Yksityiskohta Janne Harttusen maalauksesta Tiedon hedelmä ja homekukka. Kuva: Anni Kanniainen
KUVATAIDE | Liekki Art House ja Galleria XVI avasivat pirkanmaalaisten taiteilijoiden töitä esitteleviä näyttelyitä samana päivänä. Teemoissa nähdään jotakin vanhaa, jotakin uudelleenkuviteltua ja jotakin aivan mahdotonta.
Anni Kanniainen, teksti
Kahdessa tamperelaisessa galleriassa vietettiin avajaisia torstaina 15. tammikuuta 2026.
Keramiikkastudio Liekki Art Housessa Nalkalassa avattiin neljän taiteilijan kurssitöitä esittelevä näyttely Vanhoja mestareita, mielikuvitusta ja realismia. Näyttelyteosten joukossa tavattiin niin taidehistoriallisia pastisseja ja perinteisiä kukkateoksia kuin kantaaottaviakin maalauksia.
Avajaiset alkoivat kuudelta. Jo tunnin päästä Tammelassa järjestettiin toiset avajaiset. Tuolloin paikkana oli Galleria XVI, ja näytillä oli Janne Harttusen teosokonaisuus Paljous ja liika.
Näyttelytiloja yhdistää niiden hiljattaisuus. Liekki Art House avautui avoimeksi taidepajaksi keväällä 2024. Näyttelyitä siellä järjestettiin ensi kerran vuoden 2024 syksyllä.
Galleria XVI puolestaan on perustettu keväällä 2025 tiloihin, joissa jo aiemmin työskenteli taiteilijoita. Kummassakin näyttelyssä nähdään nyt värejä, kontrasteja ja kaikuja maailman myllerryksestä taiteen perinteisiin sekoitettuna.
Hiljattain avatuissa näyttelyissä suosittiin tyypillisesti perinteistä nelikulmaista kangasta, mutta vaihtoehtojakin löytyi. Seinällä roikkuva skeittilautaa muistuttava teos on Jenna Ikosen maalaama. Kuva: Anni Kanniainen
Halu kohdata ihminen
Liekki Art Housen näyttelyssä Vanhoja mestareita, mielikuvitusta ja realismia on teoksia neljältä taiteilijalta, Jenna Ikoselta, Eija Kotovaaralta, Silja Tiitalta ja Piia Vihurilta.
Taiteilija Silja Tiitta kertoo nelikon tavanneen toisensa kuvataiteilija Emmi Mustosen järjestämillä öljyvärimaalauskursseilla. Taiteilijoista kolme on kotoisin Pirkanmaalta, yksi asuu nykyään Porvoossa.
Liekki Art House tuntui Tiitan mukaan sopivalta tilalta teoksille. Ne asettuvat värikkääseen käsityöpajaan soljuvasti. Teokset ovat värikkäitä ja niistä voi erottaa ajan virran: yhdestä taulusta voi erottaa art nouveau’ta, toisesta Schjerfbeckiä.
– Kopiointi on yksi oppimisen väline, Tiitta huomauttaa.
Houkutus (2026). Kuva: Silja Tiitta
Vanhoihin klassikoihin on löydetty uutta pontta. Tiitta kertoo pitävänsä erityisesti Houkutus-maalauksestaan, jossa alun perin Alexander Roslinin Lady of the Veil -teoksessa kuvatun vaimon käsiin on asetettu suklaalevy.
Kuva kertoo nautinnoista. Tiitta kertoo pitävänsä rokokooajan muotokuvien leikillisyydestä ja flirttailevuudesta.
Tiitan maalauksista voi erottaa myös yhteiskunnallisia teemoja. Daavidin patsasta esittävästä teoksesta voi erottaa Palestiinaan viittaavaa symboliikkaa.
– Olen halunnut kommentoida Daavidin kautta vaikeassa tilanteessa olevia ihmisryhmiä, hän sanoo.
Jenna Ikonen: Omakuva (2026). Kuva: Anni Kanniainen
Muista näyttelyn teoksista hän tulee maininneeksi erityisesti Jenna Ikosen omakuvan. Teoksessa itkevä renessanssihahmo pitelee käsissään pastellinvärisiä, kohosteisen realistisesti maalattuja aivoja. Taustalta erottaa loukkaavia sanoja.
– Teos on syntynyt yhdistelmänä oman historian kuvamuistoja ja mieleni impulsiivisia ideoita, kertoo Ikonen lähettämässään viestissä.
Emmi Mustosen kursseilla opetettu taiteen teoria tarjosi Ikosen ajatuksille alustan, joka täydentyi pala palalta.
Ikonen on ammatiltaan tatuoija, mutta hän on työskennellyt myös sote-alalla. Tatuointitaide merkitsee Ikoselle asiakkaan tarkkaa kohtaamista: yhteispeliä, jossa asiakkaan taide muutetaan kuvaksi. Käänne kohti kuvataidetta oli ryntäys pelon muurien lävitse, sillä sisäinen kriitikko esti Ikosta työstämästä teoksiaan noin kymmenen vuoden ajan. Kuvataide merkitsee hänelle sisäisen äänen harkittua esiintuomista.
– Kun joku kokee teokseni merkitykselliseksi ja kertoo samastuvansa siihen, koen reaktion usein hyvin voimakkaana, hän kirjoittaa.
Vanhoja mestareita, mielikuvitusta ja realismia -näyttelyn teoksia. Kuva: Anni Kanniainen
* *
Alitajunnasta ammentava ei osaa lopettaa
Galleria XVI:ssä on juuri nyt näytillä 25-vuotiaan Janne Harttusen tekemiä maalauksia. Maalaukset ovat hengästyttävän täynnä erinäistä fantasiahenkistä kuvastoa. On kuin katselisi kuvankaunista ja silti aavistuksen hirvittävää pienoistodellisuutta.
Ohimennen kuulen Harttusen mainitsevan, että keittiön pöydästä on muodostunut hänen työpisteensä. Avajaistilaisuuteen hän on silti onnistunut leipomaan piiraita.
– Isoimmissa töissä voi kestää yli sata tuntia. En vain osaa lopettaa näiden tunkemista täyteen, Harttunen kommentoi.
Janne Harttusen värikkäissä teoksissa kaaos kuhisee elämää. Kuva: Anni Kanniainen
Harttunen oli oppinut maalaamaan jo lapsena mummonsa opissa. Nuori taiteilija on opiskellut yhteiskuntatieteitä viiden vuoden ajan Tampereen yliopistossa. Lopulta taide vei mukanaan. Kysyttäessä hän nimeää inspiraationsa lähteiksi Jacques Lacanin, alitajunnan ja psykoanalyysin.
– Lacanille kuva edustaa ykseyttä. Pyrin rikkomaan kuvaa, Harttunen toteaa.
Näyttelyn nimi Paljous ja liika on osuva. Teosta katsellessa silmä ei lepää koskaan missään tietyssä kohdassa, vaan se liikkuu vilkkaasti katsojan keskittäessä huomion aina uuteen kohtaan. Mikään paikka ei tyydy palvelemaan yhtä tarkoitusta, vaan teokset ovat täynnä yllätyksellisyyttä: silmä voi olla kutua, liukuhihnan alta voi paljastua hirviöitä.
Suunnitteleeko Harttunen teoksiaan? Eipä erityisemmin.
– Yleensä mulla on alkuidea, kuten simppeli lyijykynäluonnos. Sitten siihen on kehittynyt yksityiskohtia, hän selittää.
Vanhoja mestareita, mielikuvitusta ja realismia Liekki Art Housessa 21.2.2026 asti. Janne Harttunen Galleria XVI:ssä 8.2.2026 asti.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Ohikiitäviä nuoruuden hetkiä – Roope Itälinna on Vuoden 2026 nuori taiteilija
KUVATAIDE | Roope Itälinna saa Tampereen kaupungin myöntämän 25 000 euron stipendin ja mahdollisuuden yksityisnäyttelyn järjestämiseen – nyt poikkeuksellisesti Finlaysonin alueella.
Oletko jo kuullut nosteessa olevasta iFusionismista? En minäkään
KOLUMNI | Fenzolini tekee taidetta kuluttajille. ”My own art trend” -ilmiö kertoo enemmän taidemarkkinoista kuin taiteen sisällöstä.
Galleria Tilitoimisto avautui yli vuoden tauon jälkeen – Tarjolla on rajoja rikkovaa piirrostaidetta ja algoritmiikkaa
KUVATAIDE | Galleria Tilitoimisto avautui Tampereella jo toisen kerran. Jani Grönman toivoo, että näyttelyt tuovat eloa keskustan ulkopuolisiinkin sopukoihin.
Pysähtyneisyyttä ja rauhaa, mutta myös latautunutta elämää – Pentti Kaskipuro Sara Hildénin taidemuseossa
KUVATAIDE | Pentti Kaskipuron suurnäyttely avasi Sara Hildénin taidemuseon remontin jälkeen. Koko museon täyttävä näyttely on avoinna huhtikuun loppupuolelle asti.