Loimolan Voima. Kuva: Anne Kalliola
MUSIIKKI | Kun taide osuu identiteetissä kipeään kohtaan tai jos taiteen kautta tunnistaa jotain itsestään, esiin voi nousta voimakkaitakin tunteita.
”Seuraava huone häpeästä on herääminen siihen todellisuuteen, että suomalaisuuteen kuuluu erilaisia todellisuuksia.”
Heli Halme, teksti
Kun taide osuu identiteetissä kipeään kohtaan tai jos taiteen kautta tunnistaa jotain itsestään, esiin voi nousta voimakkaitakin tunteita. Tämän ovat huomanneet Loimolan Voiman muusikot saamastaan palautevyörystä ja kohtaamisista keikkapaikoilla. Perjantaina 12.6.2026 kello 19 yhtye esiintyy Finlayson Soi – Kaustisen etkot -festivaalin päälavalla Finlaysonin alueella Tampereella.
Uutta karjalankielistä folkmusiikkia tekevään yhtyeeseen kuuluvat Mika Saatsi eli Levoin Miša ja Niko Saatsi eli Levoin Miikkula. Karjalainen kulttuuri ja taide kulkevat veljesten elämässä rinnatusten. Veljeksiä on jo nuoresta yhdistänyt musiikkiharrastus.
Karjalankielinen kulttuuri on Suomessa häivytetty tehokkaasti näihin päiviin saakka. Vasta viime vuosina karjalainen kulttuuri, tai karjalaiset kulttuurit, ovat tulleet uudelleen esille. Mišaa erityisesti harmittaa, että ei ymmärtänyt opettaa lapsilleen karjalan kieltä, kun nämä olivat pieniä.
– Minulle aggression tunteet on nostanut esille se seikka, että minun piti elää yli nelikymppiseksi ymmärtääkseni, että minun isän äidinkieli on karjala, että se on ihan oikea kieli.
Keskinäisessä yhteydenpidossaan veljekset ovat päätyneet viestimään karjalaksi. Heidän välisestään tiiviistä vuorovaikutuksesta on ollut hyötyä taiteen tekemisessä.
Vuoden 2018 keväthangilla perustetun Loimolan Voima -yhtyeen kappaleet on kirjoitettu karjalan kielen varsinaiskarjalan eteläisellä murteella. Ensimmäinen levy Ruttomužikan kyynäl ilmestyi vuonna 2020 ja toinen Mi on praudua vuonna 2022. Työnjako on selvä: Miikkula sanoittaa kappaleet, jotka Miša puolestaan säveltää ja laulaa.
Keikkataipaleen alussa Miikkulaa ja Mišaa hätkähdyttivät yleisössä ja keikkojen jälkeen itkevät suomalaiset miehet. He pohtivat siinä tilanteessa, että mitä nyt tapahtuu, tekevätkö he jotain väärin.
Monet tulivat halaamaan kyynelsilmin esiintyjiä. Loimolan Voima sai näin todistaa harvinaista ilmiötä, kun vaiettu identiteetti nousee voimalla esiin. Eräs keikan jälkeinen kaiken tiivistävä palaute oli: ”Keikan aikana ymmärsin olevani karjalainen.”
Finlayson Soi -festivaalin konserttiin on vapaa pääsy. Konsertin mahdollistaa karjalan kieltä, kulttuuria ja perinnettä vaaliva Karjalan Sivistysseura, joka täyttää tänä vuonna 120 vuotta. Tervetuloa perjantaina 12.6.2026 kello 19 festivaalin päälavalle Väinö Linnan aukiolle kuuntelemaan, laulamaan ja tanssimaan mukana. Esitys sopii pienillekin ihmisille. Soitto soi samaan aikaan myös muilla lavoilla ympäri festivaalialuetta.

