Kuva: Muru Vähänikkilä
KONSERTTI | Japanilainen laulaja-lauluntekijä Ichiko Aoban vangitsi Finlandia-talo yleisön omintakeisella folktronicallaan.
”Illan koskettavin hetki koettiin, kun yleisö kuuli version Tapio Rautavaaran kappaleesta Laulu on iloni ja työni.”
Ichiko Aoba Finlandia-talossa 17.3.2026
Japanilainen laulaja-lauluntekijä Ichiko Aoba on viime vuosina noussut kansainväliseen tietoisuuteen poikkeuksellisen omaleimaisella ilmaisullaan. Hänen musiikkinsa liikkuu folkperinteen, kamarimusiikin ja ambientin rajapinnoilla, ammentaen vaikutteita niin japanilaisesta runoudesta kuin eurooppalaisesta impressionismista.
Vuoden 2020 albumi Windswept Adan toi Aoban laajemman yleisön tietoisuuteen, ja suosio on jatkanut kasvuaan 2025 Luminescent Creatures -albumin myötä, jonka kiertueen osa Finlandia-talon konsertti oli.
Viime kesänä Temppeliaukion kirkossa hurmannut artisti nähtiin nyt huomattavasti isommassa paikassa, mutta ilahduttavan hyvin musiikki toimi myös loppuunmyydyssä Finlandia-talossa, jossa yleisö todellakin sai poikkeuksellisen kokemuksen.
* *
Aoban esiintyminen on tarkoituksellisen vähäeleistä. Hän ei pyri lavalla vangitsemaan huomiota, vaan pikemminkin vetäytymään, luoden tilaa kuuntelulle. Tämä tekee hänen konserteistaan poikkeuksellisen intensiivisiä kokemuksia, joissa ei nähdä nykyään liiankin yleistä, pakonomaista konsertintallentamisvimmaa.
Konsertin settilista oli rakennettu jatkuvaksi kokonaisuudeksi, jossa kappaleet sulautuivat toisiinsa. Painopiste oli selvästi kahden uusimman albumin kappaleissa, mutta mukana kuultiin myös varhaisempaa, pelkistetympää tuotantoa. Kappaleiden väleissä kuultiin instrumentaalisempia ja vähemmän tunnettuja osuuksia, jotka toimivat enemmän tunnelman luojina kuin itsenäisinä numeroina. Tämä ratkaisu vahvisti konsertin yhtenäisyyttä, mutta hämärsi hieman yksittäisten kappaleiden erottuvuutta.
Finlandia-talo asetti Aoban musiikille kiinnostavan mutta ristiriitaisen kehyksen. Hänen teoksensa perustuvat äärimmäisen hienovaraisiin dynamiikkoihin: hengityksen tasolla liikkuvaan laulantaan ja akustisen kitaran lähes kuiskattuihin sävyihin. Suuressa salissa nämä elementit saivat toisaalta kirkkaan ja resonanssiltaan kauniin tilan, mutta samalla intiimiys hajosi väistämättä etäisyyden kasvaessa.
Kuva: Muru Vähänikkilä
* *
Konsertin visuaalisuus rakentui pitkälti valojen ja erilaisten heijastusten varaan. Valosuunnittelu eli koko ajan musiikin mukana, mutta ei koskaan varastanut huomiota. Pehmeät sävyt vaihtuivat lähes huomaamatta: välillä lava kylpi lämpimässä, lähes auringonlaskua muistuttavassa valossa, välillä taas viileämmissä, kuulaissa sävyissä, jotka korostivat musiikin eteerisyyttä ja toivat mieleen meren. Joissain kappaleissa valo tuntui lähes hengittävän Aoban mukana, himmentyen ja kirkastuen juuri oikeissa kohdissa.
Yleisön ja Aoban välinen kommunikointi oli teemaan sopien erittäin vähäeleistä: kappaleiden väleissä hän hymyili ujosti, sanoi muutaman sanan, ehkä pienen kiitoksen, ja jatkoi. Konsertin suurin vahvuus olikin sen kyky luoda kollektiivinen, lähes rituaalimainen tila. Parhaimmillaan yleisö oli täysin hiljaa, ja musiikki tuntui leijuvan ajattomassa tilassa. Nämä hetket olivat poikkeuksellisen vaikuttavia.
Illan koskettavin hetki koettiin, kun yleisö kuuli version Tapio Rautavaaran kappaleesta Laulu on iloni ja työni. Ennen herkkää esitystä Aoba esitteli kirpputorilta hankkimaansa toivelaulukirjaa, josta oli valinnut esitettäväksi juurikin Rautavaaran klassikon. Yleisö selvästi herkistyi, kun kahden maan kulttuurit kohtasivat näinkin kauniilla tavalla.
Muru Vähänikkilä
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Pelkkä Poutanen pohtii levyllään elämän ja kuoleman suhdetta: ”Mussa kulkee just noin synkät sävyt ja just toi valo”
KONSERTTI | Galleria Himmelblaussa esiintynyt Pelkkä Poutanen tekee lauluja, joissa ollaan hautojen äärellä, itketään ja poltetaan noitia, mutta myös kurkotetaan valoon.
Helsingin Barokkiorkesterin Schumann-ilta lohdutti kauneudellaan – arviossa Musiikkitalon konsertti
KONSERTTI | Robert Schumannin teokset toivat seesteisen ja rauhoittavan tunnelman yleisöön. Pääosassa olivat sellisti Steven Isserlis, hienot solistit ja Arnold Schoenberg -kuoro.
Tulta, urkuja ja ihmissusien ulvontaa – Metallijätti Powerwolf on luonut ympärilleen omaleimaisen maailman
KONSERTTI | Helsingin jäähallissa konsertoinut saksalaisyhtye ammentaa inspiraatiota niin kirkkotaiteesta kuin kansantaruistakin.
Mongoliasta ei tule pelkästään kurkkulaulua vaan myös tasokasta jazzia – Enji konsertoi G Livelabissa
KONSERTTI | Enjin haikeansävyinen, melankolinen tyyli kannatteli kappaleita, joissa jazzmaisesta säestyksestä huolimatta kuulsi läpi Mongolian lauluperinne.