Mika Rämä. Kuvat: Marko Rämä
HENKILÖ | Viidennen albuminsa julkaissut Mika Rämä pohtii nykypäivän striimauskulttuuria ja uskoo pitkäjänteiseen tekemiseen.
”Haluan sitten joskus kiikkustuolissa nähdä, että olen tällä matkalla oppinut ja kehittynyt. Se on minulle merkityksellistä.”
Heli Mustonen, teksti
Laulaja-lauluntekijä Mika Rämän matka suomalaisen rockin ytimeen alkoi kymmenvuotiaana, kun veljen hankkima Juice Leskisen kokoelmalevy räjäytti tajunnan. Se oli ensikosketus siihen, mitä suomen kielellä voi lauluissa saada aikaan.
– Ne tekstit ja musiikki tuntuivat todella joltakin, Rämä muistelee.
Vuonna 2003 ympyrä sulkeutui hetkeksi, kun 18-vuotiaalla muusikonalulla oli ainutlaatuinen tilaisuus tavata esikuvansa tämän kotona Tampereella. Rämä pääsi vierailulle Työväen Musiikkitapahtuman toiminnanjohtajan mukana, sillä Leskisen tuotanto oli tuon kesän festivaaliteemana.
– Jäin hetkeksi kahden kesken Juicen kanssa ja turistiin hänen seinällään olevista kitaroista. Tilanne jännitti nuorta kölviä, mutta jälkikäteen olen tajunnut, miten vaikuttava kohtaaminen se oli. Olihan hän yksi suurimmista vaikuttajistani.
Juicesta alkanut innostus laajeni pian koko manserockin kenttään, Eppu Normaalista Popedaan. 1990-luvulla termiä ”manserock” ei Rämän mukaan vielä viljelty yhtä ahkerasti kuin nykyään, mutta bändejä yhdisti rehellisyys ja tinkimätön suomen kieli.
”Viimeisen kolmen vuoden aikana olen tehnyt valtavasti töitä oman tuotantoni parissa ja pyrkinyt kehittymään”, Mika Rämä sanoo.
Vanhan liiton meininkiä studiossa
Kunnioitus lajityyppiä kohtaan johti vuonna 2023 Mika Rämän ensimmäiseen manserock-tulkintoja sisältävään albumiin. Nyt se saa jatkoa vapunaattona ilmestyneellä albumilla Mika Rämä laulaa Manserockin kuolemattomia vol 2 (MRMUSIC, 2026). Kyseessä on artistin viides albumi.
Siinä missä ensimmäinen osa syntyi yksin omalla työhuoneella, kakkososassa on haettu isompaa vaihdetta.
– Viimeisen kolmen vuoden aikana olen tehnyt valtavasti töitä oman tuotantoni parissa ja pyrkinyt kehittymään. Se on ollut samalla pitkälti yksinään puurtamista. Nyt kasasin bändin, vuokrasin studion Tampereelta ja mentiin porukalla soittamaan. Tätä levyä olikin mahtavaa äänittää ”vanhan liiton meiningillä”, Rämä kertoo.
Levyllä soittavat Rämän (laulu, kitara) lisäksi Tuike Suomalainen (viulu, taustalaulu), Marko Seppä-Murto (rummut), Juuso Horelli (koskettimet) ja Joonas Vainio (basso, taustalaulu). Albumin äänitti ja miksasi Onni Pietilä.
Ohjelmistossa on Juicen, Eppujen ja Popedan lisäksi Kasevan ja Mikko Alatalon kappaleita. Lähes kaikista versioista vastaa Rämä itse. Poikkeuksena Mikko Alatalon Suojelusenkeli, josta vastasi Joonas Vainio.
– Halusin jokaiseen biisiin vielä vahvemman oman tulokulman kuin ykkösosassa. Juicen Mies joka rakastaa itseään kasvoi yhdessä soittaen vielä maukkaammaksi kuin olin osannut odottaa. Kun mukana on taitavia soittajia, jokainen tuo mukaan persoonansa. Maininnan ansaitsee myös Suojelusenkeli, johon saatiin taltioitua mahtavan herkkä tunnelma.
Uusi levy syntyi tällä kokoonpanolla: Onni Pietilä (vas.), Tuike Suomalainen, Marko Seppä-Murto, Mika Rämä, Juuso Horelli ja Joonas Vainio.
Teksti edellä, tarina keskiössä
Vaikka alkuperäisversiot ovat Rämän mielessä täydellisiä, versioinnin henkeen kuuluu oma näkemys. Erityistä huomiota on kiinnitetty teksteihin.
– Halusin alleviivata tarinaa. Pyrimme siihen, että laulu kuuluu selvästi. Olin äärimmäisen tarkka, että jokainen sana menee varmasti samalla tavalla kuin alkuperäisversiossa.
Mutta mikä tekee näistä kappaleista kuolemattomia? Onko kyse vain nostalgiasta?
– Siitä saisi varmaan väitöskirjan aikaan. Kukaan ei pysty kiistämään näiden tekijöiden merkitystä suomalaisen rockin historiassa. Kappaleet syntyivät aikana, jolloin levy-yhtiöt antoivat tekijöille aikaa kehittyä, Rämä pohtii.
– Nykyisin mahdollisuuksia annetaan paljon vähemmän. Jos kappaletta striimataan ”vain” viisi miljoonaa kertaa, sitä pidetään ymmärtääkseni epäonnistumisena. Ennen uskottiin ja satsattiin pitkäjänteisesti.
Rämälle itselleen lauluntekijän ura on maraton, ei satasen pyrähdys. Hän julkaisee ja tuottaa levynsä itse säilyttääkseen riippumattomuutensa.
– Teen itse kaiken työn, jotta albumi saadaan julkaistua. Haluan sitten joskus kiikkustuolissa nähdä, että olen tällä matkalla oppinut ja kehittynyt. Se on minulle merkityksellistä.
KUUNTELE: Mika Rämä laulaa Manserockin kuolemattomia vol 2
EDIT 3.5.2026 klo 12.14. Vaihdettu ingressin sana ”karsastaa” sanaan ”pohtii”.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Sami Sänpäkkilä vieraili Kulttuuritoimituksen syntymäpäivillä – ohjaaja haluaa töidensä vaikuttavan kuin tähtitaivaan katselemisen
TAPAHTUMA | Kulttuuritoimitus täytti seitsemän vuotta sunnuntaina 10.5.2026. Syntymäpäivää juhlittiin edellisenä päivänä Arthouse Cinema Niagarassa ja Kahvilaputiikki Kattopuutarhassa.
Sirkus lumosi Nelli Kujansivun jo neljävuotiaana – jalkajonglööri työskentelee nyt Tukholmassa ja kiertää Eurooppaa
HENKILÖ | Vakavan onnettomuuden kautta oman päälajinsa löytänyt Nelli Kujansivu asuu ja työskentelee tällä hetkellä Tukholmassa ja kiertää myös muualla Euroopassa.
Taina Saarikivi liikkuu tutkimuksessaan ja taiteellisessa työssään hiljaisuuden ja hälyn rajamailla
MIKÄ ÄÄNI? | Äänitaiteilija ja tutkija Taina Saarikiven mukaan äänitaidetta ei tarvitse erityisesti yrittää ymmärtää.
Milla Keränen luotsaa Pirkkalaiskirjailijoita – Muutto Hiedanrannan Tarinataloon innostaa
HENKILÖ | Pirkkalaiskirjailijat ry on maakunnan kirjailijoiden yhdysside. Tulevaisuudessa siintää toimiston muutto Tampereen Sampolasta Hiedanrantaan, Tarinataloon.