Loimolan Voiman Niko Saatsi eli Levoin Miikkula (vas.) ja Mika Saatsi eli Levoin Miša Rääkkylässä, kesän 2025 Kihauksen keikkatunnelmissa. Kuva: Anssi Toivanen/Kihaus
Sukupolvien perintönä ylpeyttä ja häpeää
Saatsit kantavat ylpeydellä omaa perimäänsä, ja Miša kertookin olevansa erityisen kiitollinen vanhemmilleen, jotka kasvattivat heidät nimenomaan karjalaisiksi ortodokseiksi.
Miikkulan varhaisin oivallus omasta ortodoksikarjalaisesta identiteetistä liittyy alakouluun, kun luokka passitettiin luterilaiseen kirkkoon. Itselleenkin melko selittämättömästä syystä nuori Miikkula-poika oli repinyt kirkossa jaetut virret kappaleiksi ja heittänyt ne jokeen. Koulussa oli ollut sitten kovasti selittämistä kadonneista virsisivuista.
Vaikka ylpeys omasta kulttuurista onkin päällimmäisenä, myös ylisukupolvinen häpeä voi vaikuttaa huomaamatta taustalla. Miša katsoo tulevaisuuteen.
– Seuraava huone häpeästä on herääminen siihen todellisuuteen, että suomalaisuuteen kuuluu erilaisia todellisuuksia. Että yhtenäiskulttuuri ei ole tavoittelemisen arvoinen, vaikka silläkin on voinut olla oma merkityksensä esimerkiksi silloin, kun valtio on sodassa.
Kun puhutaan karjalaisuudesta, nousee toisinaan esille kulttuurisen omimisen käsite, ovathan taiteilijat inspiroituneet karjalaisesta kulttuurista kautta historian. Saatsit ovat välillä törmänneet käsitteeseen enemmän nuorempien tekijöiden parissa, sillä aiemmin käsitteestä ei keskusteltu. Oma kokemus karjalaisuudesta on tärkeää, mutta Miša kertoo välttävänsä ajatusta, että olisi jotain oikeaa tai väärää karjalaisuutta:
– Mie oon ortodoksikarjalainen, meijän suku on Raja-Karjalasta. Mulle se Karjala on sitä. Mutta mie en suostu paiskomaan ovia toisten edessä kiinni. Karjalaisuuteen kuuluu suvaitsevaisuus sekä erilaisuuden kunnioittaminen, sekä taiteessa että yleisinhimillisesti.
Saatsit kuitenkin näkevät tärkeänä, että karjalaista taidetta tekevät myös karjalaiset.

Loimolan Voima Jokelan työväentalolla 29.2.2020, ennen ensimmäisen levyn ilmestymistä. Kuva: JJ Photos
Nouseva karjalankielinen kulttuuri
Miikkula kertoo, että veljesten yhteisistä taustoista ja kokemuspohjasta syntyy aivan erityinen voimavara Mišan säveltäessä ja sovittaessa Miikkulan tekstit:
– Mišaa en voi liikaa kehua siitä, että hän ymmärtää ne pienet vihjeetkin mitä teksteissä on. Jos musiikin tekisi teksteihin joku muu, olisi se hyvin erilaista musiikkia.
Kolmas levy Il’lan pruazniekka tulee suoratoistopalveluihin lauantaina 9.5.2026, joka on myös levyn virallinen julkistuspäivä. Muusikot kertovat, että uusi levy on tehty eri tavalla kuin aiemmat, sillä tällä kertaa Miikkula kirjoitti levyn kaikki lyriikat valmiiksi ennen kuin antoi ne Mišalle sävellettäviksi, mikä vaikutti eheän kokonaisuuden syntymiseen.
Saatsit kokevat, että karjalankielisten karjalaisten siirtolaisten traumoja ei ole missään määrin käsitelty riittävästi ja näistä historiallisista lähtökohdista on taiteeseen paljon ammennettavaa. Näitä aiheita käsitellessä syntyy myös uudenlaista karjalaiseen perinteeseen pohjautuvaa ilmaisua. Elä höblötä -kappale (Loimolan Voima, Mi on praudua, 2022) käsittelee kieleen liittyviä traumaattisia kokemuksia nykymusiikin keinoin:
”Kačo opastaja školan, hiän opasti täh tabah. Elä höblötä, sie poigani. Suomie pagize da ole vaikkani.”

