Kuva: SKS
KIRJAT | Yleisölle saatavilla oleva suomenkielinen Sibelius-aineisto täydentyi nk. Hämeenlinna-kirjeillä.
”Kirjekokoelma on mielenkiintoinen näkymä säveltäjä Jean Sibeliuksen ’aluskasvillisuuteen’.”
Juhani Koivisto (toim.): ”Nyt alkaa elämän todellisuus” – Nuoren Jean Sibeliuksen kirjeitä vuosilta 1873–1895. SKS Kirjat, 2026. 216 sivua.
Jean Sibeliuksen lapsenlapset lahjoittivat 1980- ja 1990-lukujen vaihteessa uutta aineistoa Hämeenlinnaan Sibeliuksen syntymäkodille. Kokoelmassa on noin 80 kirjettä, jotka nuori Sibelius kirjoitti pääasiassa isänsä veljelle, Pehr-sedälle, sekä Evelina-tädille ja Maria-äidille.
Kirjeet julkaistiin vuonna 1997 alkuperäisinä ruotsinkielisinä sekä englanniksi käännettyinä yhdysvaltalaisen Sibelius-tutkijan Glenda Dawn Gossin kirjassa The Hämeenlinna Letters. FT Juhani Koivisto on nyt kääntänyt kirjeet suomeksi ja varustanut ne kommentaareilla. Myös alkuperäiset kirjeet ovat Nyt alkaa elämän todellisuus -teoksessa (SKS, 2026) mukana, mikä mahdollistaa palaamisen alkulähteelle.
Koivisto on pyrkinyt käyttämään neutraalia, ”ajatonta” suomen kieltä. Siinä hän pääosin onnistuu tavoittamaan 1800-luvun puolivälin jälkeisen tunnelman. Ainoastaan yksi ilmaisu särähti korvaani. Suuren postimerkkialbumin omistaminen vuonna 1878 on hauskaa (roligt) eikä ”kivaa”.
* *
Tulevaa säveltäjän uraa ajatellen tärkein kirjeiden vastaanottaja oli Pehr-setä Turussa. Setä sai toimia isän korvikkeena, sillä Christian-isä oli kuollut lavantautiin vuonna 1868 Johan Christian Julius -pojan ollessa tuskin kolmevuotias. Turussa asuva Pehr-setä avusti opintojaan aloittelevaa Sibeliusta taloudellisesti ja kannusti tätä musiikin pariin auttamalla muun muassa viulutarvikkeiden ja nuottien ja kirjojen hankinnassa. Hänelle tuleva säveltäjä ehti myös pohtia ammatillista suuntautumistaan.
Kirjeistä muotoutuu kuva ruotsinkielisen kartanokulttuurin liepeillä kasvavasta nuorukaisesta, joka opiskelee viulunsoittoa ja harjoittelee musiikin teoria-aineiden tutkimisen yhteydessä säveltämistä. Erityisen paljon kirjeissä näyttäytyy yhteismusisointi erilaisilla kokoonpanoilla eri paikoissa. Kirjauduttuaan vuonna 1886 Helsingin musiikkiopistoon Sibelius myös soittaa viulua muun muassa Akateemisessa orkesterissa ja hankkii näin tuiki tärkeää kokemusta orkesterisoitosta.
Musiikkia harrastanut nuorukainen suuntautuu vakavasti säveltämiseen, saa stipendejä ja pääsee ensin Albert Beckerin oppilaaksi Berliiniin ja seuraavana vuonna Wieniin. Wienin vuonna kuvioissa on jo Aino Järnefelt. Tuolloin kotiväelle osoitetut kirjeet lyhenevät ja vähenevät. Pehr-setäkin kuolee vuonna 1891.
Elämän todellisuus siis alkaa. Pitäisi pystyä elättämään ja olemaan julkisuuden säveltäjä. Hän lohduttaa huhtikuussa 1891 äiti ja tätiä: ”Terästäytykää kaikkia lehtipiikittelyjä ja polemiikkeja varten. Älkää pelätkö puolestani”.
Kirjekokoelma on mielenkiintoinen näkymä säveltäjä Jean Sibeliuksen ”aluskasvillisuuteen”. Lahjakkuus ja tarkkakorvaisuus eivät kanna maailmalle ilman monipuolista harjoitusta.
Marja Mustakallio
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Sujuvan katsaus fysiikan löytöihin ja keksintöihin – arviossa Heikki Ojan Fysiikan sankareita viideltä vuosisadalta
KIRJAT | Professori Heikki Ojan esittelee tietokirjassaan henkilöhistorioiden kautta 42 fyysikkoa ja tieteen uudistajaa Blaise Pascalista Peter Higgsiin.
Suomalaisen runouden ihmeaikuinen Ilpo Tiihonen on saanut ehdottomasti ansaitun elämäkerran
KIRJAT | Pirkko Vekkelin erinomainen teos Mies, leikki ja ikävä avaa Suomen kolmanneksi parhaan runoilijan tarinaa.
Historia tulee eläväksi ja esitettäväksi – arviossa Lars Huldénin Kajaaninlinna 1636
KIRJAT | Tuomo Holopaisen ja Jaakko Salemaan suomentama Kajaaninlinna 1636 on yksi suomenruotsalaisen nykyrunoilijan Lars Huldénin vähemmän tunnetuista teoksista.
Polkuja on paljon, mutta riittääkö patikoijalle enää polttopuita? Arviossa neljä opasta päiväretkeilijöille
KIRJAT | Retkeilyn suosio tuottaa kirjoja, joissa reitit on esitelty huolella ja kiinnostavasti, mutta toisiin on ahdettu turhaa tavaraa.