Yksityiskohta teoksesta The Rebirth of Venus. Kuvat: Matti Kuusela
KUVATAIDE | Lilli Haapala etsii taiteen avulla vastausta kysymykseen ”Mitä on todellisuus”. Hän uskoo löytävänsä sen saarilta, merestä ja itsestään.
”Tätä en olisi ikinä uskonut: opin taidenäyttelystä mitä elämä on enkä näyttelystä poistuessani pelkää enää kuolemaa.”
Lilli Haapala: Virtaavat todellisuudet. Nokian Virran Taidetila Raamissa 26.2.2026 asti.
Pitkään olen pohtinut, haluanko tuhkani ripoteltavan metsän siimekseen vai meren syvyyteen.
Ikuisuuskysymys ratkesi eilen äkkiarvaamatta niinkin proosallisessa paikassa kuin Nokian Kirjasto- ja kulttuuritalo Virrassa.
Sen alakertaan on pystytetty taidenäyttely, joka avaa silmät ja salpaa hengen – turkulaisen Lilli Haapalan Virtaavat todellisuudet on ihmeitä eli vihreyksiä täynnä.
Astuin näyttelyyn kuten ainakin kiireinen aikamies, empien, vastahakoisesti, penseästi. Olin kuullut, että siellä on videoita. Ja jos mitä vihaan, taidevideoiden katsomista museoissa muiden ihmisten kanssa kuulokkeet päässä.
Koskaan en toivo muuta kuin että ne päättyisivät jo, kesken en kehtaa lähteä.
Lähde on kiehtova installaatio, jossa kohtaavat vesiallas, vesihöyry, pöytä, kuonakivet, patsas, suurennuslasi ja meteoriitti. Teos on vuodelta 2020.
* *
Lilli Haapalan videot ovat toista maata. Oikeastaan ne eivät ole videoita, vaan runoja ja kuiskauksia, musiikkia, veden syvää yksinkertaisuutta.
Tätä en olisi ikinä uskonut: opin taidenäyttelystä mitä elämä on enkä näyttelystä poistuessani pelkää enää kuolemaa. Jään miettimään, onko koskaan ennen mikään taide-elämys saanut aikaan yhtä väkevän tunteen?
Eeva-Liisa Mannerin runot, Sören Kierkegaardin eksistentiaaliset pohdinnat, Matti Nykäsen pisimmät mäkileiskautukset…
Näyttelyvieras pääsee itsekin tutkimusmatkalle paikkoihin, joita ei ole.
* *
Niin, metsä jää täpärästi merelle kakkoseksi. Metsänvihreä on pehmeää, lämmintä – mutta merenvihreässä on jotain mystistä. Se on ihmissilmälle vieraampaa kuin metsänvihreä, silti se on lempeää, siinä piileksii ja uiskentelee enemmän salaisuuksia.
Sitä paitsi: aina kun maailmaan syntyy uusi ihminen, hän sukeltaa tänne suoraan vedestä – ja tuo samalla terveisiä alkumerestä, siitä levänvihreästä.
Merestä olet sinä tullut ja mereen olet sinä palaava.
* *
No hyvä, asiaan eli Nokian Kulttuuri- ja kirjastotalo Virran Raami-saliin. Mitä Lilli Haapalan näyttelyssä on oikeasti esillä?
Vain neljä taideteosta. Kaksi videota ja kaksi, no, kuinka niitä kutsutaan, installaatiota. Niistä en ymmärrä oikein mitään, mutta hauska niitä on ihmetellä: kuplia, höyryä ja muuta elämää, Lähteen henkäilyä ja Venuksen syntyä.
Surullisen harva nokialainen on ne nähnyt. Vieraskirjan mukaan keskimäärin kymmenen ihmistä päivässä käy näiden ihmeiden äärellä. Suuresti ilahdutti, että Viholan päiväkodin männynkävyt olivat käyneet näyttelyssä – lapset saattavat hyvinkin nauttia sinivihreästä hiljaisuudesta, vallottavista vesikuplista ja seinällä häilyvästä höyrystä yhtä paljon kuin männynkävyistä.
Virtaavat todellisuudet kokoaa yhteen Lilli Haapalan teoksia vuosilta 2020-2025. Kuvakaappaus videolta Bluegreen bodies (and other stories). Teos on vuodelta 2025.
* *
Haapalan videoita katsellessa ja kuunnellessa tunnet olevasi itsekin siellä, veden alla, Itämeren tiiviissä mutta päilyvässä vihreydessä. Samalla kuuntelet halukkaasti ja valppaasti kertojaa, joka ei puhu pehmoisia vaan kertoo, ettei elämä synny vain kilpailusta vaan myös symbioosista.
Tämä on maailman merien, metsien ja ihmisten kannalta hyvin tärkeä muistutus. Jotenkin ihmiset on saatu uskomaan (luonnonvalinta, talouskasvu), että meidän pitää koko ajan kukistaa, voittaa, kasvaa, lyödä, kilpailla.
Mitokondriot ja levät saattavat olla eri mieltä.
The Rebirth of Venus syntyy, kun yhdistetään veistoksia, vesiastioita, letkuja ja ilmapumppu ja asetetaan ne jalustoille. Teos on vuodelta 2025.
* *
Näyttelyn nimi on Virtaavat todellisuudet.
Se ei ole sattumaa tai latteaa fraseologiaa. Turussa asuva Haapala kertoo viettäneensä viimeiset kymmenen vuotta useilla saarilla, yksin, keskellä merta ja pohtineensa yhdessä ympäröivän luonnon kanssa niinkin yksinkertaista kysymystä kuin ”mitä on todellisuus?”.
Itse vastaan tähän aina Robert Musilia lainaten: todellisuuden tajua enemmän ihminen tarvitsee mahdollisuuden tajua.
No hyvä. Raami on kiehtova ja viihtyisä taidetila, jonne museoamanuenssi Hanna Westman tuo jatkuvasti rohkeasti omaperäisiä, raikkaita ja rohkeita näyttelyjä.
Jotain tärkeää Raamista kuitenkin puuttuu.
Naulakko.
Ihmisen on mahdotonta syventyä taiteeseen, runouteen ja filosofiaan toppatakissa. Onneksi uskalsin jättää takin lepäämään naapurihuoneeseen, josta löytyy Martti Helinin mahtava taidekirjasto.
Suurelta taiteen ystävältä jälkeen jääneitä kirjoja saa lukea ja ihmetellä ihan ilmaiseksi, kuten Raamin kaikkia näyttelyitäkin.
Matti Kuusela
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Mustan ja valkoisen mestari K – Pentti Kaskipuro ja abstraktin houkutus
KUVATAIDE | Pentti Kaskipuron taiteilijanuran esittely tarjoaa puitteet grafiikan katsomiseen läheltä ja tarkkaan.
Antti Oikarinen tarjoilee yllättymisen paikkoja Helsingin Taidehallissa
KUVATAIDE | Suomen Taideyhdistyksen 180. juhlavuoden avaa Antti Oikarisen Introspektiivi-näyttely Helsingin Taidehallissa.
Mahdollisuuksia ja mahdottomuuksia tamperelaisissa gallerioissa – Janne Harttunen ja Emmi Mustosen kurssilaiset
KUVATAIDE | Liekki Art House ja Galleria XVI avasivat pirkanmaalaisten taiteilijoiden töitä esitteleviä näyttelyitä samana päivänä.
Pysähtyneisyyttä ja rauhaa, mutta myös latautunutta elämää – Pentti Kaskipuro Sara Hildénin taidemuseossa
KUVATAIDE | Pentti Kaskipuron suurnäyttely avasi Sara Hildénin taidemuseon remontin jälkeen. Koko museon täyttävä näyttely on avoinna huhtikuun loppupuolelle asti.