Niko ja Mika Kolilla kesällä 1977. Kuva: Eira ja Leevi Saatsin kotialbumi
Loimolasta loimuava ilmaisu ja kieli
Uudella levyllä kuullaan enemmän duurivoittoisia säveliä. Voisi sanoa, että edelliset julkaisut käsittelivät menneisyyttä ja surua, ja uusi levy puolestaan juhlii rajakarjalaista kulttuuria ja karjalan kieltä. Pitkin viime kesää festivaaleilla on soitettu uusia kappaleita ja julkistettu niiden nimiä, kuten Ottakkua brihačču, Matkalaulu ja Hatun vuorie. Muusikkojen mukaan tuleva levy ikään kuin kokoaa kahden edellisen levyn teemoja. Sillä kurkotellaan nykyaikaan omasta karjalaisesta vinkkelistä.
Karjalaiselle kulttuurille onkin tärkeää, että karjalainen taide elää tässä ajassa ja uudistuu osoittaen näin elinvoimansa. Loimolan Voiman musiikki edustaa uutta karjalaista tulkintaa aidoimmillaan. Miša pohtii, kuinka suomenkielisessä musiikkikentässä on karjalankielisen musiikin kokoinen aukko, ja herättää keskustelua kulttuurikasvatuksesta sekä siitä, kuinka kulttuurinen katse on ylipäätään käännetty länteen.
– Lista karjalankielisen musiikin (nyky)tekijöistä on varsin lyhyt. Suistamo oli runonlaulajien suuri paikka; mietin omalla kohdallani, miksi Billie Holiday on ollut minulle suurempi sankari kuin vaikka Matjoi Plattonen.
Teksti on lyhennetty Heli Halmeen Karjalan Heimo -lehdelle (9–10/2025) kirjoittamasta artikkelista. Sen voi lukea kokonaisuudessaan täältä. Lue lisää konsertin mahdollistavasta Karjalan Sivistysseurasta.
Tutustu myös: Loimolan Voiman kotisivut, Kulttuuritoimituksen oma festivaali Finlayson Soi – Kaustisen etkot (12.–13.6.2026).
EDIT 8.5.2026 klo 9.36: Täsmennetty Loimalan Voiman kolmannen albumin julkaisuajankohtaa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Taina Saarikivi liikkuu tutkimuksessaan ja taiteellisessa työssään hiljaisuuden ja hälyn rajamailla
MIKÄ ÄÄNI? | Äänitaiteilija ja tutkija Taina Saarikiven mukaan äänitaidetta ei tarvitse erityisesti yrittää ymmärtää.
Bistro Viljassa on virkistävää kulttuuriohjelmaa moneen makuun – Hyvän tunnelman paikka löytyy Tampereen Hatanpäältä
TAPAHTUMAPAIKKA | Kun tekee toisille kivaa, on usein itselläkin kivaa. Tämä käy todeksi Bistro Viljan tapahtumissa.
”Teksti edellä ja tarina keskiössä” – Mika Rämä löysi manserockin ytimen kymmenvuotiaana ja palasi sinne bändin kanssa
HENKILÖ | Viidennen albuminsa julkaissut Mika Rämä pohtii nykypäivän striimauskulttuuria ja uskoo pitkäjänteiseen tekemiseen.
Kulttuuritoimitus kävi katsastamassa Pirkkala-salin – 10 kilometrin päästä Tampereen keskustasta löytyy uusi 400 hengen areena
TAPAHTUMAPAIKKA | Pirkkala-salissa on ollut jo monenlaista ohjelmaa, ja lisää toivotaan testattavaksi käyttöönottoaikana.



