Kuusikymppinen luutnantti ratsastaa edelleen eturivissä – arviossa uusi Blueberry-albumi Katkera apassi

Kuva: Kimmo Ylönen. Piirros: Christophe Blain

Luutnantti Mike Steve Donovan, lempinimeltään Blueberry, on jallittanut punanahkaisia ja valkonaamaisia jäljittäjiä pitkin villeintä länttä jo vuodesta 1963. Kovapäisen ikinuorukaisen nostivat hevosen selkään belgialainen käsikirjoittaja Jean-Michel Charlier ja ranskalainen piirtäjä Jean Giraud.

Charlier siirtyi saapasmäkeen vuonna 1989. Giraud jatkoi eurooppalaisen sarjakuvan kestosuosikiksi nousseen Blueberryn tekemistä yksin vuoteen 2005 asti. Seitsemän vuotta myöhemmin myös Giraud nostettiin ruumisvankkureille.

Kertomusta kertyi kokoon 28 kirjan verran. Alkuperäinen sarja on kokonaisuudessaan käännetty suomeksi ja julkaistu albumeina ja komeina kokoelmakirjoina. Lisäksi hahmo on seikkaillut sarjoissa Luutnantti Blueberryn nuoruus ja Marshall Blueberry, joiden parissa ovat ahertaneet myös toiset tekijät.

Pääradalle palkattiin uudet veturinkuljettajat, kun useimmat jo uskoivat sarjan jäädytetyn koskemattomaksi klassikoksi. Tarinan ohjaksiin tarttui todellinen dreamteam, mutta ei missään nimessä sellainen, jonka olisin itse keksinyt kutsua länkkärinuotiolle. Joann Sfar tunnetaan Suomessa sarjastaan Rabbin katti, jossa yhdistyy juutalainen perinne, filosofia ja kissamainen maailmankatsomus. Christophe Blain puolestaan on rikastanut suomeksi käännetyn sarjakuvan satoa monipalkitulla poliittisella satiirilla Ulkoministeriö sekä iki-ihanalla Maalari ja merirosvo -sarjalla.

Luutnantin toistuva tuumailu: ”Miten onnistuit joutumaan tähän liemeen.”

* *

Uusien tekijöiden ensimmäinen yhteinen Blueberry-seikkailu alkaa tutuissa maisemissa. Kanjonien seinämät ovat pystysuorat. Vain risupuskat rikkovat kuivan kamaran. Rajattoman tilan kattaa avara taivas. Myös luutnantti itse on uuden kynän jäljiltä tarpeeksi tutun näköinen.

Seikkailun pohjat polkaistaan käyntiin tällä näyttämöllä ennen näkemättömällä teemalla. Nuoria miehiä kiinnostavat nuoret naiset, eikä erämaasta ole helppo löytää tarpeilleen vastakaikua. Kuumapäät kollit ja toisen sisko törttöilevät hetkessä kasaan kumulatiivisen koston kierteen, joka uhkaa rikkoa rajaseudun hauraan rauhan.

Sisko ja sen veli ja veljen kaveri ratsastavat rikospaikalle ehtyvän kaivoksen ympärille kyhätystä kyläpahasesta. Takahikiän korkeimpana kihona kukkoilee sisarusten isä, monilukuisen vaimokatraan kiihkouskovainen patriarkka. Tarinan tutumpia villin lännen toimijoita ovat savitiililinnakkeesta käsin aluetta valvova ratsuväki ja vuorilla leireilevät apassit.

Uutta villissä lännessä: nainen ampuu naisia.

* *

Jos monen lännentarinan hahmot ovatkin kuin nukkeja, jotka helposti tunnistettavissa asuissaan toistavat kaavamaisia rooleja, ollaan uudessa Blueberry-seikkailussa aivan toisella syvätasolla. Nuoret jästipäät eivät näe nenäänsä pidemmälle ja pyrkivät peittelemään toilauksiaan tavalla, jota sopii odottaa yksinvallan alla kasvaneilta. Juonen nerokas käänne tasaa puntit. Kun isän silmä välttää, rikoksen jälkiä selvittämään lähteneet apassinuorukaiset sooloilevat lisää kierroksia koston ja katkeruuden keitokseen.

Tutuista hahmoista mukana on Jimmy McClure, jonka kanssa on kiva ratsastaa, vaikka läpeensä viskin syömä ukko on kännissä toistuvasti töpännyt punotut juonet ja kavaltanut kaverin pikavoiton kiilto harittavissa silmissään. Myös vanha viinaleili kasvaa mittaa humoristiseksi tarkoitetun alkoholistikarikatyyrin yli.

Mainiot sivuhenkilöt täydentävät rikasta tarinaa. Linnakkeessa vieraileva automaattinukkeja esittelevä viihdetekninen taiteilija ja helppoheikki panee merkille varuskunnan pinnanalaiset värähtelyt. Hänen pieni tyttärensä kulkee leirissä omia salaisia reittejään ja on hahmona hyvinkin rabbinkattinen. Jopa riviin komennetut sinitakit on niin hyvin sijoiteltu, että partiossa kaatuvien sotilaiden kuolemalla on yksilöllisesti väliä.

Entiseen tapaan luutnantti Blueberry itse on usein potkuja vastaanottavalla puolella. Armeijan kuri ei jukurille sovi. Tehtävät tulee suorittaa moraalisesti oikein, vaikka se sysäisi napit vastakkain virkaatekevän kaluunakallen kanssa. Tasapainoilu valkoisen vallan ja alkuperäisasukkaiden oikeuksien välillä saa tavan takaa pahan veren paakkuuntumaan molemmissa leireissä.

Uudenlaisia jännitteitä tarinaan tuo myös luutnantin lapaan uponnut Amorin nuoli. Suhde sekä vetää puoleensa että työntää satulaan ja kohti auringonlaskua. Parin edessä on varmasti kasapäin vaikeuksia, vaikka yhteistä tulevaisuutta uskalletaan herkällä hetkellä hahmotella. Rakastettu Ruth on linnakkeen komentajan vaimo.

Se kaikkein maalarein ja merirosvoin ruutu.

* *

Charlier ja Giraud loivat yli 60 vuotta sitten sarjan, joka oli omana aikanaan monin tavoin edistyksellinen ja länkkärikenttää uudistava. Luutnantti Blueberrystä kasvoi yksi eurooppalaisen sarjakuvan seuratuimpia hahmoja. Sarja on kestänyt aikaa hämmästyttävän hyvin.

Giraudin piirrostyö oli kautta linjan vertaansa vailla. Kehittyminen ja kokeilut tapahtuivat jatkuvan harjoituksen kovaksi hieromalla pohjalla. Realistiseen jälkeen pyrkivä piirtäjä uskalsi antaa viivan elää. Charlierin kirjoittamat tarinakaaret venyivät useiden albumeiden mittaisiksi.

Sfar ja Blain tuntevat luutnantin luonnon ja sarjan maailman. Huipulta poimitut taiteilijat tietävät olevansa isoon tehtävään valittuja. Innostus ja kunnianhimo näkyvät jokaisella sivulla. Itselliset tekijät eivät tyydy käytettyjen tarinapalikoiden uudelleen pinoamiseen. Blain ei pyri jäljittelemään Giraudin piirrosta. Työpari luottaa omaan osaamiseen ja täyttää kahdet isot bootsit kärkeä myöten.

Olisi järjetöntä julistaa, että uusi Blueberry on parempi kuin alkuperäinen. Yhtä lailla tolkutonta olisi messuta, että vanhassa vara parempi. Sen uskallan sanoa, että sarja on saanut piristävän ruiskeen ja kelpo luutnantin pitkä ratsastus kiinnostaa jatkossakin.

Kustantaja lupaa lisää Blueberryä loppukesästä. Toivottavasti silloin saadaan hyppysiin tämän tarinan jatko Vääryyden miehet.

Kimmo Ylönen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua