Kuva: Keiti Lindsalu

Outi Markkula, teksti
Kirjoittajan työskentelyä tukee Suomen Kulttuurirahaston Pohjois-Savon rahasto.

Joskus esitys kasvaa kokoaan suuremmaksi. Parin viime vuoden aikana Kuopiossa on ollut ilo todistaa muutamia teoksia, joita voisi luonnehtia teatteritapauksiksi. Vuoden 2024 mieleenpainuvimpiin ensi-iltoihin lukeutui Tomi Paasosen tanssiryhmä Tavis Dance Companylle toteuttama hurja, mutta lämminhenkinen versio ikonisesta baletista Les Sylphides. Vuoden 2025 lopulla ihastusta herätti Jasu Parviaisen ja Katja Mustosen taiturillinen Blind Eyes Sea, joka tanssittiin hiekan valtaamalla näyttämöllä.

Nyt listaan tekee mieli lisätä pohjoissavolaisen maaseudun jymypaukku: maaninkalaisen Sokka irti -kuoron ja ohjaaja Antti Heikkisen teatterisovitus klassikkotarinasta Myrskyluodon Maija.

Kaikkia kolmea esitystä yhdistää intohimoinen ja kunnianhimoinen, jopa uhkarohkea asenne tekemiseen, uskallus asettaa itsensä alttiiksi ja epämukavuusaluelle sekä voimia säästelemätön sinnikkyys omaäänisen vision toteuttamiseksi. Ja niin – tietenkin valtava katsomon täyttöaste sekä kulovalkean tavoin levinnyt kiinnostus.

Vuoden 2025 lopulla alkoi oma sosiaalinen mediani laulaa Maijan ja Jannen tarinaa. Ylistävin ja koskettavin yleisöpalauttein ryyditetyt julkaisut kertoivat Maaningalla syttyneestä teatteri-ilmiöstä. Maaninkajärven koululla järjestettyihin, lähes järjestään loppuunmyytyihin esityksiin on virrannut tuhansittain katsojia ympäri Suomea, ja valtavan kysynnän vuoksi lisäesityksiä on järjestelty kerta toisensa jälkeen. 

Onhan tämä nyt pakko nähdä itsekin!

Kaikki on mahdollista

Ahvenanmaalaisen Anni Blomqvistin Myrskyluoto-romaanisarja (1968–1973) on yksi suomenruotsalaisen kirjallisuuden klassikoista. Omaelämänkerrallisista aineksista ja erityisesti Blomqvistin traagisista menetyksistä vaikuttunut romaanisarja sijoittuu 1800-luvun ulkosaaristoon, kauniin ja armottoman meren ääreen.

Suuren yleisön tietoisuuteen Maijan tarinan nosti vuonna 1976 Åke Lindmanin ohjaama ja dramatisoima televisiosarja. Jussi Helmisen ja Matti Puurtisen musikaalisovitus sai ensi-iltansa Tampereen Työväen Teatterissa vuonna 1991 ja Helsingin kaupunginteatteri teki Maijasta oman musikaaliversionsa vuonna 2017. Tiina Lymi käsikirjoitti ja ohjasi ruotsinkielisen elokuvasovituksen Stormskärs Maja vuonna 2024 (lue Maija Kääntän arvio täältä).

Maijojen jatkumossa Maaninkajärven versio on silti omannäköisensä lenkki. Kuten vanhaa Maijaa esittävä Saara Koskinen tarinan alussa kertoo, juuri tällaista versiota ei ole ennen nähty eikä tehty. 

Puhedraamasovituksen on Jussi Helmisen dramatisoinnin pohjalta rakentanut ohjaaja ja kirjailija Antti Heikkinen – savolaisen teatteritaiteen voimahahmo hänkin. Tässä versiossa tarinaa kuljettaa eteenpäin vain kourallinen näyttelijöitä, ja esityksen varsinaisena sydämenä sykkii 25-henkinen Sokka irti -kuoro kahden muusikon säestämänä.

