Kuva: Jakob Ingason / Heajastallan Prod. / NRK
TELEVISIO | Pieneen Koutokeinoon sijoittuva sarja käsittelee omalla tavallaan ulkopuolelle sulkemista, itsemurhia, alkoholismia ja seksuaalirikoksia.
”Sarja on mielenkiintoinen ja ravisteleva, ei mukava tai helppo.”.
Tässäpä ohjelma, joka herättää ristiriitaisia tunteita eikä varmaankaan jätä kylmäksi. Saamelaishäiden järjestelyistä kertova Heajastallan-sarja (2025) on saamelaisen työryhmän tekemä ja saamenkielinen. Se ei maalaile ruusuisia kuvia mistään edes häiden alla, mutta rohkea se on.
Garen haluaa oman ja perheensä maineen vuoksi järjestää perinteiset häät pojalleen, mutta hankkeessa ei mikään tahdo onnistua. Valmistelujen lomassa pintaan nousevat tulehtuneet perhesuhteet sekä vanhat kaunat ja salaisuudet. Kylmä talvinen maisema lisää tunnelmien hyytävyyttä.
Sarjassa on mustaa huumoria, tilannekomiikkaa ja paljon draamaa; rauhallisia suvantoja ei ole. Hetkittäin kuvasto muistuttaa ajoista, jolloin sketsien saamelaiset joivat, tappelivat, joikasivat ja harrastivat holtitonta seksiä.
Mukana on runsaasti yhteiskunnallista kritiikkiä ja keskustelunaiheita. Tyhjenevä maaseutu ja pienet paikkakunnat eivät nuorilleen paljon tarjoa − eivätkä ole tarjonneet heidän vanhemmilleenkaan. Porotalouskin vaatisi muutoksia elättääkseen entiseen tapaan.
Kuva: Norsk Rikskringkasting As
* *
Pieneen Koutokeinoon sijoittuva sarja ei sulje silmiään saamelaisyhteisön ongelmilta ja käsittelee omalla tavallaan ulkopuolelle sulkemista, itsemurhia, alkoholismia ja seksuaalirikoksia. Erityisesti naisten täytyy olla vahvoja, tai ainakin esiintyä sellaisina, pärjätäkseen machokulttuurin leimaamassa yhteisössä.
Vähemmistöasema lienee helpompi tämän päivän saamelaisnuorille kuin mitä se on ollut edellisille sukupolville, mutta yksinkertainen se ei ole välttämättä edelleenkään. Kolonialismiakin sarja sivuaa.
Heajastallan – Hääjuhla julkaistiin Norjassa alkuvuodesta ja sai runsaasti huomiota. Vastaanotto oli ristiriitainen. Saamelaiskäräjien puheenjohtajan Silje Karine Muotkan mielestä sarja käsittelee ongelmia tuoreella tavalla ja edesauttaa keskustelua aroista asioista.
Joidenkin muiden mielestä sarjan antama kuva saamelaisista on sellainen, josta on vuosia yritetty päästä eroon.
Näyttelijät ovat järjestään hyviä, ja ohjaaja Åse Kathrin Vuolab rakentaa kokonaisuuden taitavasti liioitteluineen päivineen. Ihmeen monta ongelmaa hän on saanut kasattua yhteen juhlaan; osan olisi ehkä voinut jättää tuonnemmaksi, ja lopputulos olisi ollut vähemmän hengästyttävä.
Sarja on mielenkiintoinen ja ravisteleva, ei mukava tai helppo.
Leena Reikko
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Lämpimät jäähyväiset – arviossa Ylen esittämä dokumentti Valokuvaajan sielunmessu
TELEVISIO | Harald Henden oli Norjan tunnetuin kriisialueiden kuvaaja. Hänen nimensä kuvien alareunassa oli takuu rehellisestä raportoinnista.
Murhia Istanbulissa – arviossa Ylellä nähtävä Turkkilainen etsivä
TELEVISIO | Turkkilainen etsivä kuvaa Istanbulin poliisin murharyhmän työtä. Ikmen on vähän kuin turkkilainen Columbo: viaton ulkonäkö harhauttaa.
Tasa-arvon takapajulat – arviossa Vihatut naiset
TELEVISIO | Ylen uutuussarja on tärkeä oppitunti Suomen lähihistoriasta, jossa naisviha limittyy tasa-arvotyöhön.
Miekkoja ilman magiaa – HBO:n A Knight of the Seven Kingdoms yllättää kuin Game of Thrones
TELEVISIO | Palttua lohikäärmeille, valtaistuinpyrkyreille ja kapinallisille kuningaskunnille! A Knight of the Seven Kingdoms -sarjassa matkataan arkisesti turnajaisiin.