Kuva: Pirkanmaan elokuvakeskus ry
ELOKUVA | Tahvo Hirvosen ja Anne Lakasen ohjaaman ensi-iltaelokuvan pohjana on Tuomari Nurmion Tavastia-keikka syyskuulta 2024.
”Tehosteiden puuttumisen ansiosta Nurmion musiikki kasvaa kokoa. Se riittää täyttämään kaiken tilan.”
ARVOSTELU

Tuomari Nurmio – 13 kylmää laulua
- Ohjaus: Tahvo Hirvonen & Anne Lakanen
- Pääosassa: Tuomari Nurmio & Pienet Vihreät Miehet
- Ensi-ilta: 24.4.2026
Kun Tuomari Nurmiosta julkaistiin kirjallisuuslehti Parnassossa essee, kyseessä oli jotain samaa kuin Bob Dylanin saamassa kirjallisuuden Nobel-palkinnossa. Tunnustettiin, että rockmuusikko voi parhaimmillaan luoda kirjallisuutta ja olla jotain muuta kuin pelkkä laulumaakari.
Nurmion neljä ensimmäistä albumia muodostavat suomalaisessa rockmusiikissa täysin ylivoimaisen sarjan. Ei ollut kyse vain nerokkaista sanoituksista, vaan myös siitä, että kaikki levyt erosivat musiikkinsa puolesta radikaalisti toisistaan, kuin niillä olisi ollut eri tekijät.
Näiden levyjen jälkeen Nurmio jotenkin katkaisi uransa. Hän kyllästyi olemaan profeetta, jolta toimittajat tivasivat vastauksia ties mihin kysymyksiin, vaikka hän ei tuntenut olevansa kaikkien alojen asiantuntija. Nurmio sanoi ryhtyvänsä tekemään himabailumusiikkia.
Myöhemminkin hän on tehnyt syvällisiä ja kantaaottavia levyjä, mutta alkuaikojen hurmosta hän ei ole herättänyt. Ehkä juuri sen tähden hän on onnistunut säilymään vakavasti otettavana taiteilijana. Ei ole ollut sitä vaaraa, että hän olisi muuttunut oman itsensä parodiaksi.
* *
Euroviisujen lähestyessä tuntuu erikoiselta mennä katsomaan dokumenttia Tuomari Nurmio – 13 kylmää laulua. Sen sisältönä on Nurmion Tavastia-keikka syyskuulta 2024. Teemana ovat sodat ja diktatuurit. Kulunut puolitoista vuotta ei ole lainkaan sammaloittanut keikalla esitettyä musiikkia. Vielä oireellisempaa on, että Maailmanpyörä palaa -albumin 47 vuotta vanhat kappaleet ovat pysyneet pilkulleen ajankohtaisina. Tämän perusteella Nurmion profeetallisuus ei ole liioittelua, ovathan profeetat juuri niitä ihmisiä, jotka ymmärtävät nykyaikaa niin hyvin, että osaavat päätellä siitä tulevia.
Viisi kappaletta on albumilta Maailmanpyörä palaa. Seitsemän on uudempaa tuotantoa ja sitä myötä monelle Nurmion kuuntelijoille hieman vieraampia.
Muutamien kappaleiden välissä Nurmio kertoo näkemyksiään sotaisesta maailmanmenosta. Hänen ajatuksissaan ei ole mitään sellaista, mistä joku muukin ei olisi puhunut, mutta kaikki hänen sanomansa tuntuu itse ajatellulta. Sen vuoksi lauseet jäävät kuulijan mieleen. Omista lauluistaan Nurmio ei toisaalta kuvittele liian paljon. Ne ovat vain protestilauluja, sinänsä tarpeellista musiikin lajia.

Kuva: Pirkanmaan elokuvakeskus ry
* *
Kontrasti euroviisumusiikkiin on hurja. Nurmion sanoituksissa ei karteta politiikkaa, ei mitään.
Ehkä vielä puhuttelevampaa on esiintymisen paljaus, sillä kukaan ei voi olla havaitsematta sitä. Ihmisen huomiokyvyllä on rajansa. Aistien luomiin mielikuviin mahtuu vain tietty määrä materiaalia. Niinpä kaikki tehosteet, ovatpa ne vaatetusta, vaatteettomuutta, savua tai vilkkuvia valoja, vievät huomiota joltain muulta eli konserteissa musiikilta.
Tehosteiden puuttumisen ansiosta Nurmion musiikki kasvaa kokoa. Se riittää täyttämään kaiken tilan. Soittimet ovat ainoa rekvisiitta, ja niitä soitetaan oikeasti.
Remu Aaltosen sanoin: ”Kun sä teet niinku sä haluut, sä oot muoti.”
Arto Köykkä
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Charles Dickensin klassisesta joulusadusta on jälleen tehty uusi versio – arviossa Ebenezer: Saiturin joulu
ELOKUVA | Ti West on ohjannut aikuisille tarkoitetun joulusadun ahneuden ja itsekkyyden seurauksista. Johnny Depp onnistuu Ebenezer Scroogen roolissa.
Dokumentti käsittelee Purraa ja perussuomalaisia silkkihansikkain – arviossa Minä ja Riikka Purra
ELOKUVA | Liisa Akimofin juuri ensi-iltansa saanut dokumentti Minä ja Riikka Purra on perussuomalaisille ilmainen vaalimainos.
Hanna Bergholm tekee naiseuden tabuista näkyvää ja käsinkosketeltavaa kauhua – arviossa Yön lapsi
ELOKUVA | Seidi Haarlan tähdittämä ensi-iltaelokuva vie äitiyden pelot painajaismaisiin mittoihin. Mystinen ilmapiiri imaisee mukanaan.
Agentteja Santiagossa ja Pääsiäissaarilla vuonna 1973 – arviossa ensi-iltaelokuva Wild Horse Nine
ELOKUVA | Martin McDonaghin Wild Horse Nine on musta komedia ja poliittinen satiiri amerikkalaisten agenttien toimista Chilesssä Salvador Allenden hallinnon aikana.