Kuoroversio on rohkea ratkaisu, mutta kuten tiedämme, esitystaiteessa kaikki on mahdollista. Onhan ennenkin sovitettu kokonaisia romaaneja vaikka vain yhden näyttelijän tulkittavaksi. Miksei siis ilmaisuvoimainen kuoro – muutaman näyttelijän ja muusikon tuella – Myrskyluodon Maijan monipolviseen elämäntarinaan kykenisi? 

Riisuttuine elementteineen esitys luottaa yleisön mielikuvitukseen, eikä katsojan ole vaikea heittäytyä yhteiseen leikkiin. Työryhmä ei ainoastaan välitä Maijan tarinaa kaikessa väkevyydessään – se ennemmin elää tarinan läpi.

Myrskyluodon Maija on liikuttava ja vereslihainen esitys, jota ei voi katsoa etäältä arvioiden, vaan sen vilpittömyydelle ja lämmölle haluaa antautua. Tekijät laittavat itsensä likoon ja välittävät teoksesta, mikä koskettaa.

Meidän on tehtävä se Maija!

Myrskyluodon Maijan esittäminen on ollut muusikko ja musiikkipedagogi Petra Lisitsin-Mantereen pitkäaikainen haave. Ääneen toive tuli lausutuksi vajaat kaksi vuotta sitten. Sokka irti -kuoro oli heti valmis mukaan. Erilaisia yhteistyömuotoja pohdittiin, mutta lopulta kuoro päätti toteuttaa produktion yksin. 

– Hirveen montaa tonnia ei ollut rahaa, Lisitsin-Mantere kertoo. – Mutta me otettiin riski, joka kannatti.

Esityksen päälinjat rakentuivat nopeasti. Mukaan haluttiin mahdollisimman pieni joukko näyttelijöitä, suuri kuoro sekä kaksi ammattimuusikkoa, harmonikansoittaja Petri Makkonen ja viulisti Riitta Hynynen. Esityksen laulut sovitettiin kuoroa varten neliäänisiksi. 

Matka ideasta näyttämölle oli monivaiheinen, eikä jännitykseltä säästytty.

– Mistä saadaan nuotit, saadaanko esitysoikeudet, Lisitsin-Mantere luettelee. – Entä saadaanko esitysoikeudet juuri tällaiselle versiolle, voiko Antti sovittaa näytelmän puhedraamaksi? Siinä meni puoli vuotta. Meillä oli jo kaikki biisit sovitettuna, mutta ei tietoa, saadaanko niitä ikinä esittää.

Kaikki kääntyi silti lopulta hyvin.

Puhedraaman päärooleja näyttelevät Petra Lisitsin-Mantere ja Ville-Markus Laitinen. Kuva: Keiti Lindsalu

Kuoro esittävän taiteen tekijänä

Sokka irti -kuoro perustettiin vuonna 1998, aluksi Maaningan viihdekuoron nimellä. Monia vaiheita läpielänyt kuoro toimii tällä hetkellä Kuopion kansalaisopiston alaisuudessa ja sen laulajat tulevat laajalti Pohjois-Savon alueelta. Petra Lisitsin-Mantere lähti johtamaan kuoroa noin viisi vuotta sitten, jolloin myös kuoron nimi vaihtui.

Kuorossa laulavan Marjut Niemelän mukaan Lisitsin-Mantereen kaltaisen vetäjän mukaan saaminen on ollut lottovoitto. Kuoro ei halua pönöttää, vaan työskennellä rennolla otteella, mutta kunnianhimoisesti. Lisitsin-Mantereen myötä syttyi ajatus uusista toiminnan muodoista.

– Että voitais jotain muutakin lähteä tekemään kuin kerran vuoteen konserttia, Lisitsin-Mantere hymyilee. 

Ja mitäpä kuoro ei voisi tehdä? Kuorot ovat viime vuosina löytäneet ilahduttavalla tavalla tiensä osaksi esittävän taiteen teoksia, myös Kuopion seudulla. Eevi Kinnusen, Marikki Nyforsin ja Kuopion taidelukio Lumitin kamarikuoron yhteistyö, tanssia ja kuorolaulua yhdistävä Lempi on toinen tuore esimerkki kuorovetoisesta pohjoissavolaisesta näyttämöteoksesta.

Siinä missä Lempi yhdisti kuorolauluun nykytanssia, on Myrskyluodon Maija kuoron toteuttama teatteriesitys.

Lupa tunteille

Tuoreimman Myrskyluoto-elokuvasovituksen käsikirjoittanut ja ohjannut Tiina Lymi kuvaa YLE:n Kulttuuriykkösen haastattelussa (17.1.2024), kuinka Anni Blomqvistin romaanit sisältävät paljon työn ja olosuhteiden kuvausta, mutta jättävät hahmojen sisäisen tunnemaailman avoimeksi, ikään kuin lukijan itse täytettäväksi.

Siinä missä elokuvalla, myös kuoro- ja musiikkivetoisella teatterikappaleella on erinomainen mahdollisuus tilkitä noita aukkoja ja koskettaa katsojan kokemus- ja tunnerekisteriä syvällä ja sanoihin palautumattomalla tavalla. 

Petra Lisitsin-Mantereen mukaan juuri kuoron, ammattitaitoisten muusikoiden ja laulujen välittämät tunteet ovat esityksen kantava voima ja sydän. 

– Tarina johdattelee toki myös itsenään eteenpäin, mutta jos kuoroa ja muusikoita ei olisi, tuntuisi pelkkä tarina vaillinaiselta. 

– Kuoro tuo lauluihin valtavasti pontta ja kuljettaa tarinaa eteenpäin, kuvailee Jannea näyttelevä Ville-Markus Laitinen. 

– Ja heti kun nämä meidän soittajat on olleet mukana, he ovat tuoneet väriä ja innostusta meille kuorolaisille, Marjut Niemelä lisää. 

Lisitsin-Mantere korostaa ammattilaisuuden tärkeyttä kokonaisuuden yhteen sitojana. 

– Kokonaisuus on ammattimaisesti rakennettu. Se, että muusikot ovat ammattilaisia, on todella kiitollista kuorolle. Saa nauttia laulamisesta ja tarinan elämisestä, ja voi luottaa, että muusikot pärjäävät. Muusikot saavat kuoron soimaan. 

Musiikki todella antaa tunteille luvan tulla – paikoin jopa vyörymällä. Teoksen käsiohjelman väliin on taiteltu nenäliina, ja harva katsojista näkyy selviävän esityksen läpi kuivin silmin. 

Myös kuoro elää esityksen tunnemaisemassa vahvasti mukana.

– Itse en ole yhdessäkään esityksessä pystynyt loppukohtausta kunnolla laulamaan, kuorossa laulava Marjut Niemelä paljastaa. – Tunne ja intensiteetti purkautuvat väkisinkin. 

Kuoron omat osuudet kirvoittavat katsomossa spontaanit väliaplodit. Kuva: Keiti Lindsalu

Kuoro toimii katsojalle peilinä

Kuoro näyttämön sydämenä nousee merkitykselliseksi valinnaksi myös tarinan traagisuuden vuoksi. Olosuhteiden ja tapahtumien julmuus saa vastavoimansa kuoron lempeästä ja kannattelevasta läsnäolosta. Kuororivistö toimii peilinä katsojalle – se ympäröi ja todistaa, tukien tapahtumia ja henkilöhahmoja.

Lisitsin-Mantere arvelee kuoroelementin tuovan esitykseen inhimillisyyttä.

– Kuoro toimii ikään kuin patjana vaikeidenkin asioiden käsittelyssä. Ehkä siksi ihmiset haluaa halailla meitä aina esityksen päätyttyä – me ollaan yhdessä koettu tämä.

– Kun kuoro elää vahvasti tunteissa mukana, pystyy yleisö myös sitä kautta poimimaan reaktioita, pohtii Ville-Markus Laitinen.

Jos joku joskus epäilikin, voiko näin tehdä, nyt se tuntuu jo itsestään selvältä: totta kai Myrskyluodon Maijan piti olla juuri kuoroteos!

Ihmiset tekevät kulttuurin

Petra Lisitsin-Mantereen mukaan taiteen tekeminen pienemmillä paikkakunnilla ei ole itsestäänselvyys, vaan kulttuurityö rakentuu aktiivisten kulttuuri-ihmisten kautta. 

– Kulttuurikasvatus on henkilökysymys. Se tarvitsee äärettömän aktiiviset ja taitavat ihmiset, joita ilman sitä ei olisi.

Lisitsin-Mantere osoittaa sanansa Marjut Niemelälle, joka toimii Maaninkajärven koulussa opettajana: 

– Teidän pitää ottaa kunnia siitä. On ihanaa, että teitä kulttuuri-ihmisiä on täällä paljon. Kymmeniä – mutta ei satoja. Talkoohenki täällä vielä elää. Yhteen puhaltamisen hengellä pääsee jo pitkälle.

Ammattivetoisuus tuo tekemiseen kunnianhimoa. Marjut Niemelän mukaan ammattilaisten, amatöörien ja puoliammattilaisten välistä yhteistyötä pitäisi tehdä nykyistä enemmän. 

– On hirveän hienoa, että tämmöisillä pienemmillä paikoilla uskalletaan tehdä intohimolla, mutta myös astetta ammattitaitoisempaa, Lisitsin-Mantere lisää. – Ei vain niin, että vähän puuhastellaan ja harrastellaan, ja tulee mitä tulee.

Ainakin juuri nyt Savon maaseudulla tehdään omannäköistä ja vaikuttavaa teatteria, joka on samaan aikaan sekä uusia muotoja kokeilevaa että suuria yleisöjä koskettavaa. Maaningalla ovat oikeat ihmiset olleet oikeassa paikassa – ja mikä tärkeintä, yhdessä. Ideasta on kasvanut ilmiö. 

Kuva: Hannu Räsänen

* *

Myrskyluodon Maija

• Käsikirjoitus: Jussi Helminen
• Sävellykset: Matti Puurtinen
• Sovitukset: Jari Koskinen
• Kuoron ohjaus: Petra Lisitsin-Mantere
• Ohjaus ja dramatisointi: Antti Heikkinen
• Tekniikka: Seppo Niemelä
• Lavastus ja puvustus: Anna Raatikainen
• Tuotanto: Tarja Jalkala, Petra Lisitsin-Mantere, Sokka irti -kuoro sekä mualiman parraat talkoolaiset

Rooleissa

• Vanha Maija: Saara Koskinen
• Maija: Petra Lisitsin-Mantere
• Janne: Ville-Markus Laitinen
• Muut roolit: Pirjo Holopainen ja Antti Heikkinen

Musiikki

• Viulu Riitta Hynynen
• Harmonikka Petri Makkonen
• Sokka irti -kuoro Helinä Ahonen, Sari Gullans-Sirviö, Ella Hakkarainen, Hanna Hakulinen, Marjut Hujanen, Mia Jauhiainen, Petri Jurkka, Sakari Jäntti, Elina Kiviaho, Jari Koskinen, Juho Martikainen, Minna Mönkkönen, Marjut Niemelä, Sari Niiranen, Sirpa Piirainen, Päivi Rosilainen, Risto Ryhänen, Kari Rytkönen, Martti Sirviö, Mari Sisso, Asko Tolvanen, Päivi Turpeinen, Päivi Valtonen

Ensi-ilta Maaninkajärven koululla 6.11.2025.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua