Erkka Filander. Kuvat: Poesia / Ollii-Pekka Tennilä

1

Alkuvuoden ylivoimaisesti vavisuttavin elokuvakokemus on ollut Hind Rajabin ääni (2025). Elokuva sijoittuu keskelle Gazan sotaa ja perustuu tositapahtumiin. Harvoin käy katsomassa elokuvaa, joka pitää yhtä vahvasti näpeissään alusta loppuun.

Elokuvan ohjannut tunisialainen Kaouther Ben Hania nousee Hind Rajabin äänen myötä yhdeksi tämän hetken kiinnostavimmista elokuvantekijöistä. Koskettavien tarinoiden lisäksi Ben Hania myös on ansioitunut elokuvailmaisun laajentajana. Pidin myös Ben Hanin edellisestä elokuvasta, dokufiktiosta Neljä tytärtä (2023).

Hind Rajabin ääni oli ehdolla juuri jaetuissa Oscareissa, mutta ilmeisesti uskallusta palkita äärimmäisen ajankohtainen elokuva ei löytynyt. Se on edelleen nähtävillä joissain elokuvateattereissa Suomessa, ja suosittelenkin katsomaan Hind Rajabin äänen pikimmiten valkokankaalta, vielä kun se on mahdollista.

Lue Hind Rajabin ääni -elokuvan arvio täältä ja Neljä tytärtä -elokuvan arvio täältä.

* *

2

Alkuvuodesta olen lukenut kulttimainetta nauttivan japanilaiskirjailija Yukio Mishiman romaaneja, joita on aiemmin suomennettu neljä vuosien 1960 ja 1971 välillä. Ajan tavan mukaisesti japanilaisia kirjailijoita ei tuolloin suomennettu alkukielestä, vaan englannin- ja saksankielisten käännöksien pohjalta.

Nyt yli puolen vuosisadan odotuksen jälkeen Mishimaa on jälleen ilmestynyt suomeksi, ja tällä kertaa suoraan japanista käännettynä. Saku Petteri-Urpon suomentama romaani Elämä myytävänä (1968/2025) ilmestyi vuodenvaihteessa. Teos avaa Sammakko-kustantamon Mishima-julkaisusarjan, jossa on määrä ilmestyä lähivuosina useita kirjoja.

Mishima oli kirjallinen monitaituri, joka kirjoitti romaanien lisäksi esimerkiksi novelleja, esseistiikkaa ja Nō-teatterin näytelmiä. Elämä myytävänä on yllättävä valinta ensimmäiseksi Mishima-julkaisusarjan teokseksi. Alun perin jatkokertomuksena Japanin Playboy-lehdessä (ei osa USA:n Playboy-brändiä) ja sitten romaanina vuonna 1968 ilmestynyt Elämä myytävänä käännettiin englanniksikin vasta vuonna 2019. Myös Japanissa se oli alun perin vähemmän tunnettu Mishiman teoksista, mutta nousi yllättäen bestseller-listoille vuonna 2016.

Olen innoissani alkaneesta julkaisusarjasta ja toivon seuraavan teoksen ilmestyvän pian, jotta pääsen jatkamaan Mishima-lukuputkeani.

3

Mishima väitetysti halveksui vanhempaa kirjailijapolvea edustavaa Osamu Dazaita, jonka suomentaminen on myös käynnistynyt uudelleen vuosikymmenten tauon jälkeen. Molempia japanilaisia kynäniekkoja nyt julkaisevalta Sammakolta tuli ulos loppuvuodesta uusi suomennos kulttiromaanista Epäkelpo ihmiseksi (1948/2025), joka tunnetaan paremmin aiemmalla nimellään Ei enää ihminen. Niin ikään Urpon kääntämänä on määrä piakkoin ilmestyä Dazain pienoisromaani Narrin kukkia ensimmäistä kertaa suomeksi.

Dazai-suomennokset alkoivat uudelleen vuonna 2023, kun Pekka Masonen alkoi suomentaa ja julkaista tämän novelleja omalla Mala Fide -kustantamollaan. Tänä vuonna ilmestynyt Koulutyttö on jo neljäs teos Dazain novellistiikkaa – yhteensä Masonen on suomentanut jo kymmeniä Dazain novelleja.

Olen ahminut Dazain novelleja toinen toisensa perään, niihin on kätketty jokin salainen ja hyvin koukuttava ainesosa.

4

Viime kesänä ilmestynyt Erkka Filanderin runoteos Siemenholvi (2025) on massiivinen kirja, sekä fyysisen kokonsa että sisältönsä puolesta. Julkistamistilaisuudessa ystäväni totesi, että aikoo leikkisästi nimittää Siemenholvia ”isoksi kirjaksi”.

Siemenholvi ei mahdu hyllyyn, joten jätin sen aluksi nojatuoliin odottamaan sopivaa lukuhetkeä useaksi kuukaudeksi. Alkuvuodesta siirsin kirjan nojatuolista pöydälle kynttelikön ja kuivakukkien viereen. Aloin hiljalleen lukea monisataasivuista runoteosta. Nyt olen päässyt noin puoleen väliin.

Tässä vaiheessa on käynyt selväksi, että Siemenholvissa on tuttuja elementtejä Filanderin aiemmista runoteoksista, kuten esikoisesta Heräämisen valkea myrsky (2013). Uutta on muun muassa katedraalin mieleen tuova arkkitehtuuri. Siemenholvi koostuu useasta osiosta, jotka yksinään voisivat olla tavanomaisen pituisia runoteoksia.

En ole pitänyt kiirettä lukemisessa. Siemenholvi ottaa aikansa, ja sen ajan haluan sille antaa.

Lue Siemenholvin arvio täältä.

Juho Narsakka

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua