Lukemisen iloa ja vanhoja kirjoja – arviossa Satoshi Yagisavan Päiväni Morisakin kirjakaupassa

Kuvat: WSOY / Minoru Suwa

Kirjakaupat ja lukupiirit ovat takuuvarmoja romaanien aiheita. Myönteistä on, jos näiden aiheiden yleistyminen kertoo lukemisen ja kirjojen arvostuksesta. Tähän trendiin osuu myös japanilaisen Satoshi Yagisawan Päiväni Morisakin kirjakaupassa (WSOY, 2026). Se oli tosin menestys kotimaassaan jo reilut 15 vuotta sitten ilmestyessään vuonna 2009, ja kiitettävästi se on saavuttanut myös kansainvälistä suosiota. Nyt kirja saatiin suomeksi Antti Valkaman erinomaisena suomennoksena.

Kirjaa voi kuvata hyväntahtoiseksi, vaan ei onneksi sentimentaaliseksi, vaikka rakkaussuruista kaikki alkaa. Päähenkilö Takako pettyy rakkaudessa ja masentuu. Turvapaikka löytyy erikoisen, vähän hupsun enon antikvariaatista. Takako on tavannut Satoru-enon viimeksi kymmenen vuotta aiemmin lukiolaisena, eikä ole ihan helppoa muuttaa omasta asunnosta kirjakaupan yläkertaan.

Enon vaimo Momoko on jättänyt miehensä yllättäen, joten eno pitää suvun jo kolmen sukupolven ajan omistamaa kirjakauppaa yksin Tokion Jimbōchōssa, kaupunginosassa, jossa on jo vuosikymmeniä ollut kirjakauppoja vieri vieressä. Se on maailman suurin antikvariaattien keskittymä, vakuuttaa eno.

Kukin kauppa on erikoistunut johonkin tiettyyn kirjallisuuden lajiin. Morisakin kirjakauppa on ovikyltin mukaan modernin kirjallisuuden erikoisliike. Takakon on kysyttävä, mitä moderni kirjallisuus oikeastaan tarkoittaa ja saa tietää, että kirjakaupassa on japanilaista kirjallisuutta 1800-luvun loppupuolelta toisen maailmansodan loppuun.

Kirjoja tosiaan riittää, niitä on hyllyillä ja pinoissa ainakin kuusituhatta kappaletta. Niitä on niin paljon, että huone, johon Takakon on tarkoitus majoittua, on sekin täynnä kirjoja.

* *

Takako potee huoliaan ja nukkuu kaiken sen ajan, joka hänelle kirjakaupassa auttamisesta jää. Jollei eno olisi hienovaraisesti puuttunut tilanteeseen, tyttö olisi kenties vain jäänyt voimattomana murheeseensa. Eno vie hänet läheiseen kahvilaan, josta löytyy vähitellen myös ystäviä.

Ja ennen kaikkea, löytyy lukemisen ilo. Kun uni ei yhtenä iltana tulekaan, pitää keksiä jotakin tekemistä. Olisipa edes jotakin luettavaa, miettii Takako.

”Samassa minulta pääsi älähdys. Tosiaan. Minähän olin kirjakaupassa. Jos täällä jotakin oli niin kirjoja. Tähän mennessä olin suhtautunut niihin vihollisinani, joten olin kokonaan unohtanut niiden todellisen käyttötarkoituksen.”

Enolle Takakon oivallus ja kirjojen löytäminen on kuin syntymäpäivälahja. Kun myös Momoko palaa yllättäen, monet asiat saavat selityksen.

* *

Päiväni Morisakin kirjakaupassa on viehättävä ja helppolukuinen kirja, mutta se on myös pieni kurkistus japanilaiseen kirjallisuuteen. Kirjassa vilisee nimiä, jotka houkuttelevat tutustumaan tuon aikakauden kirjailijoihin ja heidän kirjoihinsa paremmin. On joitakin tuttuja nimiä, mutta paljon outoja.

Satoshi Yakisawa (s. 1977) on syntynyt Chibassa ja valmistunut Nihon-yliopistosta. Hän on kirjoittanut Morisakin kirjakaupalle myös jatkoa. Englanniksi jatko-osan nimi on More Days at the Moriaki Bookshop. Moriakin kirjakaupan pohjalta on tehty Japanissa myös elokuva.

Marjatta Honkasalo

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua