaa ei voi saavuttaa ilman verenvuodatusta ja uhrauksia. Ainoa tie rauhaan on yhdistävä tuska ja tuskan herättämä pelko.
Sarjan päähenkilö Naruto edustaa kuitenkin uskoa ihmisten väliseen ymmärrykseen ja siihen, että sodat voivat päättyä ja rauha on mahdollista saavuttaa ilman väkivaltaa. Naruto ei koskaan luovuta, hän haluaa aina ymmärtää vihollisiaan ja löytää yhteisen tien.
Naruton viholliset eivät ole pahoja, vaan särkyneitä. Naruto itse eroaa vastustajistaan vain siinä, että hänellä on elämässään ihmisiä, jotka välittävät hänestä.
* *
Ruutu mangasarjasta Attack on Titan. Kuvitus: Hajime Isayama
Siinä missä Narutossa korostetaan yhteisön merkitystä, Hajime Isayaman mangasarjassa Attack on Titan yhteiskunnallinen status quo on tukahduttava dystopia, josta henkilöiden on murtauduttava ulos. Hahmot etsivät utopiaa kotimaansa muurien ulkopuolelta, mutta heidän on löydettävä sinne tiensä maailmassa, jossa väkivalta on väistämätöntä ja ratkaisu koskee sitä, kuinka voimme saavuttaa suurimman mahdollisen hyvän, jos jonkun on kärsittävä valintojen seuraukset.
Kenen tulisi kärsiä ja kuolla, kenen selviytyä? Voiko kukaan tehdä tuon ratkaisun puolueettomasti ja voiko kukaan niin tehnyt väittää itseään hyväksi ihmiseksi?
Tämänkaltainen moraalisesti harmaa näkemys saattaa vaikuttaa nykymaailmassa helpommalta hyväksyä. Moni kenties kokee, että esimerkiksi sota on todellisuutta, jonka syntymiseen riittää hallitsevan eliitin ahneus, ja että keskivertokansalaisella ei ole paljonkaan vaikutusvaltaa sen tapahtumiin. Sodassa ihminen valitsee huonojen vaihtoehtojen välillä suojella sitä, mikä on hänelle tärkeintä. Tuskaa kokenut ihminen ei halua ymmärtää vihollistaan.
* *
Molemmissa sarjoissa veli taistelee veljeä vastaan ja jopa lapset joutuvat valitsemaan rauhan ja läheistensä välillä. Molemmissa sarjoissa jotkin hahmot uskovat, että todellinen rauha on mahdollinen vain maailmassa, jossa eriäviä näkökulmia ei ole.
Myös Naruto on halveksuttu ulkopuolinen, joka on menettänyt rakkaitaan. Sarjan myötä hän oppii, ettei voi ymmärtää muiden kokemaa tuskaa.
Hän kuitenkin omaksuu ajatukseen sisältyvän myötätunnon muita kohtaan. Todellisuuden julmasta luonteesta huolimatta Naruto päättää antaa anteeksi ja uskoa ihmisiin. Kostosta luopuminen on vihan kierteen katkaisemisen ehto.
Ratkaisu on helppo löytää, mutta siihen voi olla vaikea uskoa, ja se voi olla vielä vaikeampi omaksua. Naruto haluaa auttaa koston tielle astunutta ystäväänsä, mutta ensin hänen täytyy sovittaa viha itsessään. Viime kädessä jokainen voi valita vain omasta puolestaan.
Alun lainaus Narutosta sisältääkin syvemmän merkityksen: voimme yrittää ymmärtää toisten ihmisten kokemaa tuskaa. Voimme hyväksyä itse kokemamme tunteet. Voimme ymmärtää, että muut ovat kokeneet samankaltaisia, mutta silti erilaisia haasteita kuin me.
Ja ehkä todellinen rauha on silloin mahdollinen.
Topi Lepojärvi
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Demarien kannattajia ei kiinnostanut riittävästi – Itäsuomalaisen loppu on paha isku journalismille ja itäiselle Suomelle
KOLUMNI | Itäsuomalaisen kuolema on menetys, johon suomalaisella journalismilla ja Itä-Suomella ei olisi varaa, kirjoittaa Pasi Huttunen kolumnissaan.
Miksi lukea Sotamarsalkka Montgomeryn muistelmat nykyään?
ESSEE | Vaikka muistelmat ajoittuvat miltei 70 vuoden taakse ja glorifioivat brittiläistä sotahistoriaa, tekstin henkilökohtainen analyysi ja inhimillinen näkökulma ovat yhä ajankohtaisia.
Tähtien sodan Yoda, tähden ripuli ja jumalan peitto
KOLUMNI | Pekka Henttonen tarjoaa pieniä maistiaisia viime vuosina julkaistuista suomea ja sen sukukieliä käsittelevistä kirjoista.
Pentti Haanpäätä kaksi euroa kirjalta
ESSEE | ”Tunsin tehneeni elämäni parhaan kaupan, jossa hinnan ja laadun suhde oli epätasapainossa ostajan eduksi”, Haanpään teokset kahdellakympillä ostanut Arto Köykkä kirjoittaa.